Pairing: Harry/Draco
Genre: One-shot, fluffy, romance , hiukan huumoria (?) yms.
Kirjoittaja: Aquatulio
Ikäraja: K-11
VV: J.K. Rowling omistaa hahmot ja paikat
A/N: Kappale on Stellan Aamun kuiskaus. Tämä on ensimmäinen ficcini, komenttia!
Aamun kuiskaus
Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
Kyllä sen ymmärrät
Kyyneleet valuivat hitaasti pojan kalpeita kasvoja pitkin likaiseen pesualtaaseen. Hänen valkoisen kauluspaitansa napit olivat auki, ja paidan alta näkyi lihaksikas - kyynelistä kostea - vartalo.
"Miten saatoinkin olla näin helvetin tyhmä?!" poika huusi itsekseen. "Miksi olin niin idiootti, etten tajunnut hänen oikeista tunteistaan..?" Hän raivosi ja repi paitansa pois päältään, heittäen sen yhden pesualtaan päälle. Siellä hän taas oli. Itkemässä vanhassa tyttöjen vessassa, kuten hänellä oli ollut tapana jo viimeiset kahdeksan kuukautta. Poika kaatui maahan, nojaten kylmään, kosteaan kaakeliseinään, täristen kauttaaltaan.
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten
Tämänkin kuvan värität
"No, omahan oli vikani, kun olin niin sokea, enkä tajunnut..." jokin keskeytti pojan lauseen. Hän kuuli kolahduksen. Joku oli selvästi tulossa häntä kohti. Askeleet tulivat lähemmäksi ja lähemmäksi. Yhtäkkiä poika näki jonkun seisovan vessan oviaukossa. Jonkun, jolla oli mustat hiukset ja silmälasit.
"H-harr.. Tai siis, Potter?" poika kysyi, ensin hiljaa, mutta sitten korostaen viimeistä sanaansa.
"Malfoy?! Mitä sinä teet täällä?" Harry kysyi näyttäen siltä, kuin olisi saanut ryhmystä päähänsä.
Harry kiinnitti heti huomiota pojan alastomaan ylävartaloon, mutta nosti katseensa sitten pojan kasvoihin. Hiukset olivat sekaisin, silmät punertavat ja kasvot märät, oliko hän itkenyt? Harry ei ehtinyt edes miettiä vastausta, kun poika tokaisi jo:
"No miltäs näyttää?"
"Hmm.. Asustasi päätellen voisit järjestää täällä orgiat, mutta vaikea sanoa.." Harry vastasi ja hymähti omalle nokkeluudelleen. Draco näytti silti yhä tuimalta.
"Valitettavasti en, Potter." Malfoy vastasi, nyt heti jo paljon kovanaamaisempana, kuin hän olisi ollut noin viisi minuuttia sitten. "Tänne on hyvä tulla miettimään asioita," poika vastasi hiljaa, kuin puhuisi itsekseen, ja samalla hän käänsi päänsä pois.
"Kuten mitä asioita?" Harry kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen varovaisesti, ehkä jopa myötätuntoisesti.
Mene edeltä, kyllä se jää kantaa
Draco Malfoy kääntyi ja katsoi Harrya niin pelottavasti, että Harry horjahti hieman taaksepäin. Sitten - Harryn ihmetykseksi - Draco murtui uudestaan. Hän polvistui kivenkovalle lattialle peittäen kasvot käsiinsä. Draco oli itkenyt siinä melkein puoli minuuttia, mutta Harry ei vieläkään ollut hievahtanutkaan paikaltaan, sen verran mykistynyt hän oli. Kun Harry näki osan pojan kasvoista, hän sillä hetkellä jopa sääli Draco Malfoyta. Hän otti pari askelta lähemmäs poikaa. Sitten toiset askeleet ja vielä yhden askeleen. Sitten hän oli ihan lähellä Dracoa. Harry kumartui Dracon tasolle ja kysyi hiljaa:
"Tahdotko puhua siitä?"
Ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
Kyllä se jää kantaa, nyt sulje jo silmäsi
Draco ei epäröinyt sekuntiakaan, vaan yhtäkkiä hän olikin jo halaamassa Harryä. Kasvot pojan rintakehän päällä, tuntien Harryn sydämenlyönnit - jotka löivät varmaan kahtasataa - ja hengityksen, Draco vuodatti kaiken mahdollisen Harrylle. Pojalle, jota hän oli vihannut ensimmäiseltä Tylypahka-vuodeltaan asti.
"Olin... Oikeastaan, jo monta vuotta aikaisemmin ollut vähän ihastunut - no - Blaiseen, ja.." Draco kertoi nyyhkyttäen. Siinä kohtaa Harryn korvat menivät lukkoon.
"Blaiseen? Blaise Zabiniin? Luihuspoikaan. Siis poikaan! Oliko Draco todellakin homo?" Dracon sanat keskeyttivät Harryn ajatukset:
"Mitä sinä mietit?"
