Me vanhat virheet toistetaan ja aina samaan palataan, K-11 | (Walburga/Orion)

[Muppe]

Title: Me vanhat virheet toistetaan ja aina samaan palataan
Author: Muppe
Beta: Munis
Rating: K-11
Pairing: Tosi tosi taka-alalla Walburga/Orion
Genre: Angst
Summary: Tuliviskipaukku, toinen ja kolmas auttavat kummasti ajattelussa
Disclaimer: Row-tädille mainetta, kunniaa ja rahaakin näistä hienoista hahmoista, minulle vain kommentteja ja hyvää mieltä.

A/N: Osallistuu FF50 sanalla vuodet. Ja eh, en oikein tiedä, mitä sanoa, mutta itse pidän tästä enemmän kuin yleensä omista teksteistäni. Niin ja Orion saattaa alussa olla aika OoC. Nimestä kiitos Indicalle

Me vanhat virheet toistetaan ja aina samaan palataan

Orion istui työhuoneessaan, ovi lukittuna ja tuliviskipullo seuranaan. Hän ei halunnut, että häntä häirittäisiin. Hän halusi pohtia elämäänsä ja siinä tekemiään virheitä.

”Ensimmäinen poikani, verenpetturi, karkulainen, miten tässä näin kävi”, Orion manasi lasiinsa, joka tyhjeni uhkaavasti.

Oven jyskytys keskeytti hänen pohdintansa.
”Orion, tämä on sinun syytäsi, kokonaan sinun syytäsi, sinun syytäsi, tule kantamaan vastuu”, Walburga – hänen vaimonsa - huusi hänelle. Orion koki, ettei hänellä ollut tarvetta vastata, eikä Walburga jaksanut nähdä enempää vaivaa, kyllä Orion tiesi, että kuulisi sitten myöhemmin tarpeeksi, kunhan poistuisi huoneestaan.

”Minä en ole vanha mies, mutta vuodet hänen kanssaan ovat vanhentaneet minua ennenaikaisesti”, Orion pohti jälleen ja palasi muistoissaan nuoruuteensa.

Hän oli ollut nuori ja naiivi kuullessaan, että hänet oli päätetty naittaa Walburgalle. Salaa mielessään hän oli jo Tylypahkassa ihaillut muutamaa vuotta vanhempaa temperamenttista tyttöä, ehkä hän oli ollut myös hieman ihastunut. Nuori naiivi poika hormonien armoilla, totuus selvisi hänelle kuitenkin varsin pian.

Kun heidän kihlajaisia juhlittiin, Walburga veti hänet tyhjään makuhuoneeseen.
 
”Ymmärrä, että tämä on minulle vain järjestetty avioliitto, joka takaa taloudellisen elämän ja puhtaan suvun jatkumisen, teen sinulle korkeintaan kaksi perillistä ja sen jälkeen en halua sinua sänkyyni. Onko selvä?”

”Kyllä”, Orion vastasi ja käänsi tulevalle vaimolleen selkänsä, peittääkseen pettymyksensä.

Orion havahtui nykyhetkeen juoman loppuessa lasista. Hän suuntasi askeleensa kaapille, jossa hän säilytti pullojaan. Kaataessaan juomaa lasiinsa hän kiinnitti huomionsa kuvaan, joka ei ollut rakkauden sävyttämä, vaikka hääkuva olikin. Orion piti sitä siinä lähinnä muistaakseen, että on parempi unohtaa tunteellisuus ja olla realistinen.

Alttarilla seisoessaan Orion ei tuntenut mitään lämmön tai rakkauden tapaistakaan, hän tunsi vain itsesääliä ja tukahduttavaa velvollisuudentuntoa, joka paheni jokaisella askeleella, jonka hänen morsiamensa otti häntä kohti.

”Tahdon.”

Ja yhdellä ainoalla sanalla Orion kirjoitti tuomionsa. Onneton elämänsä loppuun saakka.
Häissä hymyiltiin ja näytettiin niin rakastuneilta, että häntä kuvotti kaikki se teennäisyys.

