Nimi: Häkkilepakko
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Ikäraja: S
Henkilöt: Astoria + Daphne Greengrass + tyttöjen äiti
Tyyli: draama, ehkä pientä seikkailumielistä henkeäkin tässä voisi olla olemassa
Yhteenveto: Astoria pääsee mukaan Viistokujalle Halloweenin aikaan.
Osallistuu: Parituksettomuus-haaste II, Halloween-haaste 2009, FF-100 Luihuisen tytöt sanalla 093. Halloween, henk.koht. aakkoshaaste
A/N Teki mieli kirjoittaa jotain pientä välipalaa Halloween-aiheisesti. Aluksi mielessä pyöri ajatus Parkinsonin kaksosistani, mutta päädyin sitten Greengrasseihin. Koetin hakea vähän lapsenomaista henkeä tähän, kevyttä mieltä ja sellaista. Tykkään tästä pienestä Astoriasta.
Häkkilepakko
Astoria tarttui Daphnea lujasti kädestä ja puristi. Isosiskon käsi oli lämmin ja toi turvaa Viistokujan ihmispaljoudessa. Rouva Greengrass kulki heidän edellään ja lapset seurasivat äitinsä lepattavia hameenhelmoja velhojen ja noitien suhahtaessa heidän ohitseen ja äänekkään puheensorinan säristessä kaikkialla.
Tyttö katseli ympärilleen silmät ammollaan. Jo pelkästään Viistokujalle pääsy oli harvinaisuus, mutta Halloween-päivänä kuja oli täynnä ihmisiä ja liikkeet mainostivat tuotteitaan leiskuvin kyltein. Lurppuluomen pöllölä tarjosi lepakkopostia erikoishintaan, Säilä ja Imupaperin näyteikkunoissa lehteilivät loitsukirjat itsejään ja lukivat ääneen kauhutarinoita, ja Matami Malkinen kaapuliikkeestä saattoi ostaa Halloween-kaavut kurpitsoin koristeltuina. Juhlapäivä oli kerännyt myös erinäisiä kaupustelijoita pienine kojuineen, tarjolla oli syylänkasvatussalvoja, metaformitaialla varustettuja kaulariipuksia sekä erinäistä tilpehööriä keijujen siivistä lohikäärmeen häntälisukkeisiin asti.
"Tytöt, tänne."
Daphne vetäisi Astorian mukanaan äitinsä perään ja pienempi tyttö kompuroi pitkään kaapuunsa koettaessaan pysytellä perheensä perässä. Harmaa päivä oli jo vaihtumassa koleaan iltaan ja Astorian poskia punotti. Tyttö pyyhki vuotavaa nenäänsä kaapunsa hihaan ansaiten sisareltaan paheksuvan katseen sekä vetäisyn lettipalmikosta.
Rouva Greengrass pysähtyi Irvetan läheisyyteen ja kumartui puhumaan tyttärilleen.
"Daphne, äiti menee nyt käymään Iskunkiertokujan puolella ja tulee kohta takaisin. Sinä käyt apoteekkarilla ja pyydät herra Harvanpohjaa keräämään sinulle nämä tuoteet", nainen ojensi esikoiselleen taitellun paperilapun. "Odotatte tässä kummatkin, kun olette valmiita, ettekä lähde kiertelemään minnekään, onko selvä?"
Daphne nyökkäsi.
Astoria tuijotti, kun äiti kierähti kannoilleen ja katosi nopeasti näkyvistä. Daphne nyki häntä kärsimättömänä apoteekkarille päin ja Astoria kompasteli taas eteenpäin kurkotellessaan kaulaansa joka suuntaan.
Sisällä apoteekkarin luona oli yhtä täyttä kuin muissakin liikkeissä. Astoria mutristi ärtyneenä huuliaan Daphnen kiskoessa häntä mukanaan, hän aavisti tylsää odottamista keskellä tylsiä vanhoja ihmisiä, joilla kaikkilla oli kiire ja jotka siksi halusivat olla juuri ensimmäisinä palveltavina. Kaksikko pysähtyi jonottamaan eikä kestänyt kuin hetken ennen kuin Astoria oli jo aivan valmis odottamisen kanssa.
"Sisko..."
"Et mene minnekään, pysyt täällä."
"Tylsää, meneekö vielä kauan?"
"En tiedä."
"Minä tahdon ulos, täällä on tunkkaista..."
"Et mene minnekään, johan minä sanoin."
"Daphne..."
Astoria jatkoi vinkumistaan ja katsoi kiinnostuneena siskon suupielten kiristymistä. Hän tiesi, että Daphne inhosi, kun hän vikisi ja ikisi ja änkyröi, mutta siihen Astoria juuri pyrkikin. Ehkä Daphne käskisi hänet ulos odottamaan, jos hän tarpeeksi kitisisi... Ja sitten hän voisi katsella, kuinka kurpitsat kovertuivat kauniiksi lyhdyiksi ja oikeat lepakot liisivät vasten tummenevaa taivasta...
