Kirjoittaja: kissen angstinen sivupersoonallisuus
Ikäraja: S
A/N: Tässä taas hieman päiväkirjamainen tunteidenpurkunovelli. Pääasiana ihmisen kaipuu, myötätunto. Kommenttia arvostan.
---
Tulet rakastamaan sitä päivää kun teen avaimesta valoksen
Ovi on auki, mutta kun siitä kulkee läpi, huomaa pian olevansa jälleen saman oven edessä seuranaan vielä tyhjät vastauspaperit, tuhannet kysymykset. Kannattamattoman taistelun karvas katku kiduttaa hajuaistia kun silmissä palaa halu avata miljoona lukkoa ilman yhtään avainta.
Luokittelultaan kyseenalainen kuin yksittäinen kirjain isolla paperiarkilla; proosaksi lyhyt, runoksi ehkä liiankin moniselitteinen A keskellä valkeaa arkkia, tynkä, jolle jopa kirjaintaiteilijat kuvarunoineen nauravat päin koukeroisia mustejäseniä ja pisteisiä silmiä.
Se ei ole sellainen, minkäänlainen, se. Kirjain.
Vilkaisee ehkä kerran pari yössä untasi mutta siihen se sitten jää. Luet niitä silmiä ymmärtämättä yhtä helvetin ainutta sanaa, huulet kaartuvat hymyyn joka on kuin alkoholia avohaavalle.
Miksi rinnastaa ainutlaatuinen sellaiseen, jota on vähintään yksi joka näppäimistöllä, kirjan sivulla, ihmisnimessä?
Kirja on auki, osaatko lukea?
Miksi kukaan edes opettelisi kun ne eivät välitä paskaakaan seonneesta ja itkettyneestä. Vettyneestä koirasta katuojan kupeella, mielenhäiriöstä.
Miksi kukaan kysyisi lupaa välittää?
Sehän on olennaista.
Se istuu itsekseen ja kaivaa häiriöitä ja vaurioita miljoonan oven takaa. Se tietää yhdistelmät ja se on tyytyväinen niihin. Se varmasti haluaa sen myrkyllisen tekohymyn ja kymmenet muovikasvot siihen vastaamaan.
Se on ihan varmasti sitä pyytänyt ja tahtoaan jäänyt enemmistön jalkoihin niin kuin se paperi jonka keskellä on yksi kirjain mustesilmineen.
Se tahtoo kaivaa poikkeamia kymmenien yhdistelmälukkojen takaisista holveista ja pitää ne itsellään.
Se ihan varmasti tahtoo, enemmistö hyvä, se tahtoo. Teillä ei ole ollut avaimia enää aikoihin.
Siitä on niin kauan aikaa kun viimeksi rasvasin lukot ja sain ne aukikin.
Anteeksi.
Olet vaihtanut lukot ja minä unohdin pyytää uutta avainta.
Anna kun tulen sisään.
Luokaamme maailma joka on yhdistelmälukoista vapaa, älä tappele enää vastaan kun minulla ei ole ihoa mitä enää tuhota haavoin joiden päälle kaadetaan kirkasta.
Kasatkaamme kupla betonista ja tehkäämme enemmistöstä se mitä olet saanut olla.
Kaivoon hukutettu,
aivosoluihin asti raiskattu rakas
yhden olevaisen vähemmistö.