Nimi: Kysy Ronilta ja Ginnyltä
Kirjoittaja: goldenhearted
Genre: fluff
Paritukset: Harry/Hermione
Ikäraja: S
A/N: Linkki alkuperäiseen on vanhentunut, enkä löytänyt sitä pikaisella etsimisellä. Alkuperäiseltä kirjoittajalta saatu lupa suomennokseen.
Kysy Ronilta ja Ginnyltä
Lauantain kuumuuteen menemisen sijasta, Harry, Ron ja Ginny päättivät pysyä oleskeluhuoneen viileydessä. Harry ja Ron pelasivat velhoshakkia ja Ginny katseli.
“Niittaa se, se on vain solttu.”, sanoi Harry ratsulleen, joka näytti epäröivän
Harry kuuli Ronin tekevän paljonpuhuvan äänen. Harry katsoi ylös nähdäkseen Ron hymyilevän laiskaa hymyä Harrylle, ja tämä hymy tarkoitti sitä, että hän oli tekemässä väärän siirron.
“Öh – Minä harkitsen uudelleen.”, sanoi Harry ja sai näin ratsunsa rentoutumaan.
Harry katsoi lautaa, ja ajatuksissaan käski lähettinsä siirtymään lähelle laudan keskikohtaa, mutta -
“Shakkimatti.”, sanoi Ron.
Harry huokaisi luopuneena. Ron voitti aina.
“Pelataanko uudestaan?”, Ron kysyi, kun Ginny taputti iloisena.
“Joo.”, sanoi Harry, “Jotta voin pyyhkiä tuon virneen naamaltasi.”
“Oho, alat olla uhkaava?”, Ron kiusasi.
“En.”, sanoi Harry ärtyneenä.
“Kyllä alat.”, sanoi Ginny leikkisästi.
“No, en kyllä ole!”, sanoi Harry ja huokaisi, “Kyllä, kyllä minä olen... voi pojat, minä kuulostan jo Hermionelta.”
“Hermionesta puheen ollen.”, Ron sanoi vakavasti keräten shakkinappulat, “Minä näin teidät kaksi eilen järvellä, sen puun alla missä me yleensä olemme. Mitä te teitte?”
“Puhuimme, miten niin?”, sanoi Harry katsoen nyt Roniin, jolla oli kasvoillaan pieni virne.
“Puhuitteko te oikeasti?”, sanoi Ginny kiusaavasti.
“Joo.”, sanoi Harry vähän puolustavasti, “Tottakai me puhuimme. Mitä muuta me olisimme tehneet?”
“Kuherrelleet?”, sanoi Ginny ennen kikatusta.
“Hei!”, Harry sanoi kovalla äänellä, “Hän on minun paras ystäväni, en ajattele hänestä sillä tavalla, ja jos te uskotte mitä Rita Luodiko sanoi minusta ja Hermionesta neljännen vuoden aikana, niin olen pahoillani kun joudun sanomaan tämän, mutta minä ja Hermione emme ole ihastuneita toisiimme.”
“Mutta muistatko sen, kun hän pussasi sinua neljännen vuoden lopussa?”, Ron kysyi
“Tottakai minä muistan, hän pussasi minua poskelle. Mitä siitä? Se tarkoittaa, että hän tuntee olonsa mukavaksi minun seurassani.”
“Mutta silti.”, sanoi Ron tehden shakkipelin ensimmäisen siirron, “Minä luulen, että hän tykkää sinusta. Hän on rohkelikko ja rohkelikot ovat rohkeita. Hän tarvitsi rohkeutta tehdäkseen sen.”
“Sinä ajattelet liikaa.”, sanoi Harry, “Ratsu C-6:een. On yksi asia, joka todistaa, että rakastan Hermionea vain ystävänä – ”
“Haa!”, sanoi Ginny, “Sinä sanoit ‘rakastaa’”, hän lisäsi laulavalla äänellä, “Ron yksi, Harry nolla”
“Kuten olin sanomassa.”, Harry sanoi vilkaisten Ginnyä, “Tässä on todiste siitä, että pidän Hermionesta vain ystävänä.”
”Antaa tulla.”, sanoi Ron, “sotilas A-5:een…”
“Kun hän halasi minua toisena vuonna.”
”Mitä siitä?”
“Hän halasi minua ilman yhtäkään merkkiä hermostuneisuudesta, ja muistutan sinua, te kaksi ette halanneet, koska tunsitte jotain muutakin, eikö totta?”
Harry ajatteli osuneensa kultasuoneen, koska Ron tuhahti.
“Harry, Hermione tykkää sinusta ja minä uskon, että hän pitää sinusta paljon. Hän kertoi minulle Ruaahin tapaamisesta, ja häneltä lipsahti, että sinä vedit hänet puun taakse suojellaksesi häntä Ruaahilta. Minusta tuntuu, että sinä nautit siitä, vai mitä?”, Ron sanoi virnuillen.
“Enhän. Tottakai, hän oli pulassa ja minun täytyi vetää hänet pois vaarasta.”
