Ficin nimi: Retki
Kirjoittaja: RonWeasleyyy(eli minä)
Genre: Fluff
Ikäraja: S
Paritus: Hermione/Ron
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot.
A/N: Ei ole kauheen pitkä. Kirjoitettu Hermionen näkökulmasta, vähän niinkuin päiväkirja tyyppinen. Otsikko on tollanen tavallinen älkää välittäkö, sillä tärkeintähän tässä on se teksti:) Lukekaa ja kommentoikaa:)
Tylypahkassa oli talvi. Kaikki jotka olivat saaneet luvan, pääsisivät mukaan kolme päivää kestävälle leirille. Harry, Ron ja minä pakkasimme paraikaa. Minun laukkuni painoi Ronin mielestä ainakin kymmenen kiloa, ja laukku oikeasti painoi, mutta ei sentään kymmentä kiloa, sillä olin ottanut ’’ vähän ’’ kirjoja mukaan. Ron pakkasi shakkipelinsä, ja muuta krääsää mukaansa. Harry taas pakkasi laukkunsa vaatimattomasti, pelkkä yöasu ja hammasharja, koska ei uskonut tarvitsevansa muuta.
Oli päivä jolloin lähdettiin, lähdimme kahdeksalta. Me menimme bussilla. Ron istui Harryn vieressä, vaikka olisin kyllä halunnut istua Ronin vieressä, mutta tyydyin istumaan Ginnyn viereen, Pansy taas änkesi Dracon viereen. Bussi matka tulisi kestämään noin tunnin, eli ei paljoa.
Kun me olimme perillä, kaikki ryntäsivät sisälle varaamaan oman sänkynsä. Huoneisiin mahtui neljä henkilöä nukkumaan, joten Harry ja Ron olivat samassa huoneessa, johon tuli myös Dean ja Seamus. Minä, Ginny ja Luna olimme samassa huoneessa ja jouduimme ottamaan Pansyn huoneeseen, koska meillä oli tilaa.
Tavarat olivat laitettu paikoilleen. Päätin mennä kysymään Ronia ulos. Ron suostui kutsuun ja menimme ulos. Draco alkoi taas haukkua minua.
’’ Kuraverinen! ’’
’’ Ole hiljaa Draco! ’’ Ron huusi, sillä ei kestänyt että minua haukutaan, se oli söpöä.
’’ Ole sinä siinä hiljaa, verenpetturi! ’’
’’ Kuule sinä et määrää Ronia’’, sanoin.
’’ Ai kuraverinen puolustaa poikaystäväänsä.’’
’’ Niin, puolustan. ’’
Oi kuinka haluaisin, että Ron olisi poikaystäväni.
Menimme sisälle, sillä emme jaksaneet kuunnella Dracoa. Joimme kuumaa kaakaota, koska ulkona oli ollut kylmä. Yritimme vahingossa molemmat ottaa minun kuppiani ja kätemme koskettivat, mutta vain nopeasti, oi se oli romanttista, Ron on niin söpö.
Oli ilta ja meidän piti mennä nukkumaan, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Olin ollut sängyssäni jo vähän aikaa tai aika pitkäänkin ja mietin asioita ja ihmisiä, kuten Ronia. Minua ei väsyttänyt joten päätin mennä ulos, toivoin vaan ettei kukaan näkisi tai heräisi, sillä kello oli vähän yli kaksitoista. Olin menossa ulos, mutta kuulin askelia. Säikähdin niin, että lähdin juoksemaan ulos ja siitä metsälle päin. Olin kaukana leirintäalueelta, juoksin vieläkin, sillä se jokin seurasi minua vielä, kunnes kompastuin lumeen. Näin henkilön lähestyvän, mutta en tunnistanut häntä, sillä oli pilkkopimeää.
’’ Miksi sinä juoksit karkuun? ’’ tuttu ääni sanoi. Se oli Ron, olin helpottunut.
’’ Sinä säikäytit minut melkein kuoliaaksi ’’, sanoin.
’’ En kai, mutta mitä sinä täällä teet? ’’
’’ En saanut unta, joten päätin tulla ulos. Entäs itse? ’’
’’ En minäkään saanut unta, kun ajattelin sin..., tai siis en vain saanut unta. ’’
’’ Ajattelitko sinä minua? ’’
’’ En, tai siis no joo. ’’
’’ Oi, niin minäkin ajattelin sinua. ’’
’’ Ajattelitko? Miksi? ’’
’’ No kun olen vähän niin kuin… rakastunut sinuun. ’’ Sanoin nolona ja melkein kuiskaten, kuten myös jännittyneenä siitä mitä Ron vastaisi.
’’ Niin minäkin, olen jo ollut pitkään ’’, Ron sanoi, ja olin niin onnellinen siitä mitä hän vastasi.
’’ Niin minäkin. ’’
Silloin Ron suuteli minua hellästi, mutta varmasti, vastasin suudelmaan(tietenkin). Se tuntui ihanalta ja olisin voinut olla siinä ikuisuuden. Kaaduimme lumeen ja jatkoimme suutelemista. Minulla olisi varmaan ollut oikeasti kylmä, mutta nyt oli ihanan lämmin olo. Sitten erkanimme, ja kysyin Ronilta.
