Kirjoittaja: Lallu
Genre: fluffy
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Draco
Yhteenveto:
”Tämä on ollut Kotikolossa perinne”, Ron ilmoitti innoissaan.
”Se, että sinä loikit essussa pitkin taloa?” Draco kysyi kiusoitellen, mutta hänen huumorinsa ei mennyt kohteeseen aivan perille.
”Ei, vaan se, että leivomme lapsille itse.”A/N: OTP <3 Halloween-haasteeseen ja Tylyaho on paikkana. Tätä ei oo betattu, koska beta ei ehtinyt ajoissa paikalle
Joskus lisään betatun version, mutta nyt paukkuu deadline, niin on pakko laittaa tää.
Draco käveli portaita alas olohuoneeseen, minkä kautta hän jatkoi matkaansa keittiöön. Keittiöstä hän löysi poikaystävänsä essu päällä väkertämässä jotain tiskialtaan yllä. Draco nosti toista kulmaansa ihmetellen, miten ihmeessä toinen oli herännyt ennen häntä leipomaan. Ei Ron leiponut. Ron ei varsinkaan leiponut kahdeksan aikaan lauantaiaamuna.
”Ron?” Draco kysyi mennen seisomaan toisen taakse ja kiertäen kätensä tämän ympärille.
”Hmm?” Ron vastasi keskittyen jonkun mömmön sekoittamiseen.
”Oletko sinä kipeä?” vaalea mies kysyi ollen varma toisen sairastuneen johonkin vaaralliseen sairauteen, mikä aiheutti pakonomaista aikaisin heräämistä.
”En tietenkään ole”, Ron käänsi päätään niin, että pystyi vastaamaan Dracolle nauraen.
”Mitähän ihmettä sinä sitten teet tähän aikaan vapaapäivänäsi hereillä ja essu päällä?” Draco jatkoi kyselyään laskien leukansa Ronin olkapäälle.
”Leivon”, punahiuksinen mies sanoi iloisesti.
”Minä näen kyllä, mutta miksi?” vaaleahiuksinen kysyi ihmetellen.
”Tänään on Halloween”, Ron vastasi aivan kuin asia olisi itsestäänselvyys. Dracolle se ei kuitenkaan ollut ja hän halusikin tietää, mikä ihme hänen poikaystäväänsä oli iskenyt.
”Ja?”
”Tänään on Halloween ja minun täytyy saada tämä kuorrutus valmiiksi ennen kuin ensimmäiset keppostelijat tulevat”, Ron kertoi edelleenkin sekoittaen mömmöä, mikä oli selvinnyt kuorrutukseksi.
”Sinä et leivo.”
”Totta kai minä leivon.”
”Ethän”, Draco intti vastaan. Hän oli siirtynyt seisomaan kahvinkeittimen viereen saadakseen itselleen kahvikupillisen.
”Tämä on ollut Kotikolossa perinne”, Ron ilmoitti innoissaan.
”Se, että sinä loikit essussa pitkin taloa?” Draco kysyi kiusoitellen, mutta hänen huumorinsa ei mennyt kohteeseen aivan perille.
”Ei, vaan se, että leivomme lapsille itse.”
Draco nyökkäsi ja istahti juomaan aamukahviaan keittiön pöydän ääreen. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa jotain siitä, kuinka Hunajaherttua oli viereisellä kadulla, mutta onnistui pitämään kommentit itsellään. Hänen kärsivällisyytensä oli aamuisin rajallinen, eikä kyseinen lauantai ollut mitenkään poikkeus. Pienen hetken kuluttua hän alkoi naputtaa pöytää, jonka seurauksena hän sai kysyvän katseen Ronilta puoleensa. Draco oli kuin ei olisi huomannutkaan toista ja jatkoi kahvinsa juomista. Naputtaminen jatkui, kunnes Ron nappasi toisen ranteesta kiinni ja istahti tämän viereen kuorrutuskulho sylissään.
”Draco?”
”Hmm?”
”Mitä sinä teet?”
”Juon kahvia”, Draco sanoi ottaen samalla kahvistaan huikan.
”Mikä sinua ärsyttää?” Ron kysyi sillä äänellä, mikä sai toisen niskavillat nousemaan pystyyn.
”Ei minua mikään ärsytä”, Draco sihahti.
”Sinä naputat pöytää, joten jokin sinulla on vialla”, Ron jatkoi.
”Minua ehkä hieman ärsyttää tuo leipominen”, vaaleahiuksinen sanoi totuudenmukaisesti.
”Miksi ihmeessä?”
”Siksi, ettet pyytänyt minua mukaan”, Draco sanoi loukatun näköisenä.
”Huh? Et sinä leivo”, Ron kuitenkin sanoi aina yhtä ihanan totuudenmukaiseen tapaansa.
”No et kyllä sinäkään pahemmin. Olisit pyytänyt minut mukaan”, Draco jatkoi murjottamistaan.
”Miksi? Sinä inhoat, kun joudut likaamaan kätesi.”
”Sinä et nyt ymmärrä”, Draco tuhahti pyöritellen silmiään.
”En näköjään”, Ron sanoi turhautuneena.
”Tämä on ensimmäinen Halloweenimme yhdessä ja sinä et sanonut, kuinka tärkeää tuo perinne sinulle on. Se minua ärsyttää”, Draco selitti toivoen, että toinen ymmärtäisi. Hän ei todellakaan lähtisi toistamaan äsken lausuttuja sanoja. Hän ei ollut tunneihmisiä ja häntä ärsytti, kuinka toinen sai hänet möläyttelemään ihme asioita.
”Jos minä pyydän sinua nyt auttamaan minua, niin vähentääkö se tuota ärsytyksen määrää?” Ron kysyi hymyillen toispuoleisesti hetken aikaa toisen sanoja mietittyään. Draco nyökkäsi pienesti saaden Ronin hymyilemään iloisesti.
”Haluatko auttaa tämän kuorrutuksen kanssa?” Ron nousi ylös ojentaen kätensä edelleen istuvalle Dracolle. Vaaleahiuksinen mies nyökkäsi taas pienesti ja otti kiinni ojennetusta kädestä jättäen puoliksi juodun kahvinsa pöydälle.
”Ota essu, ettet likaa itseäsi”, Ron virnisti ojentaen kukallisen essun poikaystävälleen. Draco joutui purra kieltään, ettei olisi sanonut essun rumuudesta muutamia valittuja sanoja. Hän kietaisi esiliinan päälleen ja otti ojennetun kulhon sekä lastan itselleen. Hän ei myöntäisi, että viihtyi hyvin tehden karamelleja entisen rohkelikon vieressä, vaikka hänen kasvoilleen liimautuneesta hymystä olisi voinut muuta väittääkin.
”Mihin aikaan ne ensimmäiset kakarat olikaan tulossa?” hetken aikaa sekoiteltuaan Draco kysyi mahdollisimman neutraalisti. Kelloa katsottuaan Ron vastasi:
”Varmaan parin tunnin päästä. Kuinka niin?”
”Kerkeät saamaan oman Halloween-yllätyksesi vielä ennen sitä, joten vauhtia”, vaaleahiuksinen mies kehräsi virnistellen saaden toisen punastelemaan.