“Mutta hän huomasi, että sinä halasit häntä tiukasti”, Ron sanoi kärkevästi, ”Sinun vuorosi”
“Sotilas C-3:een – Oikeastaan, hän se halasi minua tiukasti”
“Siinä se”, sanoi Ron, “Hermione voi tykätä sinusta tai ei”
Harry tuhahti.
“Hermione ei tykkää minusta, millään ‘enemmän kuin ystävänä’ tavalla.”
“Minä luulen että hän tykkää.”, sanoi Ginny hieroen leukaansa ajatuksissaan, “Minä muistan teidän kolmannen vuotenne aikana, kun sinä putosit 50 jalkaa taivaalta, Puuskupuhia vastaan olleen matsin aikana, Hermione hajosi melkein osiin, kun hän näki sinun putoavan.”
“Hajosi osiin?”, Harry kysyi.
“Itki, tiedäthän.”, sanoi Ginny, “Joo, minä näin hänet. Hän piti käsiään kasvoillaan ja näin hänen vilkuilevan sormiensa lävitse. Kun minä näin, hän itki aika rajusti.”
“Ihanko totta?”, sanoi Harry melkein huolestuneena.
Ginny nyökkäsi.
“Se on totta, hän itki Ronin olkapäähän ennen kuin sinä osuit maahan, vaikket osunutkaan.”
“Voin vieläkin tuntea olkapääni märkyyden.”, sanoi Ron virnuillen.
“M-mutta Hermione oli varmaan huolissaan siitä, että minä voisin kuolla.”
“Entä joulutanssiaiset?”, Ron sanoi.
“Mitä niistä?”
“Ginny kertoi minulle ilmeesi, kun näit Hermionen Krumin kanssa. Se oli sellainen, kuin olisit ollut järkyttynyt nähdessäsi Hermionen, tiedäthän, kauniina.”
“Sanotteko että minusta Hermione on ruma?”, sanoi Harry melko puolustavaan sävyyn.
“Emme.”, sanoivat Ron ja Ginny.
“Mitä te sitten yritätte?”
“Öh – huomasitko sinä, että hän on – tiedäthän – tyttö.”
“Tottakai Hermione on ollut aina tyttö.”
“Ei, Harry”, sanoi Ginny, “Ron tarkoitti, että hän on joku jota kohtaan voi olla tunteita.”
“Ginny, minulla ei ole tunteita Hermionea kohtaan!”
“Haluatko todisteita?”, sanoi Ginny virallisesti, “No, Neville kertoi minulle Hermionen vammasta Salaperäisyyksien osastolla ja hän kertoi minulle jokaisen yksityiskohdan siitä, mitä sinä teit kun hän kaatui. Hän sanoi, että sinä luulit hänen kuolleen.”
“Tiedoksi vain teillekin,”, sanoi Harry, “Jos se olisi ollut sinä tai Ron, olisin tehnyt saman asian”
“Mutta olimmeko me siellä?”, sanoi Ginny.
“E-Ette, mutta Neville oli.”
“Mitä tapahtui, kun hän oli pulassa?”
“En välittänyt, koska minä pidin huolta Hermionen turvallisuudesta.”
“Ja siinä taas!”, sanoi Ron, äänensä kuulostaen lähestulkoon jonkin huutokaupan isännältä, “Näetkö? Sinulla on häntä kohtaan tunteita, joita et uskalla tunnustaa.”
“Eikä ole.”
“Kamaan”, sanoi Ron kärttyisästi, “Hyvä, jos et tykkää Hermionesta sillä tavalla, niin ehkä Hermione tykkää sinusta.”
“Minähän sanoin teille, että hän –”
“Harry,”, sanoi Ginny vähän ärtyneenä tästä itsepäisyydestä, ”Kun sinulla oli se ainut tilaisuutesi näyttää Cholle, että tykkäät hänestä, mitä sinä teit?”
“Öh – tein vaikutuksen häneen?”, sanoi Harry kuin se olisi kaikkein ilmeisin asia tehdä.
“Ei”, sanoi Ginny, “Hermione kertoi minulle nähneensä sinun menevän Okklumeustunnille Kalkaroksen luo ja Cho pysäytti matkasi. Hermionen mukaan, teidän keskustelunne johti riitaan Marietasta, Chon kaverista, ja sitten Cho sanoi Hermionen manausta ilkeäksi ja epäkohteliaaksi tai joksikin sellaiseksi, mutta pointti on se, että silloin olisi ollut oikea aika olla samaa mieltä Chon kanssa, koska Cho luulee sinun ja Hermionen olevan yhdessä.”
“Mutta me emme ole, ja kuinka voit todistaa – ”
“Odota, en lopettanut vielä. Kuitenkin, mitä sinä teit? Chon kanssa samaa mieltä olemisen sijaan, sinä sanoit, että Hermionen manaus on se mitä hän sanoo sen olevan, sinä sanoit avoimesti, että Hermione on nerokas, ja jollain tavalla vihasit Chota, hänen haukuttuaan Hermionea. Tajuatko nyt? Tajuatko kuinka tykkäät Hermionesta enemmän kuin kenestäkään muusta tytöstä? Usko minua, Hermione kertoi minulle kaiken ja häntä kosketti se, kun sanoit niin.” hän lisäsi hymyillen.
