Nimi: Juostaan yöstä aamuun
Kirjoittaja: planeettabaletti
Ikäraja: S
Paritus: Tulkinnanvarainen
A/N: Tällainen siis. Jotain 160 sanaa, niin eikö se silloin ole vajaa tuplaraapale?
”Tule”, sä sanoit ja viittilöit mua seuraamaan. Kirmasit pari askelta edellä, kuin lapsi. Välillä käännyit vilkaisemaan, että seuraanhan mä varmasti. Mitä muutakaan mä olisin voinut tehdä kuin seurata?
Pian me tultiin tuttuun leikkipuistoon, jossa me oltiin istuttu niin monet kerrat, muttei kertaakaan kahdestaan. Yö oli jo laskeutunut, ja kun mä katsoin taivaalle, mä näin satoja tähtiä. Sä istuit keinuun ja ponkaisit vauhtia lyhyillä jaloillas. Sussa oli jotain niin suloista. Punaiset posket, ilmavirrassa liehuvat hiukset, puhumattakaan siitä hymystä. Sun hymys oli viaton, lapsenomainen, ihan kuin moni muukin asia sussa.
Tuntien kuluessa me päädyttiin istumaan hiljakseen pyörivään karuselliin. Mä ihmettelin, että eikö sun vanhemmat kaipaa sua kotiin, ja sä vaan nauroit. Me istuttiin ja juteltiin lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, ja välillä oltiin vaan hiljaa. Me katsottiin tähtiä yhdessä, ja sä muistit kaikkien tähtikuvioiden nimet.
Kun kello oli mun arvion mukaan lähemmäs aamukolmea, sä sanoit lähteväsi. Mä jäin puistoon istumaan, ihan yksin. Ja mä istuin siellä vielä monta tuntia.
