Päivä 2.
Aamulla en olisi millään jaksanut nousta. En, vaikka kuulin, kuinka Rosalie haki Nessien viereisestä huoneesta. Toivoin, että olisin ollut väsynyt, mutta en ollut. Edwardin vieressä oli vain liian hyvä maata.
Lopulta nousin, pukeuduin ja lähdin alakertaan tapaamaan Nessietä. Edward lupasi tulla perässä, kunhan olisi käynyt suihkussa.
- Äiti, Nessie sanoi ja kiersi kätensä ympärilleni hymyillen.
- Kultaseni, mistä lähtien olet kutsunut minua pelkäksi äidiksi? kysyin ollen samalla hyvin tyytyväinen.
- Tästä päivästä lähtien, Rosalie vastasi Nessien puolesta.
- Koko aamun, Alice vahvisti.
- Mukavaa, sanoin Nessielle.
Katsoin Jasperia, joka oli juuri tullut huoneeseen ja katseli nyt Alicea hyvin rakastuneena. Toisinaan tunteita ei ollut mukava tietää. Se oli välillä noloa. Kun nolostuin, Jasper käänsi katseensa minuun, sillä hänkin vaistosi tunteet. Sitten hymyilin Jasperile niin, että hän tajusi minun olevan kunnossa.
Edward asteli alakertaan puhuen puhelimessa. Hän kuulosti ärtyneeltä.
- Miten niin Nica ei saa olla täällä, kun haet Nessien? Edward tivasi.
Tiesin hänen puhuvan Bellan kanssa ja huokaisin hyvin syvään. En ymmärtänyt, miksi Bella ei sietänyt minua.
- Hyvä on, Edward tiuskaisi puhelimeen ja sulki sen.
- Mikä häntä vaivaa? kysyin.
- Äh, hänen mielestä sinun on parempi olla muualla, koska jos hän näkee sinut, hän arveli satuttavansa sinua, Edward hymähti.
- Nica voittaisi, Alice virnisti ja vinkkasi silmää.
- Mikä kiire tässä on? Meillä on vielä paljon aikaa, vastasin unohtaen Bellan kokonaan.
- Äiti? Nessie kysyi ujosti.
- Mitä rakkaani? kysyin.
- Milloin te menette isin kanssa naimisiin? Nessie tivasi.
Edward hymyili ja talutti Nessien niin kauas, että edes vampyyrin korvat eivät kuulleet, mitä hän kuiskasi Nessien korvaan. Tiesin, että Nessie ainakin iloitsi tiedosta. Alicen silmät kiiluivat innosta sen näköisenä, ettei hän malttanut odottaa, että saisi järjestää häät. Kun olimme alkaneet seurustella Edvardin kanssa, olin luvannut Alicelle saman tien, että hän saisi järjestää häämme sitten joskus, kun Edward kosisi minua.
- Äiti, minun on nälkä, Nessie valitti.
- Minä vien, Rose ilmoitti ennen, kuin ehdin ehdottaa, että Rose voisi varmaan hoitaa sen.
Rosalie otti Nessietä kädestä kiinni ja vei hänet metsästämään. Kun käännyin takaisin huoneeseen, huomasin olevani Edwardin kanssa kahden. Sanallakaan varoittamatta hän polvistui eteeni ja avasi sormusrasian.
- Monica Mary Brandon, tuletko vaimokseni ja lupaatko rakastaa minua ikuisuuden joka ainoana päivänä? Edward kysyi tuijottaen minua suoraan silmiin.
- Totta kai tulen ja totta kai lupaan! vastasin.
Hän pujotti sormuksen sormeeni ja se sopi kuin valettu. Se ei ollut sama sormus, jonka hän oli antanut Bellalle heidän mennessään naimisiin. Minun sormukseni oli täyttä kultaa ja sen keskellä oli punainen timantti, joka oli hiottu sydämen muotoiseksi.
- Kaunis, huokaisin.
- Jaa, enpä menisi vannomaan, sanoisin, että sen kantaja on kauniimpi, Edward sanoi hymyillen.
Halasin häntä ja huokaisin sitten hyvin syvään.
- Kauanko sinä olet kannellut sormusta taskussasi? kysyin.
- Otin sen tänä aamuna. Minun oli tarkoitus kosia sinua illalla, mutta Nessie sai minut muuttamaan mieltäni, Edward tunnusti.
- Nica, kuulin Alicen sanovan ovelta.
- Paras mennä, Edward kuiskasi korvaani.
- Niin Lice? kysyin.