“Onko tämä konkreettinen fakta?”, Harry kysyi hermostuneena.
“Se ei ole fakta, Harry, se on totuus”, sanoi Ron nyökäten.
“Mutta –”
“Harry, me sanoimme sanottavamme ja luulen, ettet voi kieltää sitä”, sanoi Ginny, “Hermione tykkää sinusta, minä voin kertoa. Teillä oli hetkenne ja minä olen hämmästynyt tietäessäni, ettette te ole ikinä olleet ihastuneet toisiinne.”
“Onko Hermione kertonut sinulle jotakin?”, Ron kysyi, “Tehän olette “tyttöystäviä”.”
“Ei,”, sanoi Ginny, “Hän on niin opiskeluintoinen, hänellä ei ole aikaa kertoa minulle salaisuuksiaan.”
“Odottakaa, ” sanoi Harry ”Ennen kuin voimme jatkaa elämäämme, kertokaa minulle... antakaa vielä yksi juttu, joka voisi todistaa, että minä ja Hermione tykkäämme toisistamme.”
“Te voitte kommunikoida ilman sanoja.” sanoi Ron.
“Joo, tuokin.”, sanoi Ginny tajuten sen, “Te kaksi olette kuin dynaaminen duo kaikissa juonissa ja suunnitelmissa. Muistatko kun käytitte ajankääntäjää?”
“Joo.”
“Te olitte kuin,”, sanoi Ron, “Aivot ja lihakset”
“Tai”, sanoi Ginny näyttäen hiukan jännittyneeltä, “hillo ja leipä.”
“Hyvä on.”, sanoi Harry, “En tiedä olenko nälkäinen vai rakastunut.”
“Mitä sinä sanoit?” Ron ja Ginny sanoivat yhteen ääneen.
Harry tajusi mitä oli sanonut.
“En tarkoittanut sanoa niin, tehän tunnette minut, kun – ”
“Sinä myönsit sen!”, Ginny sanoi osoittaen häntä, “Ha! Jäitpäs kiinni!”
“Ron!”, Harry sanoi vihaisesti, “En tarkoittanut sitä niin!”
“Rauhoitu, Harry.”, sanoi Ginny, “Se oli vain yllättävää sinulta, anteeksi.”
“Kuule, Harry, kaikki sanomamme on totta. Me emme ole mitään amorin apulaisia tai mitään, me vain halusimme näyttää sinulle, että Hermione ja sinä voitte tykätä toisistanne enemmän kuin ystävinä. Emme halunneet satuttaa tai järkyttää sinua. Hermione on kiva ihminen ja ehkä jos puhut hänelle, ehkä jotain voisi tapahtua.”, sanoi Ron ajatuksissaan.
Harry katsoi Roniin ymmärtäen ja nyökkäsi. Hän nousi ylös ja alkoi kävellä kohti muotokuva-aukkoa.
“Minne sinä menet? Meillä on peli kesken.”, sanoi Ron.
“Minä lopetan ja tarvitsen aikaa ajatella.”, sanoi Harry ja katsoi sitten Ginnyyn ja sanoi, “Joo, Ginny. Sinusta tulisi hyvä asianajaja.”
Kun Harry kääntyi kannoillaan, hän kuuli Ronin kysyvän mikä oli asianajaja ja kuuli Ginnyn puhuvan Velhojen neuvostosta.
Harry käveli alas marmoriportaita. Hän halusi mennä järvelle ajattelemaan, mutta hän tapasi jonkun kävelemässä vastaan samaa käytävää kuin hänkin.
Harry näki hänen pureskelevan kynsiään samalla kun luki kirjaa. Hermione katsoi ylös ja näki Harryn, joka hymyili. Hermione käveli hänen luokseen ja sanoi.
“Siinähän sinä olet, Harry.”, hän sanoi, “Kuule, minä tiedän, että sinä sanot minun olevan fiksu ja muuta, mutta minä tarvitsen sinun apuasi Pimeyden voimilta suojautumisen aineessa ja minä tiedän sinun olevan meidän vuosikurssimme paras siinä aineessa ja –”
Sitten Harry veti Hermionen todella tiukkaan halaukseen. Harry halasi häntä pari sekuntia ja antoi hänelle suukon poskelle. Kun he vetäytyivät poispäin, Harry näki Hermionen näyttävän järkyttyneeltä ja punaiselta. Hän kosketti kohtaa, johon Harry suuteli häntä ja hänen kirjansa roikkui hänen toisessa kädessään.
“H-Harry,”, hän sanoi nolona, ”Mistä hyvästä tuo oli?”
Harry virnisti ja jatkoi matkaansa puhuen hänelle ohittaessaan hänet.
“Kysy Ronilta ja Ginnyltä.”
Sitten Harry jätti eteishallin ja yhden katsomaan peräänsä, hän näki Hermionen hymyilevän itselleen, kuin hän olisi halunnutkin Harryn tekevän niin.
Kysy Ronilta ja Ginnyltä, aivan. Harry ajatteli. Minulla on paljon selitettävää, kun palaan oleskeluhuoneeseen.
