Nimi: Kahdenlaista rakkautta
Kirjoittaja: MilzZzu
Ikäraja: K - 11
Fandom: Houkutus
Genre: Romance
Paritukset: Bella/ Edward, Jacob/ Bella
A/N: Neljäs osa tähän tarinaani, ei vieläkään viiimeinen osa, sorry
Osa 4
Tuijotin näkyä kauhuissani. Koko ruumiini tuntui halvaantuneelta, en saanut itseäni liikeelle vaikka kuinka yritin. Edwardin kurkusta kantautui äänekästä murinaa ja Jacob, joka oli muuttunut takaisin sudeksi, katsoi vampyyriä terävät hampaat paljastettuina. En epäillyt hetkeäkään, etteivätkö nuo kaksi voisi satuttaa toisiaan kunnolla.
Jacob liikahti nopeasti vasemmalle, ja Edward heittäytyi sutta kohti. Älähdin kauhuissani kun vampyyrin käsi sivalsi Jacobin päätä niin että susi lennähti taaemmas. Jacob kuitenkin kokosi itsensä yllättävän nopeasti ja iski takaisin. Suuri käpälä kohosi ja nyt oli Edwardin vuoro lentää monta metriä kauemmas.
”Edward!” huudahdin, mutta vampyyri oli jo pystyssä ja hänen silmänsä paloivat kostonhimoisesti. Salamana hän juoksi kohti sutta ja kun nuo kaksi olentoa törmäsivät, meteli oli melkoinen. Minä katsoin kauhuissani , kuinka Jacobin kylki värjäytyi verestä punaiseksi ja kuinka Edward ontui oikeaa jalkaansa. Silti kumpikaan ei suostunut lopettamaan. He nousivat ylös ja kokosivat voimansa. Vielä yksi isku ja jompikumpi saattaisi kaatua lopullisesti.
”Lopettakaa! Lopettakaa, senkin hullut! Lopettakaa nyt heti!” ääneni kiiri ympäri metsäaukeaa ja siitä kuulsi puhdas epätoivo. Siltikään kumpikaan heistä ei kuunnellut minua. He näkivät vain toisensa ja viha heidän sisällään oli niin vahva, etteivät he osanneet hillitä sitä. Minä pakotin jalkani liikkeelle ja juoksin heidän väliinsä.
”Rauhoittukaa, molemmat! Me voimme selvittää tämän, kaikki on minun syytäni, teillä ei ole mitään syytä tappaa toisianne. Kuunnelkaa minua, olkaa niin kilttejä!” anelin hädissäni. Jacob ärähti ja muuttui takaisin housujalkaiseksi ihmiseksi kiroillen kovaan ääneen.
”Bella, painu pois tieltä. Minun ja tuon verenimijän on aika selvittää välimme lopullisesti. Olen kyllästynyt katselemaan hänen täydellisiä kasvojaan” , Jacob sanoi kylmästi ja sylkäisi maahan silmät hohtaen vihaa.
”Olen täysin samaa mieltä, rakki. Päätetään kaikki tähän, katsotaan kummassa meistä on enemmän todellista voimaa”, Edward sanoi pettävän lempeällä äänellä, mutta sen läpi kuulsi ikiaikainen kauna.
”Ei, ei, te ette tapa toisianne! Me emme ratkaise tätä sillä tavon!” huusin itkuisella äänellä.
”Vaan miten, Bella? Miten? Kumpaa sinä rakastat enemmän?” Jacob kysyi ja katsoi minua hellästi silmiin.
”Minä . . . Minä en . . . En ole varma”, sopersin häpeissäni. Kuinka saatoinkaan olla näin typerä, kuinka ihmeessä olin saattanut meidät tähän tilanteeseen. Rakastin kahta eri poikaa, ja kumpikin heistä oli täysin erilainen. Mikä hirvittävä sotku. Minunlaisteni ihmisten ei pitäisi antaa rakastua laisinkaan.
”Bella . . . Lupasin sinulle kerran, että jos löydät jonkun minua paremman, niin väistyisin syrjään, mutta nyt . . . Nyt huomasinkin että haluan taistella sinusta, en voi päästää sinua menemään. Olen pahoillani”, Edward sanoi minulle ja Jacob tuhahti hänen sanoilleen väheksyvästi.
”Sinä olet uskomattoman kyllästyttävä, tiedätkö sen. Noin siirappisia lauseita ei normaalioloissa ole käytetty sitten 1800- luvun”, poika murahti halveksuen ja Edward katsoi häntä jäätävästi.