Hääyön he kuitenkin viettivät yhdessä. Tulosta ei kuitenkaan tullut, joten he lakkasivat moneksi vuodeksi yrittämässä.

Kunnes eräänä iltana Walburga ilmoitti ruokapöydässä, että nyt on aika kokeilla uudestaan.

Ja yhdeksän kuukauden päästä syntyikin heidän ensimmäinen poikansa, Sirius Musta.

Tämä oli katkeransuloinen muisto, joka sattui, mutta kuitenkin toi surumielisen hymyn Orionin huulille. Hän nousi jälleen paikaltaan hakeakseen lisää juotavaa, joka alkoi jo tuntua päässä. Siksi kai hän ajattelikin; selvin päin hän ei pystynyt.

Tuo pieni nyytti valaisi Orionin synkän maailman, siksi hän saikin nimen Sirius. Taivaan kirkkain tähti, Orionin kirkkain – ja ainoa, tähti. Kuinka hän rakastikaan tuota pientä poikaa, leikki hänen kanssaan, kertoi tarinoita ja vastasi auliisti pojan kysymyksiin. Omi pojan itselleen. Siksi kai Walburga poikaa niin vihasikin, pauhasi pienelle vain suvun kunniasta, puhdasverisyydestä, kaikesta mitä pieni poika ei voinut ymmärtää. Orion selitti sitten myöhemmin samat asiat lapselle helpommin, tosin aivan yhtä painokkaasti.

Pari vuotta Siriuksen jälkeen syntynyt Regulus oli aina Walburgan poika, kumpikin huolehti ”omastaan”, kunnes kaikki muuttui kun Sirius aloitti koulunsa.

”Orion, sinun syysi, sinun syysi, kanna vastuusi, sinun syysi”, Walburgan kiljunta ja riehunta oven takana keskeytti jälleen jo humaltuneen miehen muistelun.

Jälleen Orion päätti jättää vastaamatta huutoon oven takana. Hän täytti lasinsa ja upposi muistoon, jonka tuo korkea ääni ja sanat toivat mieleen.

Sinä aamuna Sirius oli viety Tylypahkan pikajunaan ja illalla tuli kirje, joka sammuttaisi Orionin johtotähden ja alistaisi hänet yhä enemmän korppikotkamaisen vaimonsa jalkoihin, syypääksi ja pettymyksen purkamisen kohteeksi.

”Orion, pojastasi on tullut Rohkelikko, sinun syysi, sinun syysi”, Kuului työhuoneen oven takana. Huuto, johon Orion ei olisi halunnut reagoida. Hän ei halunnut kuulla syytöksiä siitä, miten hän oli pilannut pojan liialla lempeydellään. Oven alta työnnettiin kirje, missä Sirius kertoi innoissaan tavanneensa jonkun Potterin, he olivat ystävystyneet ja heidät molemmat oli lajiteltu Rohkelikkoon. Kuinka Orion vihasikaan tuota poikaa, joka sammutti hänen tähtensä ja kuinka Orion vihasikaan itseään, kun ei ollut korostanut puhdasverisyyden ja Luihuisen merkitystä enemmän.

Sirius ei tullut jouluksi kotiin, vaan meni sen kirotun Potterin luo, siitäkös Orion kuuli joskus rakastamaltaan vaimolta. Walburga ei jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta kertoa miehelleen, miten epäonnistunut isä, aviomies ja rakastaja hän oli.

Keväällä, kun Sirius palasi kotiin, Orion antoi hänelle ensimmäisen selkäsaunan, toisen ja kolmannen. Hän purki jokaisen Walburgan ivallisen sanan Siriukseen, ensin se satutti Orionia itseäänkin, kunnes hän otti vanhan keinon käyttöön. Kovetti itsensä, kuten avioliiton alkuaikoina, kun hän vielä rakasti vaimoaan, joka juoksi vieraissa minkä ehti, vaikkei siitä koskaan puhuttukaan. Hän yksinkertaisesti lakkasi tuntemasta yhtään mitään muuta, kuin katkeruutta, vihaa ja kaunaa. Seuraava vuosi meni samalla lailla, Sirius meni kouluun, ei tullut jouluksi kotiin, Walburga halveksi miestään ja antoi hänen kuulla sen. Kesällä Sirius kärsi taas kaiken vihan ja katkeruuden, jonka Orion oli lähes vuoden aikana kätkenyt sisäänsä.

