A/N: Nonni täs sitte vaihtuu tuo näkökulma oudosti ja tälleen ja tää etenee tosi nopeesti ja tälleen
Tää nyt ei oo niin kovinkaan hauska ja tälleen, mut sitä se on ku kirjottaa väsyneenä
JA ANTEEKSI kun mulla kestää näisää luvuissa niin kauan
EsPoV"Eieieieieiei!", kiljuin ja katselin oravaa, joka oli jäänyt tämän hökötyksen alle.
Kun katsoin tuota pienenpientä orava parkaa, en voinut mitään sille, että kyyneleet tulvahtivat silmiini. Pillahdin itkuun ja Pojat näyttivät vähän hätääntyneiltä, eivät olleet tottuneet näkemään minua tälläisenä.
"Minun olisi pitänyt jarruttaa aikaisemmin. Tuon oravan olisi pitänyt saada elää pitempään" Sopersin itku kurkussa. Emmett tuli luokseni, laittoi käden olalle ja lohdutti;
"Aina ei voi saada mitä haluaa, mäki halusin pikkuveljen ja sain ton" Emmett sanoi viittoen Edwardiin päin. Sitten suutuin. En tiennyt mikä minuun meni, mutta en vain enää jaksanut.
"MIKÄ EDWARD SITTEN ON, JOS EI SINUN PIKKUVELJESI?" Emmett hätkähti ja sopersi jotakin epämääräistä, mutta en kuunnellut.
"MIKSI TE ETTE VOI POJAT TULLA TOIMEEN KESKENÄNNE? MIKSI TE TEETTE AINA ILKEYKSIÄ JA KÄYTTÄYDYTTE KUIN TOLLOT? MIKSETTE VOI OLLA NORMAALEJA KILTTEJÄ POIKIA!" Jatkoin huutaen. Olin niin kyllästynyt poikien temppuihin. Emmett oli kerennyt jo toipua säikähdyksestä, virnisti ja sanoi;
" Normaaleja? Me ollaan niin normaaleja, kuin noilla geeneillä pystyy"
Lysähdin maahan istumaan, ja huokaisin. En minä voinut poikia syyttää, minulla vain on näin huono päivä.
Sitten muistin. Pojat. Edward! Juoksin audolle äkkiä, missä Edward istui takapenkillä hieman notkuen ja sopertaen samalla;
"Oravaporavapompompidii khih" Hän oli kauhean kuuma, ja hän houraili vain lisää. Käskin Emmettin huolehtia orava mukaan, pitäisimme sille kunnon hautajaiset, niinkuin ihmisillekkin. Sitten hyppäsinkin autoon ja kaahasin äkkiä Carlsilen luo, joka voisi auttaa.
EdPoVMulla oli hyvä olo, ku ravotin silmiä. Muistin et Esme oli kaahannu kotia, ja et mull oli vaan tosi kova kuume ja et olin maannu täs jo monta päivää. Yhen päivän ihan vain maannu, vaikka en ollu enää ees kipee, mut on kiva ku toiset passaa.Aukasin silmät nyt kunnolla, ja huomasin, et Emmett oli vissiin yrittäny vähän piristää mua. Nimittäin kun katselin huonettani, Emmett oli käynyt lätkimässä ympäri huonetta tyttökuvia. Julisteiden päälle, kattoon, lattiaan, sänkyyn jopa vaate kaapin sisäpuolella oli kuvia. En voinut kuin hymyillä. Samassa Alice hypähteli huoneeseeni, ja meinasi kaatua hämmästyksestä, ku huomas mun huoneen uuden lookin.
"Hei, onks sulla vielki paha olo?" Alice kysyi ja hymyili.
"Ei " vastasin pirteesti ja nousin sängystä. Aloin kiskoa paitaa pois päältä, vaihtaakseni vaatteet, ku tajusin et Alice on vieläki siinä.
"Voikko millään häipyy?" Kysyin Alicelta samalla ku aloin kaivaa vaatekaapista puhasta paitaa.
"En kyl tahtoiskaa jäädä, mut mun piti vaa ilmoittaa, et laita sitte mustaa vaatetta päälle."
Katsoin Alicea vähän kummissani.
"Ja miksiköhän?" Kysyin ivallisesti, ja jatkoin kaivamista.
"Esme haluaa pitää Oravalle hautajaiset" Naurahdin.
Just ku Alice oli lähösä, ja mä laittamasa paitaa päälle, Jasper vaa pöllähti mun huoneeseen. Ensimmäisenä se katto tyttökuvia, sitten Alicea, ja sitten paidatonta minua.
"Jaa vai tällästä peliä täällä.
MUN tytölle sä vaa täällä niinku vilauttelet. Katoppa nytte oikeeta miestä" Jasper sano nauraen ja veti myöskin paitansa pois päältä. Alice vaa muka kiljas ja oli jo lähösä toistamiseen ku Emmett pöllähtää myöski mun huoneeseen huutaen;
"Onko täälä neito pulasa?" Sitte se vaa katto suu auki edelleen paidatonta mua ja Jasperia, ja sitte Alicea.
"aijaa, mää luulin et se joka kiljas oli Rosalie." Sit Emmett virnisti tosi leveesti ja nappas tosta vaa omanki paidan pois.