- Haluat varmaan nähdä hääpukusi? Alice vastasi virnuillen hyvin ilkikurisesti.
- Hyvä on, sanoin ja seurasin Alicea yläkertaan yli-inhimillistä vauhtia.
Alice meni avaamaan vaatekomeronsa ja toi sieltä ulos vaatepussin, jonka hän asetti huolellisesti sängylleen. Sitten hän avasi sen. En ollut koskaan nähnyt sellaista pukua! Puku oli olkaimeton ja sen yläosa oli silkkiä samoin kuin helmaosa. Helma oli rypytetty niin, että se näytti kuin meren kuohuilta.
- Alice, olet ihana, sanoin ja halasin häntä.
- Tiedän sen, Alice vastasi hymyillen.
- Tuo voisi pukeakin minua, vastasin.
- Ja sehän pukee, sitä paitsi suunnittelin tuon rypytyksen itse, hän kehaisi itseään.
- Olisi pitänyt arvata, kuulin Joannan äänen.
- Ai hei, sanoin Joannalle.
- Uskomatonta, että menet naimisiin, Joanna huokaisi.
- Ihanaa pikemminkin, vastasin.
- Ainakin voit ottaa rennosti, minä hoidan nämä häät, Alice ilmoitti intoa puhkuen.
- Kai saat ne sunnuntaiksi valmiiksi? kysyin.
- Sunnuntaiksi? Alice katsoi minua kysyvästi.
- Nes lähtee sunnuntaina ja hänhän osallistuu niihin häihin. Voisit hankkia hänellekin puvun, sanoin ja lähdin sitten alakertaan.
Ensimmäinen asia, minkä näin alakerrassa, oli Nessie. Hän tanssi Jasperin kanssa valssia. Se huvitti minua suuresti.
- Katso, äiti! Jazz-setä opettaa minua tanssimaan häävalssia, Nessie sanoi innoissaan.
Minä ainoastaan hymyilin takaisin ja istahdin portaille. Sainpahan seurakseni Rosalien.
- Ihanaa, että jotkut muutkin menevät tässä perheessä naimisiin, Rosalie huokaisi.
- No, te olette tosiaan Emmettin kanssa olleet ainoat naimisissa olevat meistä nuorista, vastasin Roselle.
- En ymmärrä, miksi Jasper ja Alice eivät ole olleet kertaakaan naimisissa, Rosalie huokaisi.
- Totta! He rakastavat toisiaan niin paljon, että heidän jos kenen pitäisi mennä naimisiin! minä säestin.
- Mutta entäs Joa ja Will? Rosalie kysyi virnistäen.
- Tuota.. Joa ei oikein ole naimisiin menevää tyyppiä, vastasin epäröiden.
- Hänhän rakastaa Williamia, Rose sanoi.
- Tietysti rakastaa, mutta hän ei oikein kannata häitä muutenkaan, sanoin.
Yläkerrasta alkoi kantautua väittelyä, jonka toinen osapuoli oli Joanna ja toinen Alice.
- Hääjärjestelyt ovatkin ihan eri asia, Rose virnisti.
Nessie tuli luokseni ja istahti suoraan syliini.
- Äiti, mistä he kinastelevat? hän kysyi.
- Minun ja isäsi häistä, vastasin.
Keskityin kuuntelemaan tarkasti.
- Miten niin ei ruusuja? Joanna kysyi Alicelta.
- Koska liljat ovat kauniimpia ja tuoksuvat paremmilta, Alice vastasi, kuin se olisi itsestäänselvyys.
- Paras, että lähden ylös, tuosta ei seuraa hyvää, mutisin ja nousin Nessie yhä sylissäni ja juoksin yläkertaan.
- Hyvä tarvitsen sinua ja Nessietä myös, Alice ilmoitti minut nähdessään.
Hän otti Nessien sylistäni ja alkoi mittailla häntä. Morsiustyttö näytti onneksi olevan tällä hetkellä etusijalla.
- Tiedän sinulle loistavan puvun näin sen eilen, Alice ilmoitti.
- Minä voin hakea sen, Joanna sanoi.
- Selvä. Ota samalla minunkin pukuni. Se on samassa kaupassa, Alice sanoi ja antoi Porschensa avaimet Joannalle.
Sitten Alice kääntyi minuun päin ja arvasin, että saisin kuulla tuhat kysymystä häistä.
- Ensin vieraslista. Kutsunko sukusi? Alice kysyi.
- Vain äitini, tätini, serkkuni ja mummoni, en kaipaa muita, vastasin.