Walburgan ivaaminen ja haukkuminen paheni seuraavana vuonna, kun Regulus meni Tylypahkaan ja pääsi Luihuiseen, näin ollen oli sopiva perillinen ja kuka hänet olikaan kasvattanut. Orion oli vain huono, epäonnistunut hylkiö, ainakin vaimolleen. Sinä vuonna Sirius ei enää kestänyt perhettään, vaan vietti osan kesästään sen Jamesin luona. Orion yritti estää Siriusta pääsemästä sinne, poika ei kokenut oikeutta onneen, kun oli tuhonnut sen isältään.

Vuosi vuoden perään oli samanlaista.

Kunnes tänä aamuna Orion oli löytänyt vanhemman poikansa huoneen, pöydällä oli vain lappu, joka ilmoitti, ettei Sirius kestänyt enää, että hän lähtisi, eikä koskaan palaisi.
Sen jälkeen Orion oli linnoittautunut työhuoneeseensa, pakoon Walburgaa ja tekemiään virheitä.

Regulukseen Orion ei edes yrittänyt tutustua. Regulus oli liiaksi äitinsä poika. Orion kyllä tunsi ylpeyttä Reguluksen liittyessä kuolonsyöjiin, vaikka Walburga tekikin jälleen kerran selväksi, kuka pojan oli kasvattanut. Pilasi senkin ilon.

Orion kerkesi kuolla ennen kumpaakaan poikaansa vihan, katkeruuden ja vaimonsa väsyttämänä ja vanhentamana miehenä.

[Roshwua]

Mielenkiintoni herätti paritus, josta en olekaan oikeastaan koskaan ennen lukenut niin, että se olisi pääosassa. Nimikin enteili jotain aika synkkää, jotain vähän katkeraakin ja se onnistui kuvaamaan ficin tunnelmaa hyvin.

Pidin kovasti tarinan juonesta ja sen kulusta, muistelevasta otteesta ja kaikesta siitä, mitä on keksitty ja pengottu parin nuoruudesta. Ihan tosissaa, tuskin monikaan ficci käsittelee sitä miten Walburga ja Orion päätyivät yhteen ja tässä tapauksessa hyvin realistisesti suunnitellun avioliiton kautta (okei, voi olla että olen väärässä siinä mielessä, että tämä on lukenut jossain mutten ainakaan ole siitä itse tiennyt mitään). Ei Orion mielestäni ollut OoC, sillä tekstissä ilmeni myös sekin puoli millaiseksi olen hänet ajatellut. Kuka tietää, ehkä hän on tosiaan rakastanut Siriusta - aluksi.

Pidin asetelmasta Orion kärsivänä osapuolena ja Walburga taas sinä vastakkaisena. Kun niin harvoin miehet ovat niitä alistettuja het-parituksissa. Olisin myös mielelläni lukenut hieman Walburgankin aatteita, mutta kun ficci ei mikään maailman pisin tällä kertaa ollut tämäkin näkökulma sopi ihan hyvin : ) Tästä kohdasta tykkäsin tosi paljon:

Sinä vuonna Sirius ei enää kestänyt perhettään, vaan vietti osan kesästään sen Jamesin luona. Orion yritti estää Siriusta pääsemästä sinne, poika ei kokenut oikeutta onneen, kun oli tuhonnut sen isältään.

Hienoa katkeruutta ja näkökulmaa, joka minua kiinnostaa.

Loppu oli mielestäni vähän tönkkö, olisin kaivannut siihen enemmän vaihtoehtoa, joka olisi jättänyt kaiken aika aukinaiseksi. Mutta tuollainen ihan kuin elämänkerran päätös sopi hyvin jo mainitsemalleni muistelmatyyliselle tekstille. Kiitos tästä, sain paljon inspiraatioita

[Belsissa]

Voi, tämä oli kerrassaan mahtava ficci!