”Vain koska sinä et osaa puhua sivistyneesti, ei tarkoita etteikö kukaan muukaan osaisi tehdä niin”, Edward vastasi äristen ja taas molemmat pojat katsoivat toisiaan silmät salamoiden.
”Pyydän, lopettakaa! Olen niin pahoillani, että olen aiheuttanut teille tällaista turhaa kipua, mutta en vain tiedä enää mitään kovin varmasti ja . . .” lopetin lauseeni kesken sillä tajusin etten osannut päättää sitä. Hetken me kaikki kolme katselimme toisiamme neuvottomina. Sitten Jacob avasi suunsa epäröiden ja sanoi:
”No, jos sinä Bella et ole varma, niin minä voisin auttaa sinua päättämään.”
Katsoin poikaa hämmentyneenä.
”Mitä tarkoitat?”
” No . . . Sinä tarvitset yksityistä aikaa meidän seurassamme vailla kiinnijäämisen pelkoa. Mieti, Bells, se auttaisi sinua selvittämään mitä todella tunnet kutakin kohtaan. Ja sitten osaisit sanoa kumpaa todella rakastat. ”
Mietin ehdotusta pitkään. Minun oli vaikeaa käsittää, miten minun ja Edwardin rakkaus oli muuttunut näin monimutkaiseksi ja saanut vielä Jacobinkin siihen mukaan. Silti ehdotus oli tavallaan melko hyvä.
”Edward?” kysin ja käännyin anteeksipyytävänä vampyyrin puoleen. Hän katsoi minua silmät tulvillaan rakkautta ja minä tunsin oloni hirveäksi petturiksi.
”Sanoin sinulle, rakas Bella, että taistelen sinusta. Tämä tapa on mielestäni parempi kuin moni muu”, Edward sanoi hymyillen hieman surumielisesti.
”Kolme päivää .Vietät kummankin luona tasan saman verran aikaa ja sitten . . . Sitten katsotaan mitä tapahtuu. Suostutko tähän?” Jacob kysyi eikä minun tarvinnut kovin kauaa miettiä vastaustani.
”Suostun.”
Minun oli ensin määrä jäädä Jacobin luokse. Oli outoa nähdä Edwardin lähtevän kohti Forksia ilman minua ja tunsin pienen, kipeän vihlaisun sydämessäni, kun vampyyri käänsi selkänsä minulle ja katosi sekunnissa jäljettömiin.
Kun kävelimme kohti Jacobin kotia ( En antanut Jacobin jäädä nostamaan autoani ojasta, vaan päätin soittaa suoraan hinaajalle) poika vihelteli iloisesti askeltemme rytmiin. Katsoin leveästi hymyilevää nuorukaista lämmin tunne rinnassani ja äkkiä huomasin tumman veriläiskän hänen paljaassa kyljessään.
”Voi Jake!” huudahdin ja pysäytin hänet jotta voisin tutkia haavaa tarkemmin.
”Bella, älä viitsi, se ei ole mitään, me ihmissudet paranemme nopeasti”, Jacob naurahti ja yritti suudella minua, mutta minä väistin. Tunsin syyllisyyttä Edwarin puolesta eikä Jacobin suuteleminen tuntunut oikealta kun hänen muistonsa oli vielä niin väkevästi läsnä.
”Bella . . . ” Jake mumisi ja veti minut takaisin kun yritin väistää hänen kosketustaan.
”Miksi sinä vaivaat itseäsi noin monilla ajatuksilla? Lupasit suoda meille kummallekin kolme päivää. Nyt on minun vuoroni nauttia sinun seurastasi ja kun aikamme on ohi, on taas hänen vuoronsa olla onnellinen kanssasi”, Jacob sanoi hellästi, mutta hänen sanansa satuttivat minua entisestään.
”Kuuntele nyt! Kuulostan joltain hemmetin pelurilta, lumpulta joka haluaa itsekkäästi pitää kaikki miehet itsessään kiinni! Miksi sinä haluat minut, Jake! Miksi!” minä huusin ahdistuneena ja yritin päästä irti hänen lämpimästä otteestaan. Tunsin muutaman kyyneleen poskellani, kaikki oli niin hirvittävän vaikeaa ja minä tunsin oloni niin pahaksi.
