A/N:sori kun en oo lisännyt vähään aikaan.. 
kiitos kaikille jotka tätä lukevatstrawberrycullen:sori kun tässä jatkossa kesti vähän 8((
Nipherdil: kiitti kun jaksat betaa vaikka siin vähän aikaa menikin (:
Anaid: no kyllä sun kommentit mulle on järkevii ja kiitos kun luet tätä ((:
Ayos:jatkoa tulee tässä
Seitsemäs luku : Yllätyksiä
Bpov
Tunsin kuinka lieskat siirtyivät koko ajan nopeammin pumppaavaan sydämeeni ja lopulta loppuivat. Avasin silmäni ja oli kuin olisin nähnyt ensimmäistä kertaa.
Kaikki oli niin kirkasta ja selvää. Olin viimeinkin vamppyyri.
Kun katselin ympärilleni haistoin maailman ihanimman tuoksun. Ruusun ja sitruunan sekoituksen. Samassa näinkin kaikkein ihanimman olennon ikinä. Ihanemman kuin Edward. Hänellä oli ruskeat hiukset, täyteläiset huulet joita halusin kovasti suudella, verenpunaiset silmät joihin hukuin. Heräsin ajatuksistani tuttuun ääneen.
”Bells, sä oot hereillä. Oli kauheeta kuulla sun kärsivän. Wau, sun silmät ne on... Wau...” Jake sanoi, ja samalla haistoin kauhean hajun ja nyrpistin nenääni. Tältä siis ihmissudet haisee.
”Joo, hyi, Jake sä haiset!” sanoin Jacobille ja kuulin maailman ihanimman, pehmeän ja samalla tumman naurun.
”Etsä itekkään hyvälle haise enää.” Jaken upean vastauksen jälkeen kuului murinaa vieressä olevan pojan rinnasta. Ihmettelin sitä, mutta pidin siitä oudolla tavalla.
Minä vaan nauroin Jaken vastaukselle.
”Bella, onko sinulla jano. Ainakin sinulla pitäisi olla.” Pudistin vain päätäni Alecin kysymykselle.
”Muuten mitä silmistäni. Mikä niissä on vikana?” Kysyin Jakelta, kun muistin hänen kommentin silmistäni.
Silloin Alec katsoi silmiini ja tunsin outoa vetoa häneen ja halua suojella tätä ihanaa poikaa. Tuijotimme vain toisiamme silmiin kunnes joku selvitti kurkkuaan. Olisin punastunut jos olisin ollut ihminen.
”Umm, Bells, leimauduitko sä just tohon tyyppiin. Mä luulin et sitä vaan tapahtuu ihmissusille.” Jaken kysymys yllätti. Samassa Aro käveli sisään ja kaikki kumarsivat hänelle, minäkin, koska tiesin että niin pitää tehdä.
”Isabella, sinun ei tarvitse kumartaa minulle. Voisivatko kaikki muut paitsi Alec ja Isabella poistua?” Aro kysyi ja kaikki heti lähtivät, jopa Jacob.
”Isabella, haluaisitko olla minun tyttäreni?” Olin aivan yllättynyt ja menin shokkiin. En edes tiedä voivatko vampyyrit mennä shokkiin, mutta vastasin heti myöntävästi kun pystyin.
”Saisinko kysyä mistä tämä kunnia tulee?” kysyin Arolta jolla oli nyt kätensä ympärilläni.
”Kultaseni, heti kun näin sinut ensikerran pidin sinua tyttärenäni. Ja Marcus näki isä-tytär siteen heti välillämme.” Aro selitti.
”Haluaisitko tietää voimasi? Ja sen miksi silmäsi ovat sini-, vihreä-, ruskea-, puna-, mustat?” Aron kysymyksen jälkeen riensin heti peilin eteen katsomaan silmiäni. Ne olivat kauniit.
”Kyllä, isä. Se olisi mielenkiintoista tietää. Ja myös se miksi minulla ei ole jano.” Aroa yllätti se, että kutsuin häntä isäksi tai se ettei minulla ollut jano.
”No seuraa minua sitten, ja Alec tule sinäkin. Meillä on vieras joka osaa kertoa toisten voimat.” Aro sanoi ja minä muistin, että Alec oli myös täällä.
Saavuimme isoon saliin ja siellä olivat kaikki vartijoista ja näin Jaken seisovan Janen vieressä. He pitivät toistensa käsistä ja se oli söpöä. Olin iloinen heidän puolestaan.