- Hyvä on. Haluatko liljoja vai ruusuja? hän kysyi sitten.
- Liljoja kimppuuni, mutta ruusuja saliin, vastasin.
- Haluatko kutsua ystäviäsi? hän kysyi.
- Hmm… kutsu vain Nina, sanoin.
- Selvä. Muun hoidan itse, hän ilmoitti.
Lähdin Nessien kanssa alas katsoin, kuinka Nessie haukotteli.
- Taitaa olla päiväunien aika kultaseni, sanoin hänelle.
- Joo niin on, hän mutisi.
- Anna hänet minulle, Emmett kuiskasi.
Ojensin Nessien Emmettille ja hän kantoi Nessien omaan huoneeseensa nukkumaan.
- Joko alat seota? Edward kysyi takaani.
- Lice saa kaikki hulluiksi, mutisin.
- Odota, kunhan Esme palaa metsästämästä. Hän saa Alicen rauhoittumaan, Edward lupasi.
Joanna käveli sisään kahden vaatepussin kanssa. Hän ei vilkaissutkaan minuun, vaan vei ne suoraan Alicelle.
- Olisin ehkä halunnut nähdä nuo puvut, mutisin.
- Paras, että menet katsomaan, Edward sanoi.
- Mutta, kun tahdon olla sinun kanssasi, sanoin.
- Odotan sinua tässä. Mene vain, hän sanoi hymyillen.
Kipaisin yläkertaan, jossa Alice oli jo avannut pukupussit.
- Tulithan sinä, hän sanoi.
Katsoin ensin Nessien asua. Se oli kokonaan valkoinen, sen yläosa oli hyvin tavallinen, kauluksessa oli kolme nappia, alaosa oli sifonkia, jota oli hyvin monta kerrosta ja vyötärön kohdalla oli vaaleanpunainen ruusu.
Sitten käänsin katseeni Alicen asuun, joka oli pitkä ja punainen. Siinä ei ollut olkaimia. Siinä oli silkkinen oranssin värinen nauha. Olin varma, että puku yltäisi Alicen jalkoihin niin, että jalat jäisivät peittoon.
- Ne ovat upeita, sanoin innoissani.
- Minä osaan nämä asiat, Alice sanoi.
- No morsiusneidon ja kaason puvut ovat valmiina, ja se on hyvä, sanoin.
Lähdin takaisin alakertaan. Edward istui yhä sohvalla. Tiesin, että hän katsoi puvut ajatuksistani.
- Se puku sopii varmasti Nessielle, hän sanoi hymyillen.
- Olen samaa mieltä, sanoin hymyillen.
- Pitäisikö meidänkin ottaa ”päiväunet”? Edward kysyi.
- Se voisi olla hyvä idea, virnistin vastatessani ja annoin hänen taluttaa minut yläkertaan.
Noin kaksi tuntia myöhemmin, Nessie heräsi. Kuulin nimittäin hänen askeleensa. Päätin pelastaa hänet Alicen pukusovituksilta, joten nousin melko vastahakoisesti Edwardin vierestä.
- Kultaseni, tules tänne, sanoin hänelle, kun olin ehtinyt käytävälle.
- Mitä? hän kysyi.
- Minusta tuntuu, että sinun kannattaa vähän vältellä Lice-tätiä, sanoin.
- Miksi? Nessie kysyi ihmeissään.
- Koska hän varmasti haluaa sovittaa sinulle sinun morsiusneitopukuasi, sanoin.
- Onko minulle puku? hän kysyi riemuissaan.
- On, vastasin.
Siinä samassa hän oli lähtenyt jo pinkomaan kohti Alicen huonetta. Päätin seurata häntä. Alice ei nimittäin tyytyisi vain yhteen sovituskertaan.
- Sehän on täydellinen, sanoin, kun Alice oli saanut puvun Nessien ylle.
- Tietysti se on. Minä en laske mitään sattumien varaan, Alice sanoi.
- Tietysti sinä katsoit tulevaan ja näit, että se on upea, mutisin hiljaa.
Alice vain hymyili. Minä rupesin miettimään Ninaa. Hän oli minusta neljä vuotta vanhempi eli tällä hetkellä 25-vuotias. En ollut tavannut häntä viime aikoina kovin usein. Halusin että hän tulisi häihin, koska hän oli ainut ihmisystäväni. Hän on hyvin hauska, vaikka hieman pullea. Hänellä on punamustat hiukset ja aina hymyilevät kasvot.
Äitini Sandra oli tietenkin pakko kutsua. Hän ei jäisi pois mistään hinnasta. Äitini on lyhyt ja pullea. Hänellä on lyhyet, mustat hiukset.