”Ei, ei se ole noin, Bella! Kuuntele! Minä olen rakastunut sinuun, sinun hyvyyteesi, luonteeseesi, kiltteyteesi ja kaikkeen muuhunkin sinussa. Olisi kai helpompaa saada jokin muu tyttö, sen voin myöntää, mutta en halua ketään toista. Haluan sinut. Koska en osaa ajatella ketään muuta kuin sinua. Sinä olet ainoa ihminen jota olen koskaan aidosti rakastanut. Ei ole sinun vikasi, että olet noin sietämättömän ihana, niin että kaikki pojat rakastuvat sinuun”, Jacob lausui viimeisen lauseen virnistäen leveästi ja minäkin tunsin oloni hitusen paremmaksi.
”Kiitos, Jacob”, hymähdin ja halasin poikaa pitkään.
”Ole hyvä, Bells.”
Kahden tunnin kuluttua, kun olin selvitynyt Charliesta, jolle minun oli selitettävä, mitä ihmettä tein La Pushissa ilman autoani ja näin myöhään, istuuduimme viimein Jacobin kanssa hänen sängyllensä ja huokaisimme väsyneinä.
”Pitkä päivä”, Jake mumisi ja painoi päänsä syliini.
”Mmm . . .”
Pitkään aikaan emme sanoneet mitään muuta. Tuntui hyvältä maata siinä juuri sopivan lähellä vailla minkäänlaisia paineita tai ajatuksia. Jacobin kuuma hengitys osui jaloilleni ja minä silittelin hänen pörröisiä hiuksiaan ja suljin lopulta silmäni.
Seuraavana päivänä Jake vei minut rantaan. Charlie oli tuonut minulle aamulla vaatteita kotoa mutta unohtanut uimapuvun. Vesi tuntuikin melkoisen kylmältä ja Jacob heitteli sitä tahallaan minun päälleni. Lopulta siitä kehkeytyi kunnon vesisota ja Jake heitti minut sen päätteeksi kylmään veteen.
”Jake! Minä tapan sinut kun pääsen täältä!” huusin vedestä mutta poika vain nauroi minulle. Kostoksi juoksin suoraan hänen syliinsä ja läpimärkä kun olin, poika kastui yhtä märäksi kuin minä.
”Katso nyt minua! Olen ihan märkä ja nämä farkut ovat takuulla pilalla!” valitin kun kävelimme hitaasti kohti Blackien taloa.
”Äh, Bella, milloin sinusta tuli tuollainen valittaja!” Jacob naurahti ja minä läpsäisin häntä ärtyneenä.
Ilta kului hiljalleen eteenpäin. Jacob kuljetti minua ympäri kylää vaikka tunsin paikan jokseenkin täydellisesti, olinhan ennenkin viettänyt siellä aikaani. Illalla Jacob vei minut taas rannalle, mutta nyt me kävimme makuulle hiekalle katselimme hiljalleen taivaalle syttyviä tähtiä. Meri kohisi tyynnyttävästi kallioita vasten ja tuuli pyyhki kasvojani lempeästi.
”Bella?”
”Niin?”
”Miksi sinä valitsit silloin ensimmäisellä kerralla Edwardin?”
Kysymys yllätti minut täysin. Kohottauduin käsieni varaan ja katsoin Jacobia hämmentyneenä, mutta poika vain katseli taivasta eikä vilkaissutkaan minuun.
”Minä . . . Minä rakastin häntä.”
”Et siis rakastanut minua?”
”Ei, ei se niin mennyt. Minä en . . . Tai siis . . . Minä rakastin häntä, mutta rakastin myös sinua. Ja koska olin rakastanut Edwardia niin kauan ajattelin etten voi rakastaa ketään muuta kuin häntä oikealla tavalla”, vastasin ja sanottuani sen tajusin puhuvani totta. En vain koskaan ollut ajatellut asiaa itsekseni.
”Sinä siis rakastat minua”, Jacob kysyi ja nyt hän laski katseensa minuun. Pojan silmissä oli samanlainen hohde kuin taivaan tähdissä ja minä hymyilin.
”Rakastan sinua.”
Jake hymyili onnellisena ja suuteli minua pehmeästi. Mutta rakastan myös Edwardia, lisäsin itsekseni. En halunnut kuitenkaan pilata Jacobin onnea.
Viimeisenä päivänäni La Pushissa tapahtui jotain odottamatonta. Jake ja minä menimme hakemaan kaupasta ruokatarvikkeita sillä Jacob vaatimalla vaati että saisi kokata minulle oikean herkkuillallisen. Jostain syystä epäilin pojan kokkaustaitoja, mutta hän vakuutti minulle osaavansa asiansa. Kun Jacob oli kaupassa ( hän ei halunnut minun näkevän illallista etukäteen) kaupan pihaan ajoi kaksi moottoripyörää. Tunnistin ajajat melkein heti. Quil ja Embry, Jacobin ihmissusi ystäviä. Pojat huomasivat minut myös, mutta kun hymyilin heille, he eivät näyttäneet kovin innostuneilta. Päinvastoin. Quil näytti raivostuneelta. Hän marssi minun luokseni ennen kuin Embry ehti pysäyttää hänet.