’’ Seurustellaanko me? ’’
’’ Jos haluat? Sillä minä haluaisin. ’’
’’ Tietenkin! ’’ sanoin nopeasti ja kuulostin aika tyhmältä silloin, mutta ei se haitannut, sillä halusin vain olla Ronin kanssa enkä ajatella miltä olin kuulostanut. Silloin Ron suuteli minua uudestaan. Yhtäkkiä metsästä kuului jotain ääntä, irrotimme otteemme ja katsoimme toisiamme ihmeissään. Ääni kuului uudestaan, mutta voimakkaammin. Lähdimme juoksemaan kohti leirintäaluetta. Minä tietenkin kompastuin kiveen ja jalkaani sattui, Ron nosti minut syliinsä ja kantoi minut sisälle. Ron osaa olla sitten ihana ja ritarillinen. Olimme sisällä ja päätimme mennä nukkumaan, mutta ennen kuin menin huoneeseen, Ron antoi minulle hyvänyön suukon. Menin sänkyyni ja mietin, mitähän muuta olisi voinut tapahtua jos sitä ääntä ei olisi kuulunut. Olisimmeko jääneet sinne koko yöksi?
Oli aamu, nukuin varmaan neljä tuntia, kun piti herätä 7.30, koska lähtisimme kävelemään metsään, pelottaa se ääni. Ihan hirveää. Mutta minut teki pirteäksi se, mitä tapahtui eilen tai oikeastaan tänään, kellohan oli ollut yli kaksitoista. Me lähdimme opettajien johdolla metsälle päin, lunta oli varmaan kymmenen senttiä, joten oli vaikea kävellä. Ron käveli kanssani.
’’ Muuten missä Harry on? ’’ Kysyin, sillä en ollut nähnyt häntä tänne tulon jälkeen.
’’ Jossain Ginnyn kanssa, ne näköjään seurustelee. ’’
’’ Niin kuin mekin. ’’
’’ Niin. Meidän juttu on vaan paljon ihanampaa kuin niiden ’’, Ron sanoi.
Niin tietenkin on, koska Ron on niin ihana.
Olimme kävelleet noin tunnin, pohkeitani särki ihan kauheasti. Ronkin valitti jotain jaloistaan.
’’ Kuinka pitkään me vielä kävellään? ’’ Kysyin McGarmiwalta.
’’ Ollaan kohta päämäärässämme, eli rakkaan ystäväni Elisabethin luona, mennään sinne ja juodaan kupposet kuumaa kaakaota ja keskustellaan. Sitten lähdetään takaisin leirintäalueelle. ’’
Eli pitäisi kävellä tämä reitti uudestaan. Muuten äänestä jonka kuulimme Ronin kanssa, ei ole tietoakaan mistä se oli lähtöisin.
Olimme olleet Elisabethin luona jotain pari tuntia, aika ärsyttävä, sillä hän puhui kokoajan. Menimme johonkin outoon metsäkahvilaan, en kyllä tiedä miksi, sillä juurihan me syötiin ja juotiin sen Elisabethin luona. Mutta tietenkin me olimme eksyksissä, onneksi sen kahvilan pitäjä osasi neuvoa meidät oikeaan paikkaan, joten ei ollut hätää.
Leirintäalueelle tullessamme melkein kaikki jäivät ulos alkamaan lumisotaa. Meillä oli joukkueet Minä, Ron, Harry, Ginny, Dean, Seamus, Neville ja Luna vastaan Draco, Grabbe, Goyle, Blaise ja Pansy joka tuli mukaan vaan mielistelläkseen Dracoa. Me voitimme, mutta sitten Draco alkoi valittaa siitä, että meitä oli enemmän. Se oli kyllä totta, vaikka olisimme me muutenkin voittaneet, ehkä.
Kaikki paitsi minä ja Ron menivät sisälle. Kun muut olivat jo sisällä, eikä kukaan nähnyt meitä Ron suuteli minua, se oli taas niin ihanaa, toivottavasti tätä jatkuu leirin jälkeenkin. Ei, lähdemme jo huomen illalla, en ole ehtinyt lukemaan yhtään kirjaa niistä mitä otin mukaan, en ole ehtinyt kun on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. Huomasin vielä suutelevani Ronin kanssa, minua kadutti se, että ajattelin jotain kirjoja, vaikka halusin ajatella Ronia. Suudelma loppui, minusta liian aikaisin. Menimme sisälle, koska oli niin sanottu nukkumaanmenoaika, harmitti kun jouduimme lähtemään huomenna. Sanoin hyvät yöt Ronille ja menin nukkumaan. Ajattelin aluksi lukea kirjaa, mutta en jaksanut lukea sillä olin touhunnut päivällä paljon. Aamulla(kun ei ollut muuta tekemistä)pakkasin, että saisin kaikki valmiiksi ennen lähtöä. Pakkasin yllättävän nopeasti ja menin syömään aamupalaa.
Iltapäivällä halusin mennä luistelemaan jäätyneelle lammelle, joten kysyin voisiko Ron tulla kanssani. Aluksi Ron sanoi että ei osaa luistella, mutta katsoin häntä vähän surullisena, joten hän suostui. Saimme leiriltä lainaksi luistimet ja menimme lammelle, joka oli ihan lähellä leirintäaluetta. Ron ei toden totta osannut luistella, mutta minä tein piruetteja ja yritin opettaa Ronia Luistelemaan. Sitten meitä huudettiin takaisin, sillä oli aika lähteä, olisin kyllä halunnut olla täällä vielä. Menimme takaisin, haimme matkalaukkumme ja menimme bussiin. Tällä kertaa Harry istui Ginnyn kanssa ja minä Ronin kanssa. Ihanaa sain käpertyä hänen syliinsä, eikä se olisi haitannut minua vaikka Draco tai joku ärsyttävä tyyppi sanoisi jotain meistä.
Fin.
On sit mun eka ficci, et en oo mikää best, mut antakaa palautetta.
//Karolain lisäsi ikärajan otsikkoon.