Mielenkiintoni herätti paritus, sillä siitä ei ole kirjoitettu kovinkaan paljon ja tahdoin ehdottomasti saada tietää, mitä se pitäisi sisällään.
Otsikko tosin sai miettimään kaksi kertaa. Muista, että tämä on vain minun mielipiteeni, mutta nimi ei vain iskenyt. Jotenkin se oli hyvin yksitoikkoinen, eikä ole läheskään yhtä hieno kuin ficci itse.

Kerrontasi oli mielestäni suorastaan loistavaa, hyvin selkeää ja myös kuvailevaa. Se välitti henkilöiden tunteet minulle täydellisesti ja sai todella tuntemaan myötätuntoa etenkin Orionia kohtaan. Walburgasta puolestaan en pitänyt ollenkaan, mutta se johtuu varmasti näkökulmasta, josta hänet kuvattiin.

Ideasi oli mielenkiintoinen  ja minua alkoi askarruttaa, miksiköhän siitä ei ole kirjoitettu enempää. Aihehan on suorastaan herkullinen! Ainakin sinä sait siitä hyvin irti tunteita ja ajatuksia, jonka vuoksi toivon, että vastaavanlaisia tekstejä tulisi enemmänkin Finiin.

Mutta niin, tämä oli erittäin hyvä, kiitos lukukokemuksesta! Kirjoita toki lisää, sinulta haluan lukea enemmänkin!

[Muppe]

Roshwua Ensinnäkin, kiitos kommentistasi. Tosiaan, canon paritukseksi Orion/Walburga on erittäin rare, itselläni on joku fiksaatio Mustiin, joten olen aina halunnut lukea tästäkin parista enemmän. Järjestetty avioliitto oli minulle kirjoittaessani ainut oikea vaihtoehto, koska se nyt tuntui siihen aikaan ja puhdasverisyyteen sopivalta, minusta se myös symboloi hyvin heidän avioliittonsa tunnekylmyyttä. Hetissä tosiaan harvemmin on mies alistuvana osapuolena, mutta kirjoista minulle jäi mieleen, miten Sirius kuvasi äitinsä karmeana akkana, mutta isänsä mainitsi vain jossain sivulauseessa, siitä minulle jäi mielikuva, että Walburga määräsi myös miestään, joten otin sen nyt tähän ficciin aika keskeiseksi teemaksi, vaikkakin teksti jättää Walburgasta aika yksipuolisen kuvan. Lopun (kuten nimenkin) kanssa, minulla oli suuria ongelmia, mutta ajattelin nyt jättää sen tuollaiseksi. Hienoa, että olen saanut inspiroitua, lämmitti sydäntä.

Belsissa Tosiaan, kuten Roshwualle mainitsin, canon paritukseksi Orion/Walburga on harmittavan rare. Ja otsikosta minä olen samaa mieltä kanssasi, minulla oli suuria ongelmia sen keksimisessä ja alkuperäinen oli vielä tuotakin tönkömpi, joten jätin tuon nyt siihen. Hienoa, että olen onnistunut välittämään tunteet tekstistäni, sillä tässä ficissä ei loppu peleissä paljon tapahdu ja pointti onkin juuri tuo tunteiden kuvailu ja menneiden muistelu. Kiitos kommentistasi.

[Juulia]

Minä taas olen eri mieltä otsikosta, se oli juuri se, mikä herätti mielenkiintoni (ja toinen oli paritus, minä kun ihastuin Mustan sukuun jostain kumman syystä vähän aika sitten )

Pidin Orionista, ja mielestäni oli ihan uskottavaa, että hän olisi pitänyt Siriuksesta, aluksi. Ja tuo Siriuksen pahoinpitely (mietin kauan, voinko käyttää tuota sanaa, mutta en nyt muutakaan keksinyt) oli hyvin inhimillistettyä, ja kertoi, ettei Orion mikään hirviö ollut.

Walburga nyt oli mikä oli, juuri näkökulman perusteella, ja kyllä itse asiassa minunkin Walburgani on aika kaukana lämpimästä ja välittävästä äidistä...

