Title: Jästien Lontoosta
Writer: Minä, crazyleptic
Beta: Pics, kiitos <3
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluffi, femme
Pairing: Hermione Granger/Parvati Patil
Rating: S
Word count: 476
Summary: He kävelivät käsi kädessä Hermionen vilkuillessa ympärilleen. Hän näytti etsivän jotain tiettyä paikkaa ja Parvati ei voinut muuta kuin tähyillä suljettujen kauppojen näyteikkunoita, ravintoloiden ja baarien asiakkaita ja vastakkaiseen suuntaan kiirehtiviä ihmisiä.
A/N: Yhyy. Tämä menee aivan järkyttävän paljon myöhässä satasvätysten haasteeseen (musiikki + Lontoo + 400 sanaa), femme kymppiin ja sataseen (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 60. Juoma. Huh, kun oli paljon.
”Hermione, minne me olemme menossa?” Parvati vilkuili ympärilleen hieman varautuneena. Hermione kääntyi katsomaan häntä hymyillen ovelasti. Tämä sai Parvatin sydämen hypähtämään, mikä sai hänet huolestumaan heidän määränpäästään. Mutta hän ei ollut voinut vastustaa Hermionen hymyä ja pyyntöä lähteä käymään ”yhdessä paikassa tässä lähellä”.
Parvati oli ollut lähdössä töistä kotiin, kun Hermione oli saapunut vaivihkaa hänen toimistoonsa. Hermione oli kertonut käyneensä vanhempiensa luona lähellä Profeetan toimitusta. Koska Parvati oli juuri saanut viimeisteltyä juttunsa ja jättänyt sen päätoimittajalle, he päättivät lähteä joksikin aikaa yhdessä kaupungille. He olivat käyneet syömässä Viistokujalla ja sen jälkeen Hermione oli taluttanut hänet kohti jästien Lontoon keskustaa.
Kello alkoi lähennellä kymmentä illalla ja ihmiset olivat liikkeellä. Pääosin muita heidän ikäisiään nuoria aikuisia, mutta aina välillä Parvati näki ihmisten seassa muutaman selvästi alaikäisen, provosoivasti pukeutuvan teinin. Hermione oli päättänyt mitä ilmeisimmin tutustuttaa Parvatia jästien Lontoon yöelämään eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan.
He kävelivät käsi kädessä Hermionen vilkuillessa ympärilleen. Hän näytti etsivän jotain tiettyä paikkaa ja Parvati ei voinut muuta kuin tähyillä suljettujen kauppojen näyteikkunoita, ravintoloiden ja baarien asiakkaita ja vastakkaiseen suuntaan kiirehtiviä ihmisiä. Parvati huomasi oikeastaan pitävänsä tästä kaupunginosasta. Se oli täynnä ruokapaikkoja ja hieman kalliimman näköisiä kauppoja ja joka puolella kiirehti ihmisiä. Parvati nautti ympärillä kulkevista ihmisistä ja huomasi tarkkailevansa heidän käytöstään ja ulkonäköään. Ehkä hän saisi taivuteltua Hermionen lähtemään joskus ostoksille ja auttamaan häntä valitsemaan uudenlaisia vaatteita.
”Tässä!” Hermione pysähtyi keskellä ihmisvilinää aiheuttaen muutamia tuuppauksia molempien selkään. Hän vetäisi Parvatia lähemmäksi itseään niin, että he kulkivat pieneen baariin peräkkäin. Parvati nuuhkaisi Hermionen puhtaalta tuoksuvia hiuksia ohimennen, kun toinen johdatti hänet hiljaa baariin.
Parvati vilkuili ympärilleen uudessa ympäristössä. Baari oli pienehkö ja Hermione suunnisti suoraan tiskille. Tiskin takana oleva mies näytti tunnistavan ruskeahiuksisen nuoren naisen, koska tervehti Hermionea etunimellä. ”Hei, Hermione. Sinähän olet hyvään aikaan liikkeellä, juuri ennen pahinta ruuhkaa. Mitä saisi olla?”
”Ei vielä mitään, Johnny. Mutta kerro minulle keitä tänään on soittamassa?” Hermione hymyili aurinkoisesti miehelle ja kuunteli tarkkaavaisesti miehen selityksen siitä, että he eivät olleet saaneet ketään tälle illalle, mutta naapurissa soitti ”loistava autotallibändi, jolla on erilaisin soundi pitkiin aikoihin”. Hermione kiitti, lupasi tulla joskus toiste ostamaankin jotain, hyvästeli miehen ja kävelytti Parvatin takaisin kadulle. Parvati seurasi Hermionea muutaman metrin päässä sijaitsevalle ovelle, jonka takaa kuului kovaäänistä musiikkia.
”Taitaa olla oikea paikka, vai?” Hermione kysyi Parvatilta ja virnisti. Hän avasi oven ja veti Parvatin perässään klubille. Lavalla tosiaan soitti hyvänkuuloinen bändi, joka koostui parikymppisistä miehistä. Hermione veti Parvatin tanssimaan ja vasta puolen tunnin päästä he rauhoittuivat tarpeeksi ostaakseen drinkit baarin puolelta.
”No, miltä maistuu jästien Lontoo? Taitaa peitota velhojen puolen leikiten, eikö?” Hermione kysyi Parvatilta. Heidän molempien kasvoilla oli leveät hymyt ja Parvati tunsi tärisevänsä adrenaliinista, jonka jännitys oli saanut aikaan.
”No aika lailla. Mutta minä ihan totta olin ajatellut viettää rauhallisen koti-illan tänään, oli hirveä kaaos töissä koko viikon”, hän myönsi nauraen.
”Kyllä sekin on vielä mahdollista”, Hermione sanoi ja nojautui suutelemaan Parvatia. ”Lähdetäänkö heti vai otetaanko vielä toiset?”