Tätini Jevdokia (vanhanaikainen nimi, tiedetään!) on pitempi, kuin äitini, vaikka onkin häntä nuorempi. Kaikki luulevat aina, että tätini on vanhempi, kuin äitini, vaikka asia ei niin ole. Tädilläni on kiharat ruskeat hiukset ja hänkin on hieman pullea. Hän on hyvin hauska ja hän rakastaa shoppailua. Alice varmaan tulee hänen kanssaan mainiosti toimeen!
Vanhempi serkkuni Anthony on 20-vuotias. Hän on minusta vuoden nuorempi, kun oikeasti minun pitäisi olla 21-vuotias. Hän on välillä hiukan rasittava. Hän puhuu paljon. Hänellä on luonnonkiharat, ruskeat hiukset. Hän on hiukan pullukka myös. Hän kuuntelee reggaeta ja laulaa itsekseen Bob Marleyta.
Nuorempi serkkuni Miranda on 13-vuotias. Pienempänä hän oli todella rasittava, mutta nyt hän on mukava. Hänellä on vaaleat luonnonkiharat hiukset. Hänkin on hiukan pullukka. Hän pitää musiikista hyvin paljon. Hän on myös eläinrakas. Siksi on hyvä, ettei hän tiedä, mitä minä syön, sillä hän voisi suuttua.
Mummini Rachel on aivan ihana ihminen. Hän on jo yli 70-vuotias. Hänellä on mustat hiukset koska hän värjää niitä jatkuvasti. Hänkin on hieman pullea, ja hän on lyhyt niin kuin vanhat ihmiset yleensä.
En malta odottaa, että näen heidät taas. He eivät ole käyneet koskaan Culleneilla. Viime vuonna oli syytäkin pitää heidät poissa Joannan takia. Onneksi Joanna on jo rauhoittunut, joten he ovat turvassa.
- Äiti, Nessie sanoi ja palautti minut takaisin todellisuuteen.
- Niin kultaseni? kysyin.
- Minä haluan pihalle, hän sanoi.
- Hyvä on, mennään, sanoin ja tartuin häntä kädestä kiinni.
- Mennäänkö ikkunasta? hän pyysi.
Nostin hänet syliini, avasin Alicen huoneen ikkunan ja hyppäsin pihalle. Nessie nauroi. Hän rakasti sitä, että tein kaiken, mitä hän keksi pyytää. Lopun päivää leikin Nessien kanssa pihalla hippaa ja piilosta. Lopulta alkoi koittaa ilta ja Nessie rupesi haukottelemaan.
- Nukkumaanmenoaika rakkaani, sanoin hänelle.
- Väsyttää, hän mutisi.
Kannoin hänet sisälle ja hän nukkui jo portaissa. Vein hänet suoraan sänkyyn ja peittelin hänet. Suukotin häntä ja hiivin sitten huoneesta pois.
- Oliko teillä rankka päivä? Jasper kysyi, kun olin päässyt alakertaan.
- Aika rankka. Leikittiin koko ilta, sanoin hymyillen.
- Taidan lähteä Willin kanssa lähimetsiin, Jasper mutisi ja katosi ulos.
Istuin hiljaa ja tuijotin tähtistä taivasta. Oli hassua, että vaikka Alaskassa oli kesä, täällä oli silti kylmä ja tähtiä.
- Ajatuksesi ovat huvittavia, kuulin Edwardin äänen takaani.
- No, ei ole muuta ajateltavaa, tokaisin, kun hän käveli viereeni.
- Paras antaa sinulle muuta ajateltavaa, tuleva rouva Cullen, Edward sanoi hymyillen, nosti minut syliinsä, suuteli minua ja kantoi minut yläkertaan.
A/N: Anteeksi luvun imelyys. Tuli kauhea fluff-kohtaus ja lisäksi vielä kaikki Edward ja Monica vihjaukset.
A/N2: Haluatte varmaan nähdä ne paljon kohutut puvut. Ihan siltä varalta, että kuvailuni olivat epäselviä.
Monican hääpuku:
http://www.angelbridal.com/images/wedding-dress-102.jpgNessien morsiusneito puku:
http://www.made-in-china.com/image/2f0j00CvkaJBmhlLbUM/Wedding-Dress-Flower-Girl-Dress-4816-.jpgAlicen kaaso puku: http://
www.made-in-china.com/image/2f0j00SBKTOZsLpPkJM/Bridesmaid-Dresses-9145-.jpg