”Eleazar, rakas ystäväni. Voisitko kertoa tyttäreni, eli tämän nuoren, kauniin naisen voimat?” Aro kysyi mieheltä jolla oli mustat lyhyet hiukset ja kultaiset silmät. Hän oli siis vegetaari. Kaikki katsoivat shokissa Aroa paitsi Caius ja Marcus jotka katsoivat minua suuret hymyt kasvoillaan.
”K-kyllä Aro. Hänen voimansa ovat luonnon, veden, tulen, tuulen, kuoleman ja elämän hallinta. Hyvä itsehallinta. Vain ajattelemalla jonkun vampyyrin voimaa voi saada sen. Ihmiseksi muuttuminen. Kilpi tai niin sanottu kupla. Henkinen sekä fyysinen sellainen. Ja ihmissudelle tyypillinen leimaantuminen”, Eleazariksi kutsuttu mies sanoi kunnioittavalla äänellä. Kaikki olivat aivan shokissa. Olisipa minulla Edwardin lahja ja voisin kuulla heidän ajatukset. Samassa päähäni tulvi ajatuksia.
”Wau, Bellalla on mahtavat kyvyt”- Jacob
”Onkohan hän jo leimaantunut?”- Alec
”Meistä voisi tulla hyviä ystäviä.”- Jane
”Hmm.. mielenkiintoista”- Aro
”Tämä tietää hyvää.”- Caius
”Meillä on upea veljentyttö. Ja hän
leimautui juuri hänelle sopivaan poikaan”- Marcus
”Bella on HOT. Tykkäisiköhän se musta. Hmm...”- Felix
Felixin ajatusta seurasi iso läimäys hänen päähänsä ja murinaa minulta.
”Mistä hyvästä toi oli?” Felix kysyi kun kaikki muut katsoivat kysyvästi.
”Katso vähän mitä ajattelet!! Ja vastaus kysymykseesi en pidä sinusta. Olen jo leimaantunut!” huusin Felixille kun Alec katsoi minua shokissa ja sydän murtuneena.
”Kehen olet leimaantunut” Jane kysyi minulta.
”Vau, Jane on kiltti Bellalle.” Felix huusi yllättyneenä ja sai kaikilta huoneessa olevilta läpsäyksen takaraivoon.
”Niin, Bella kehen olet leimaantunut?” Alec kysyi.
”En itse asiassa tiedä. Voisitko kertoa meille kaikille setä Marcus?” kysyin, olin itsekin utelias.
”Bella, etkö muka tunne sitä vahvaa vetoa kehenkään täällä?” Marcus kysyi.
”Mm.. kyllä...” mumisin nolona kun muistin kuinka näin Alecin muutoksen jälkeen ensimmäisen kerran.
”No kehen?” kaikki sanoi samaan aikaan.
”Aleciin”, mumisin niin hiljaa, että epäilin saiko ketään selvää siitä. Seuraava asia minkä huomasin oli se, että Alec oli suutelemassa minua ja minä suutelin takaisin. Joku selvitti kurkkuaan.
”Tuota, Bella, sinun kannattaisi lähteä metsästämään. Haluatko juoda ihmisiä vai eläimiä?” isäni kysyi. Näin sivusilmällä kuinka Jacob nyrpisti nenäänsä, kun Aro mainitsi ihmisten juonnin.
”En halua olla murhaaja, joten eläimillä”, vastasin todenmukaisesti ja näin kuinka Jake rentoutui. Aro vain nyökkäsi.
”Haluaisiko joku liittyä Isabellan ruokavalioon, ettei hänen tarvitsisi mennä yksin metsästämään?” Caius kaikkien ihmetykseksi kysyi, mutta Jane, Alec, Demetri, Heidi ja Felix nopeasti vastasivat haluavansa kokeilla sitä. Sen jälkeen lähdimme ulos.
Ulkona haistoin kauhean hajun. Se oli pahempi kuin Jaken haju.
”Yäk. Mikä tämä haju on. Se haisee pahemmalle kuin Jacob”, kysyin Janelta. Kaikki olivat taas aivan shokissa. Sitä sattuu tänään aika paljon.
”Mitä? Mikä se on?” kysyin kun ketään ei vastannut.
”Kultaseni, se on verenhajua. Ihmisveren.”
”Minä tiesin tämän...” mumisin itsekseni.
”Minkä tiesit?” Heidi kysyi. Hänen mustat hiuksensa heiluivat vähän tuulessa.
”Sen, että olen outo. Olen aina ollut ja luulin etten olisi enää, kun muutun vampyyriksi, mutta ei, minun pitää olla vain vielä oudompi”, selitin heille.
”Et sinä ole outo. Olet ainutlaatuinen.” Kaikki katsoivat Janea shokissa kun hän halasi minua ja sanoi nuo sanat.