Kerronta oli erittäin toimivaa, pidän suuresti ficeistä, jotka eivät kulje vain yhdessä hetkessä, vaan välillä palataan taaksepäin. Tässä se oli tehty vieläpä erittäin toimivasti.

Ja yhdellä ainoalla sanalla Orion kirjoitti tuomionsa. Onneton elämänsä loppuun saakka.

Tämä oli ihana lause!<3

Ja lopetus! Täydellinen. Ajattelin ensin, että Orion palasi muistoihinsa joskus kauan Siriuksen lähtemisen jälkeen, ja yllätyin hiukan, kun se olikin saman päivän tapahtumia. Se nyt tosin on pikkuvikoja

Kiitos tästä, ja tulen aivan varmasti vierailemaan muissakin ficeissäsi kommentoijana (eritoten FF50:ssa )
-Juulia

[Muppe]

Juulia Makuja on niin monia, kuin on ihmisiäkin. Ja Mustan suku<3
Ja hmm, mä halusin tehdä Orionista inhimmillisen, lähinnä elämänsä uhrin, koska niin, halusin vain. Ja tosiaan, kuten sanoin tuolla aikaisemmin, että Walburga jäi aika mustavalkoiseksi persoonaksi, osittain siitä syystä, että tosiaan häntä katseltiin Orionin vinkkelistä ja toisaalta siksi, että en vain voi kuvitella häntä herttaisena pullatuoksuisena äitinä. Ja tule vain vierailemaan, kommentit ilahduttavat aina ja kiitos tästä kommentista

[Muppe]

ReginaRiddle
1) Otsikko tosiaan tökkii, kuten olen aikaisemminkin sanonut
2)En miettinyt kirjoittaessani tähdistöjä, vaan kliseisesti ajattelin vain sitä kuinka Sirius "tähtenä" valaisee Orionin tyhjän elämän, kiitos kuitenkin tiedosta

Hyvä, että joku muukin on havainnut tuon faktan, hetken jo mietin olenko kuvitellut sen itse ja selittelen sitten puuta heinää. Ja tosiaan, vaikka en ole elämässä pettynyt mies niin sain silti piiloteltua tuonne jotain elämääni liittyviä palasia, joka auttoi hakemaan sitä tunnetta. Ja niin, kiitos kommentistasi

[Kaarne]

Kommentinkerjäyshaasteesta, hyvää iltaa. (Tai päivää.)

Hmm, tämähän oli jännä. Orionin muistin heti Siriuksen isäksi, mutta jostain syystä en osannut ajatella Walburgaa äidiksi. Onneksi #kilahtaneet osasi kertoa tämänkin seikan.

Tykkäsin tarinan rakenteesta. Kursiivia olit ehkä viljellyt vähän liiankin tehokkaasti, toki se auttoi hahmottamaan mikä oli menneisyyttä mutta nyt sitä oli jopa enemmän kuin ei-kursivoitua tekstiä. Se oli ehkä hivenen häiritsevää.

Olit kuvannut Orionin hyvin ja toisaalta myös Sirius oli oikein tunnistettava taustalla. Pidin myös Walburgasta, en siksi että hahmo olisi ollut jotenkin mukava vaan koska hän tuntui ainakin melko IC:ltä. Ylipäätään Walburgan ja Orionin välinen jännite oli hyvin kuvattu.

Olen hirveän huono kommentoimaan tällaisia angstficcejä, mutta tykkäsin tästä. Minusta fic kantoi hienosti alusta loppuun ja valotti taas vähän enemmän sellaisia hahmoja, jotka olivat jääneet ainakin minulle etäisemmiksi. Kiitoksia siis.

[Muppe]

Nevilla, hienoa, että hahmot selvisivät, Orion ja Walburga ovat harmittavan rareja ficeissä, niin yhdessä kuin erikseenkin. Ja niin tuo kursiivin käyttö, olisi ehkä tosiaan ollut lukijaystävällisempää käyttää sitä vähemmän, mutta itselläni on jotain kummallisia päähänpinttymiä siitä, että kursiivilla erotetaan eri ajat toisistaan ja muuta tälläistä. Ja kiitoksia itsellesi kommentista (: