Title: Egocentric magic man
Author: Minä, Jacchi
Genre: Humour nyt ainakin.
Pairing: Harry Potter/Draco Malfoy
Rating: Sallittu
Summary: Draco ei tunne saavansa huomiota Harrylta ollenkaan.
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Harryn ja Dracon. Minä vain hupailen. Huba huba.
Tämä on muuten ensimmäinen finiin lähettämäni fikki! Eli jos jotenkin onnistuin sähläämään tässä lähetyksessä,
niin kertokaa ihmeessä.
A/N: Tuli sitten tällanen.... Idean tähän pätkään sain Green Dayn laulusta Chump.
Kommentteja tahtoisin lukea, ne ovat kirjoittamisvoimaani! Elämäni eliksiiri! Nauttikaa!
Egocentric magic man
Draco avasi puisen oven rakkaalleen Harrylle ja käveli tämän perässä sisään kotiinsa. Hän tuhahti katkerana. Harry ei sitten ikinä voinut avata ovea Dracolle.
”Onpas minulla kova nälkä”, Draco tuumi otettuaan ulkovaatteet yltään ja suuntasi keittiöön. Hän avasi jääkaapin ruoan toivossa. Jääkaappi oli kuitenkin tyhjä margariinipurkkia ja juustopalaa lukuun ottamatta. Nuori mies kurkisti muihinkin keittiön ruskeisiin koristeellisesti kuvioituihin kaappeihin, jotka suorastaan loistivat tyhjyyttään. Leipäkin oli siis lopussa. Draco huokaisi. Miksei Harry ikinä voinut käydä ruokakaupassa hänen puolestaan?
Harmistuneena Draco laittoi takin ylleen ja kengät jalkoihinsa.
”Harry, menen ruokakauppaan!” Hän ei jäänyt odottamaan vastausta. Ei Harry kuitenkaan vastaisi, Draco tiesi sen.
Vaalea mies astui sisään muovisia kauppakasseja kantaen. Uupuneena hän nosteli ruoat kaappeihin ja loihti itselleen nopean aterian. Harrylle hän ei viitsinyt tehdä mitään, koska ei tämä kuitenkaan söisi.
Syötyään hän laittoi astiat tiskivuoren jatkoksi altaaseen. Vielä jonain päivänä hänen pitäisi nekin putsata, mutta tänään hän ei enää jaksanut. Harry ei voinut vaivautua edes tiskaamaan.
Draco meni nukkumaan parisänkyynsä yksin, taas ilman Harrya. Entinen rohkelikkopoika oli varmaan jossain ulkona hurvittelemassa. Katkerat ajatukset kiemurtelivat Dracon päässä, ja lopulta hän nukahti Harry mielessään tykyttäen.
Vaaleahiuksinen mies heräsi ja katsoi kelloa.
”Hitto, myöhästyn kohta töistä!” hän parahti ja pomppasi ylös sängystä. Lattia oli hirveän kylmä hänen paljaiden jalkojensa alla, mutta hän jatkoi sinnikkäästi matkaansa vaatekomerolleen.
Pienen hetken kuluttua Draco oli selviytynyt kaikista aamutoimistaan, paitsi aamupalasta. Nuorukainen kiiruhti keittämään kahvia ja voiteli samalla leivän, jota alkoi ahnaasti haukkomaan.
Harry istuskeli pöydällä Dracon takana tuijottaen tyhjyyteen.
”Et sitten viitsinyt herättää”, Draco totesi kylmästi seisoen edelleen selkä Harryyn päin. Vastausta ei kuulunut, ja entinen luihuispoika alkoi ärtyä toden teolla. Miksei Harry ikinä huomioinut häntä? Miksi hän puhui aina kaikille muille paitsi Dracolle? Draco huokaisi raskaasti. Kaikki oli niin älyttömän hankalaa.
Leivän syötyään Draco käännähti ympäri ja katsoi Harrya, joka ei suonut edes katsetta toiselle. Vaaleaverikön valtasi äkillinen raivon tunne. Kuinka Harry saattoi, kaiken sen jälkeen, mitä Draco oli tämän hyväksi tehnyt!
”Samperi Harry James Potter! Tajua jo! Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, ja olen tehnyt kaikkeni, että ymmärtäisit! Voisit edes hemmetti vie vilkaista minua!” Draco huusi ja heitti kiihdyksissään kätensä ulottuvilla olleella paperirullalla poikaa-joka-elää.
Iskun voimasta mustahiuksinen velho putosi pöydältä lattialle pienen tömähdyksen ja ”En pelkää sinua, senkin Voldemort!” huudahduksen saattelemina. Draco naurahti kävellessään tämän viereen. Hän nosti pienikokoisen miehen lattialta ja tutkaili tämän vammoja. Vasen käsi oli mennyt poikki, ja se retkotti omituisesti. Myöskin silmälasit olivat vinossa, muutoin Harry oli kunnossa.
”Niinpä niin. Nukke ei todellakaan ollut yhtä vahvaa tekoa kuin Potter itse”, Draco totesi hieman irvistäen ja asetti muovisen Harry-figuurin takaisin pöydälle. Draco oli ostanut sen Harry Potter fanclubin myymälästä, koska oli halunnut tietää, millaista olisi tuijottaa Harryn ihanaa naamaa vuorokauden ympäri. Nukke ei tosin ollut ulkonäöltänsä tai älynlahjoiltaan Harryn veroinen, mutta Draco ei ollut uskaltanut kertoa Harrylle oikeista tuntemuksistaan. Siispä nukke oli ollut jonkinlaista harjoitusta ja valmistautumista ennen oikealle Harrylle puhumista.
”Minä - en - p..lk.ä – sinua - Vldemort”, nukke takelteli uhmakkaasti. Rohkea nukke yritti pitää pintansa hajonneenakin. Se olikin siinä varmaan ainut samanlainen asia kuin oikeassa Harryssa.
”Olenpas minä hölmö, kun ihan oikeasti raivosin nukelle…” Draco päivitteli. Koko nuken hankkiminen alkoi jo hävettää häntä, joten tämä heitti mokoman muovimiehen roskakoriin. Sinne se kuuluikin, sen verran kamala figuuri oli ollut.
Muovimiehen taika oli jo hiipunut aikoja sitten, silmät eivät pyörineet eikä salamanmuotoinen arpi otsassa enää hohtanut. Nuken vihertävät silmät tuijottivat koppavasti tyhjyyteen roskapöntön uumenissa.
Magic man, egocentric plastic man...
Green Day - Chump
Kommentteja?