"M-mitäh? En mitään. Kerro vain kaikki. Kaikki mitä haluat," Harry vastasi nopeasti ja silitti pojan vaaleita sotkuisia hiuksia, vaikkei edes tiennyt, miksi hän oikeastaan niin teki.
Tunne kuinka tuuli
Sun kasvoillesi maalaa värin uuden
Ei ole hätä, ääni jonka kuulet
On aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää
Draco oli kertonut melkein tunnin kaiken mahdollisen hänen elämästään Harrylle, tosin poika ei ollut paljoakaan kuunnellut, hän oli ennemminkin vain silmäillyt Dracoa. Tämän täydellisiä huuliaan, lihaksikasta rintakehää, sormia, nenää, ihan kaikkea.
"Mitä ihmettä minä oikeen katselen? Enhän minä ole mikään.. sellainen, vai olinko? Itseasiassa en ollut tuntenut kehenkään melkein minkäänlaista vetovoimaa.." Harry mietti samalla kuumeisesti.
Kovin helppoa on vajota hetkiin
Joissa tunne on valhetta
Sielusi kadotat vain öisiin retkiin
Syntyy syviä haavoja
"....Ja lopulta tajusin, että Blaise ei edes pitänyt minusta. Hän vain halusi päästä lähemmäs Pansya minun kauttani.. No, niin."
"Mitä niin?" Harry vastasi, kuin heräten transsista. Samalla hän huomasi, että he molemmat istuivat lattialla sylikkäin. Huonetta valtasi hetken hiljaisuus.
"Tuota.. Minusta tuntuu kuitenkin, että.. En ole tajunnut kenestä oikeasti pidän." Draco sanoi hiljaa välttäen katsomasta Harrya silmiin.
"Ai, no haluatko kertoa?" Harry kysyi automaattisesti. Hän keskittyi nyt vain Dracon pehmeisiin ja punehtaviin huuliin. Kuinka hän haluaisikaan hivellä niitä sormillaan ja suudella niitä....
"EI! Mitä minä oikeen teen! En todellakaan saa kuvitella mitään tällaista!
"Miksi en?"
"Äh! Se ei ole normaalia!"
"Miksi sitten haaveilen sellaisesta..?" Harryn aivot kävivät kovaa kaksinkamppailua.
"Öh, minä.." Draco vastasi ja kääntyi ensimmäistä kertaa Harryyn päin.
"Minä....."
"Niin, Draco?" Harry vastasi ja tuijotti nyt pojan syvänharmaita silmiä. Samalla Draco säpsähti, kuullessaan Harryn ensimmäistä kertaa kutsuvan häntä etunimellään.
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
Ole rauhassa, vielä mä sua seuraan
Kyllä se jää kantaa, nyt kuule mun lauluni
Sanoja ei edes tarvittu. Draco tuli lähemmäs Harryä. Ja nyt he olivat miltei kiinni toisissaan ja he pystyivät tuntea toistensa hengityksen. Harry vilkaisi ehkä viimeisen kerran pojan sumuisia silmiä ja painoi huulet tämän huulille. Suudelma oli pehmeä ja lämmin. Draco vastasi suudelmaan, aluksi varovaisesti.
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Nyt sulje jo silmäsi
Myöhemmin suudelmat muuttuivat kiihkeämmiksi ja he tunsivat toistensa kielten hapuilevan varovaisesti kohti jotain täysin tuntematonta. He suutelivat hartaasti ja pitkään. Molemmat olisivat tahtoneet sen jatkuvan ikuisuuksiin, mutta välillä oli pakko irroittautua. Pojat silmäilivät toisiaan. Harry kosketteli sormilla Dracon paljasta rintakehää tämän haroessa pojan mustia tuuheita hiuksia. He jatkoivat tätä iltamyöhään asti, kunnes he molemmat nukahtivat toistensa viereen.
Tunne kuinka tuuli
Maalaa värin uuden
Ääni jonka kuulet
On aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää
Aamulla pojat heräsivät miltei samanaikaisesti.
"Voi perkele!" Draco huudahti.
"Huomenta vaan sinullekin." Harry sanoi hymyillen ivallisesti.
"Ei, kun silmälasisi. Ne ovat menneet ihan rikki!" Poika sanoi näyttäen mustia vääntyneitä sankoja ja pieniä lasinsirpaleita kädessään, muttei voinut olla virnistämättä.
"Mitäs pienistä. Hermione varmasti osaa korjata ne." Harry vastasi välinpitämättömästi, jonka jälkeen molemmat saivat lämpimän naurukohtauksen, joka loppui suudelmiin.
"Öh, Harry.." Draco sanoi, hivellessään sormilla Harryn selkää.
"Niin?"
"Minä... Minä rakastan sinua."
"Niin minäkin sinua." Harry vastasi, ja pojat suutelivat hellän suudelman.
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
//Melodie merkkasi ikärajan myös alkutietoihin. ^^