”Mitä helvettiä sinä teet täällä!” poika karjaisi minulle niin kovaa että hypähdin miltei ilmaan säikähdyksestä.
”Mi-Miten niin?” kysyin hädissäni ja Quil ärjähti vihaisesti minulle.
”Miten niin! Miten niin! Ikään kuin et tietäisi!”
”Quil, anna olla, tämä on Bellan ja Jacobin asia”, Embry yritti rauhoitella ystäväänsä mutta Quil ei näyttänyt kuuntelevan häntä.
”Tajuatko sinä miten paljon sinä olet aiheuttanut tuskaa hänelle! Painu kotiisi ja jätä Jacob rauhaan! Kukaan meistä ei kaipaa sinau täällä!” Quil huusi ja minä peräännyin kauhistuneena kauemmas hänestä.
”Minä olen täällä korjaamassa vahinkojani”, mumisin mutta Quil vain nauroi pilkallisesti.
”Niin varmasti olet joo!” Nyt poika tönäisi minua lujasti olkaan, niin että horjahdin kauemmas.
”Quil, anna olla!” Embry huusi pojalle, mutta turhaan.
”Huuda nyt apua, Bella. Katsotaan tuleeko se verenimijäsi nyt auttamaan”, Quil ärisi ja löi minua niin että kaaduin asfaltille. Päässäni pyöri ja suussani maistui teräksinen veri.
”HEI! HEI, MITÄ HELVETTIÄ TE TEETTE!” Jacob ryntäsi kauppakassien kanssa ulos kaupasta ja juoksi luokseni.
”Bella, oletko kunnossa?” hän kysyi huolestuneena ja nosti minut ylös. Poskestani valui hieman verta mutta muuten olin vahingoittumaton.
”Quil, mitä sinä oikein hommaat!” Jacb kysyi pojalta vihaisena. Quil katseli meitä hieman nolostuneena omasta väkivaltaisuudestaan.
”Sori vain, Jacob. Kun näin tuon tytön, niin ajattelin että . . . Sori.”
”Älä minulta pyydä, vaan Bellalta!” Jacob karjahti ja Quil mumisi vaisun anteeksipyynnön minulle.
”Katsokin ettei näin käy enää koskaan!” Jacon ärisi pojalle ja tarttui minua kädestä johdattaen minut pois heidän luotaan. Muisto kipeästä lyönnistä jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni.
Illalla kun istuimme pöydän ääressä syötyämme juuri pitsamme( Jacob oli polttanut kokkaamansa aterian, mille olin nauranut kuollakseni) kysyin kauan mieltäni vaivanneen kysymyksen.
”Jake?”
”Niin?”
”Kun minä ensimmäisen kerran valitsin Edwardin . . . Oliko se ihan hirveää sinulle?”
Jacob katsahti minuun mietteliäänä. Sitten hän hymyili surullisesti.
”Oli. Oli se ihan hirveää. Mutta jo silloin päätin ettei tämä jää tähän. Vaistosin että sinä et tuolloin kertonut minulle kaikkea. Ja tässä sitä ollaan”, Jacob hymähti ja minä punastuin hieman. Onneksi Billy oli Charlien luona katsomassa matsia, ajattelin kiitollisena.
”Olen pahoillani. ”
”Njaa. Olen hengissä.”
Jacob nousi ylös tuoliltaan ja kiersi minun taakseni. Hän painoi päänsä olkaani vasten ja kuiskasi:
”Valitse minut, Bella. Valitse minut, rakasta minua. Ole niin kiltti.”
”Jake . . .”
Ja sitten hän suuteli minua, poika nosti minut vaivattomasti tuolilta kuin höyhenen ja painoi minut seinää vasten kuten aiemmin meillä. Me suutelimme yhä uudelleen ja uudelleen, aurinko laski ikkunoiden takana ja minä tunsin Jacobin sydämen sykkeen omaani vasten. Silloin todella tunsin eläväni.
Mutta päätöstäni en ollut vielä tehnyt.
A/N: Tämä oli aika Jacob valtainen osa, mutta ensi osa keskittyy enemmän Edwardiin
Huomautelkaa jos on jotain kirjoitusvirheitä. Oli muuten lyhyt, anteeksi
