Nimi: Hän lupasi sen
Kirjoittaja: Patee
Genre: Angst,one-shot
Ikäraja: S
Summary:
Mitä surullista ja epätoivoista voi löytyäkkään metsän pimeästä?A/N: Kaikki oikeudet Harry Potteriin liittyen kuuluvat J.K Rowlingille,enkä saa tästä kirjoituksesta minkäänlaista rahallista korvausta.
No,tämäpä on sitten ensimmäinen ficcini täällä finfanfunissa,ja betaa ei tietty ole.Ensi kerralla voisin sellaisenkin hommata.
Idea tuli tähän Kuunnellessani seuraavia biisejä:
-Bullet For My Valentine- Hit The Floor
-Anna Puu-Kaunis Päivä
Kommenttia tietenkin saa laittaa.Laitan lisää tarinoita tänne,jos tästä tykätään.
~
Draco huohotti,ja lysähti istumaan maahan.
Hän itki.
”Ei tämä voi mennä näin!”,Draco voihkaisi,ja pyyhki kaavullaan kyyneleitä raivoissaan pois,kuin ne olisivat olleet syntiä.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta,kun Draco itki.Draco vihasi itsessään juuri sitä.
Mutta ei hän voinut mitään.
Hän pelkäsi.Tuo outo tunne,pelko,joka valtaa aina mielen,kun pimeys vie vielä puhtaan sielun kohti sitä pimeyttä,jota ei olisi osannut odottaa.
Oikeastaan hänestä oli ihan hyvä itkeä välillä.
Mutta eihän Malfoyn,varsinkaan Draco Malfoyn,joka oli valittu Voldemortin tehtävään,pitänyt itkeä.Hän ei saanut itkeä.
Pelko ja yksinäisyys paistoivat Dracon silmistä,nääntyneet silmät,jotka kaipasivat rakkautta ja suojaa.Ne kaipasivat sitä lepoa,jonka voisi veittää pelkäämättä kuolemaa tai kärsimystä.
Draco nosti kätensä,jotka olivat ruvella,ja joista vuoti sieltä täältä verta.Hän naurahti kuivasti.Kuivaa,ilotonta naururahdusta säikähti Draco itsekin.Hän kääntyi katsomaan kuoppaan,jonne oli heitetty pieni,kuollut tyttö.Dracosta tuntui,kuin tiukka nahkavyö olisi puristunut hänen sydämensä ympärille.
Yksi ainut lohtu hänellä oli,hän ei ollut itse tappanut tyttöä.
Sen oli tehnyt Lucius Malfoy,Dracon isä.
Tyttö oli vasta kuusivuotias,Draco ei ymmärtänyt,miksi niin nuori,häntä kymmenen vuotta nuorempi lapsi,piti tappaa.
Lucius Malfoy oli lähtenyt jo aikoja sitten,ja jättänyt poikansa yksin metsän keskelle kaivamaan kuoppaa,johon heittää tuo pieni tyttö.Hän oli unohtanut taikasauvansa kouluun.
Dracoa ärsytti,että hän oli unohtanut sauvan.Sillä hän olisi varmasti välttynyt kuopan kaivamiselta,olisi vain tarvinnut taikoa.Ja hän olisi välttynyt siltä kamalalta tuskalta,mitä joutui kokemaan haudatessaan tyttöä vaivaiseen kuoppaan,joka tuntui häpeälliseltä ja hirvittävän julmalta tyttöä ja tytön läheisiä kohtaan.
Tyttö oli kalpea,silmät olivat auki,kauniit,mutta niin surullisen elottomat silmät,joista näki selvästi,kuinka tyttö oli kokenut kauhua viimeisinä elinhetkinään.Dracon poskea pitkin vierähti taas yksi kyynel.Hän pyyhki sen kiireesti pois.
Draco huokaisi syvään,ja heitti kiireesti maata kuoppaan,peittäen tytön surullisen elottoman ruumiin.
Tämän jälkeen,hän väsäsi pienen ristin.
Lucius olisi suuttunut moisesta rahvaanomaisuudesta,mutta Draco vähät välitti.
Hän sitoi pieneen ristiin liljan,valkoisen sellaisen.Hän laski ristin vähemmän upealle haudalle.
Ja hän laski vielä kimpun kukkia haudalle,ja muodosti kivistä sanat: Kuoli vääryyden ja pimeyden vuoksi,rohkeasti,kohdaten kuolemansa,eikä paennut kuin raukkamainen velho tai noita.
Draco katui sinä samana hetkenä kaikkia pahoja tekojaan,joita oli tehnyt elämänsä aikana.
Draco nousi,ja kääntyi lähteäkseen.Samassa hän tunsi lämpimän tuulen selässään,se oli jotain maagista.
Tyttö oli kai tullut kiittämään Dracoa teosta.
Draco tunsi olevansa taas vapaa ja puhdas.
Hänen pahat tekonsa tuntuivat nyt mitättömiltä.
Hän ei tahtonut olla läpeensä paha.
Hän vielä nousisi,vaikka putoaisikin.
Hän lupaisi sen.
~
// Ancka lisäsi ikärajan otsikkoonkin.