"No nii nyt me ollaa samiksii" Emmett sirkutti ja katto sitte Alicea. Emmett virnisti ja iski silmää. Alice tempas mun kädestä paidan ja heitti sillä Emmettiä.
"Luulekko oikeesti" Alice kiljui ja yritti lähtä jo kolmannen kerran, ku Rosalie pöllähti huoneeseen. Se kyl meinas kaatu samantien. Järkytyksestä vaiko ihastuksesta, kuka tietää?
"Mikä tää juttu oikeen on?" Rosalie tivas.
"En mäkään tiiä, mut asiaan kuuluu, et pitää ottaa paita pois" Emmett sanoi ja iski Rosaliellekkin silmää. Tytöt näköjään reakoi samalla tavalla, nimittäin Rosaliekin heitti Emmettiä
minun housuillani. Siitä alkoki sitte vaatesota
minun vaatteillani ja kun Esme lopulta tuli hakemaan minua surutilaisuuteen, se näki ensiksikkin kolme paidatonta poikaa viskelemässä vaatteita ja toiseksi vielä tyttöjen päälle.
Esme vain tuijotti meitä järkyttyneenä. Se kyllä onnistuu tuleen just oikeilla hetkillä.
"Ai kato mutsi, me just mietittiin et mitä me laitetaan päälle surutilaisuuteen, ja tytöt halus auttaa" Emmett selitti hymyillen leveästi.
"Niinhän ne tahtoo, mutta ei se tarkoita että teidän pitää heilua paidattomina täällä, tytöt ovat kuitenkin niin nuoria vielä katselemaan... No
tiedättehän." Esme puhui ihan pokkana.
"Varsinkin sinä
Emmett, sinun pitäisi pitää se paita päällä"
Toi sattu. Tytöt kipittivät äkkiä naurua pidätellen pois huoneesta, ja me kolme poikaa jäätiin vaihtaan vaatteita.
Itse hautaus tilaisuudessa oli hyvin kepeä tunnelma. Esme itki ihan lohduttomasti ja sopersi Carlislelle, kuinka hän on riistänyt elävän otuksen hengen. Hirvee herkkis. Sit Carlisle lausu rukoukset ja kaikki ja hautas oravan lopulta kenkälaatikossa. Naapurin Erkkikin katsoi aidan raosta, mitä täällä itkettiin, ja näin, kuinka Erkki Kullervollaki meinas tulla itku silmään.
ei herranjumala iso mies ja itkee
oravan takia. Viimeksi, ku näin Esmen itkevän, oli se päivä ku saatiin toikkarit. Mistä tuliki mieleen et me saatais toikkarit huomenna. Onnkes se on vaa välitodistus. Ei voi jäädä luokalle. Sitte kevät toikariin käy muutamasta kokeesta vetämäsä vitosen ja käy parilla tunnilla, nii saa vitosen, eikä jää luokalle.
No, kyllähän ne todistukset jaettiin sitten. Valitettavasti. Esme tykkää varmasti
TOSI paljon.
Emmett Cullen Käyttäytyminen: 4...
Jasper HaleKäyttäytyminen:
5...
Alice CullenKäyttäytyminen : 6....
Edward CullenKäyttäytyminen: 5...
Rosalie HaleKäyttäytyminen:
5...
Alicella oli kaikkein parhain toikkari, sillä oli jopa yks seiska. Mut sitte Emmettillä oli huonoin. Paras numero oli 5.
Mut yllätyksenä tuli noin hyvä käyttäytymis numero. Vain Emmettillä se säilyi nelosena. Ollaan selvästi kyl menettämäs otettta tähän juttuun.
Niinpä päätettiin korjata sekin juttu, mut ei koulun kans. Me lähettiin juhliin hyvää toikkaria. Käytiin vähän Erkin tykönä hakemasa pikkusen pontikkaa ja löyettiin myös koskenkorva pullo, joka me jaettiin tosi reilusti. Sillä aikaa ku me pojat hankittiin juomat. Alice ja Rosalie kävi Erkin vaimon luona kylässä, joka aina tunkee meille mukaan iha vitusti kaikkee pullaa, ja pipareita tai jotain tällästä juttua. Sit mentiin pellon reunasa olevaan autioon latoon viettään iltaa, niinku usein ennenki. Emmettin piti vähän aikaa ettiä taskulamppua siel pimeästä heinäpaalien seasta, mut kyl se löysi sen aika nopeesti. Sit ku alko tuleen jo pikkuhiljaa tosi kylmä, nii piti alkaa lähteen kotia päin. Ei kyllä haluttanut tippaakaan mennä sinne umpikännissä tuomaan toikkarit. Esme kyl ilahtuu käytösnumeroista, mut muut numerot sitten laskiki, minkä verran nyt ees pysty. Käveltiin kylillä haparoiden kotiin ja Carlisle oottiki meitä jo
pihalla."Ai moro Faija! Kuinkas menee?" Emmett kysyi hoippuen ja yhtäkkiä kääntyi ja yrjösi aidan vieresä olevaan puskaan. Valitettavasti Erkin kenkien päälle. Mutta mitä pitää olla ihan aidassa kiinni, niin et jalat on naapurin puskan alla? Aika tyhmää. Voi syyttää vain itteään. Mut Carlislen ilmeestä päätellen, se ei ajattele niin.
Ei taida tulla kauheesti kiitoksia tälle päivälle.
taaskaan