"Nyt, Astoria. Minä en jaksa sinun kinuamistasi enää, mene sitten ulos odottamaan. Mutta pysykin aivan oven vieressä. Annakin minun löytää sinut jostain muualta..."
Daphnen ääni oli tiukka ja vakava, ja Astoria nyökkäsi päästäessään vikkelästi irti siskonsa kädestä. Hän pujahti ketterästi ulos liikkeestä silmät uteliaisuutta tuikkien ja innostunut hymy huulillaan.
Eihän se nyt haittaa, jos vähän katselen ympärilleni, hän ajatteli luottavaisin mielin. Daphnella menee vielä ikuisuus, ja äidin "kohta" on aina kauhean kauan... En minä minnekään kauas mene.
Astoria käveli lähimmän pikkuruisen myyntikojun luo ja katseli kiinnostuneena minikokoista noitakuoroa, joka hoilasi "Menninkäisen korppukoria" kaksiäänisesti. Hän noukki käteensä sisältä itseloistavan kirsikkapallon ja pyöritteli sitä sormissaan.
"Mitäs pikkuneiti haluaa?" käheä miesääni kärisi ja Astoria sävähti kauemmas, kun iso koura laskeutui hänen hartialleen.
"Emminmtään", hän mumisi nopeasti ja riensi edemmäs. Äiti oli sanonut, ettei miehiä saanut koskaan päästää liian lähelle. Daphnekin nyrpisti aina nokkaansa isoille köriläille.
Lepakko suhahti hänen kasvojensa editse ja Astoria hihkaisi hiljaa innosta. Hän pysähtyi ja tähyili eläimen perään sen kohotessa taas talojen kattojen tasalle.
"Vau..." Astoria huokaisi, kun se asettui roikkumaan pää alaspäin vesiräystäästä.
Astoria hymyili hypähdellessään ympäriinsä ja kuvitellessaan itselleen kaikkea sitä tavaramäärää, jota kuja tarjosi.
Äiti ostaa minulle näitä varmasti ensi vuonna, kun Daphne on viimein Tylypahkassa ja minä olen vanhin lapsi, Astoria vakuutteli itselleen iloisena ja pysähtyi sormeilemaan kaunista tähdin koristeltua suippohattua, jonka lieristä roikkui pieniä mustia ötököitä. Hänen toinen kätensä sujahti kaavun taskuun ja poimi esiin pienen kasan kolikoita.
Minä ostan jotain kivaa, Astoria päätti ja laski hatun takaisin pöydälle. Hänen silmänsä osuivat pikkuisessa häkissä roikkuvaan taiottuun lepakkoon, joka levitteli välillä siipiään ja raapi päätään pitkillä koukkukynsillään. Neljä sirppiä, luki hintakyltissä, ja Astoria katsoi kädessään olevia kolikoita huultaan purren. Kuusi sulmua ja... neljä sirppiä! Astorian täytyi hypähtää kerran innoissaan paikoillaan ennen kuin hän poimi yhden pikkuisista häkeistä ja tavoitteli myyjää katseellaan.
Vanhahko nainen mustine silmineen otti häneltä kolikot vastaan ja lausahti hyvät halloweenit. Astoria pinkaisi nopeasti matkoihinsa ja puikkelehti ihmisten välistä takaisin apoteekkarille päin, puristaen uutta leluaan tiukasti nyrkissään.
Daphne seisoi liikkeen oven edessä kädet puuskassa ja mulkoili ympärilleen. Isosiskon silmät kaventuivat, kun tämä sai sisarensa silmiinsä. Astoria tunki pienen häkin ja loput kolikoista nopeasti taskuunsa, ettei sisko olisi suutuspäissään riistänyt niitä itselleen ennen kuin hän oli ehtinyt lepyttää tämän.
Astoria äännähti vastalauseeksi, kun Daphne tarttui tiukasti kiinni hänen käsivarrestaan ja sihisi hänen korvaansa: "Enkö minä sanonut, että odota täällä. Miksi sinun pitää aina juosta muualle, kun ihan erikseen käsketään odottamaan jossain?"
Pienempi tyttö hymyili siskolleen säteilevästi päättäen olla välittämättä pistävästä äänensävystä. Isosisko oli loppujen lopuksi varsin vaaraton, vaikka tämä osasikin sihistä todella uskottavasti. "Daphne, minä en koskaan pääse mukaan Viistokujalle! Täällä on kaikki niin hienoa, näitkö sinä ne lentävät lepakot? Yksi riippui ihan oikeasti pää alaspäin kattorännistä! "
Daphne suoristautui ja Astoria näki, että tämä oli huvittunut. Hyvä, hän hymisi mielissään, nyt se ei kerro äitille, että olin yksin poissa.
Sisarukset asettuivat odottamaan apoteekkarin seinää vasten Astorian alkaessa selittämään uudesta, pienestä lepakkolemmikistään, joka osasi levittää siipiään ja raapia päätään.
