A/N: Ja täältä teille jatkoa. 
toivottavasti tykkäätte. 4.lukuViivyttelin. Edward oli jo poissa. Olin nähnyt kuinka hän oli epäröinyt vierelläni, mutta sitten kiirehtinyt ulos.
En halunnut vielä lähteä. Halusin viipyä tässä hetken. Muistoissa.
Nousin lopulta ylös ja keräsin kirjani. Luokka oli jo tyhjä, lukuunottamatta Mikeä, joka odotti ovella. Tästä alkaisi sydänten särkeminen.
Väärin.Tästä jatkuisi sydänten särkeminen.Menin Miken luo ja hän tarttui minua kädestä.
"Olen niin onnellinen," hän huokaisi kävellessämme parkkipaikalla.
Nyt oli aika. Halusin tästä pois mahdollisimman pian. En pystynyt katsomaan Edwardin tummiin kasvoihin.
"Mike kulta, muistatko kun sanoin, että saattaisin muuttaa pois? Lähden Floridaan." Tunsin kyyneleiden pistelevän, ja huuleni väräjävän.
"Mutta Bella, luulin että se olisi… Et kai sinä… Bella…," Mike sopersi.
"Mike, minun täytyy mennä. Voithan sinä tulla katsomaan minua," yritin. Valheita. Kuin kukaan voisi enää koskaan tavata minua. Nielin kyyneleitäni ja nostin katseeni käsistäni.
Tietenkin. Tietenkin Edwardin piti katsoa. Kyyneleet valuivat poskilleni. Siirsin katseeni Mikeen, vaikka lausuinkin sanani Edwardille.
"Rakastan sinua," kuiskasin. Se oli virhe. Vilkaisin Edwardia ja näin kuinka se oli satuttanut häntä. Mitä minä tein!? Kyynel tipahti poskelleni ja jatkoin, "Minun tulee kammottava ikävä. Mutta en vain voi jäädä tänne. Minä kaipaan äitiä. Kaipaan aurinkoa. Ja heidät minä näen. Anna anteeksi."
"Bella, totta kai annan! Minä tulen käymään luonasi! Joka viikonloppu jos vain otat minut vastaan!" Mike huudahti.
"Tiedän," kuiskasin. Katsoin Edwardia kohti joka tuijotti meitä. Silloin Mike yllätti minut ja suuteli intohimoisesti. Häkellyin täysin, mutta pakotin itseni vastaamaan suudelmaan. Tämä olisi viimeinen lahjani hänelle.
Päästin irti, ja istuin autooni.
Vasta peruuttaessani, katsoin Edwardiin. Hänen kätensä puristi auton ovea. Mutta hänen silmänsä. Tummat kultaiset silmänsä, olivat täynnä tuskaa.
"Bella?" Edwardin ääni kuului heleänä korvaani.
"Niin," kysyin varautuneena. Ääni ei ennustanut hyvää.
"Rakkaani," hän aloitti ja tuli vierelleni suudellen hellästi tietään kaulaltani huulilleni. Huohotin ääneen.
"Uhm," vastasin hamuten hänen hiuksiaan, upoten hänen kultaisiin silmiinsä.
"Pysy rauhallisena kultaseni. Tämä on vain ehdotus," hän piti tauon ja tuijotti tiiviisti silmiin, "Ajattelin että voisimme lähteä tanssiasiin Alicen ja Jasperin kanssa."
Voihkaisin. "Edward…," aloitin.
Samassa Alice pyyhälsi liidellen Edwardin huoneeseen.
"Hän suostuu," Alice ilmoitti iloisesti hymyillen.
"Enhän suostu!" mutisin vihaisesti. Hänen hymynsä kuitenkin paljasti kaiken.
"Älä nyt Bella. Pilaat ilon kaikilta, jopa itseltäsi." Alice nauroi.
"Minä vihaan sinua," murisin, niin Edwardille kuin Alicellekin. Vain Edward näytti huolestuneelta.
"Tule,valmistelen sinut. Puoli tuntia ja olemme valmiit." Alice yritti saada minut huoneesta. Edward kuitenkin tarttui käteeni ja veti minut lähelleen. Hän tuijotti hetken silmiini ja suuteli sitten kiihkeästi.
"Yh, Edward, jätä tuollaiset iltaan." Alice sanoi kärsimättömästi ja veti minua jo kädestä.
Kiirehdin perässä antaen hänen tehdä minulle mitä ikinä halusi.
Kun kävelin meikattuna, puettuna ja kaikin puolin laitettuna portaita alas, jouduin pysähtymään ja henkäisemään. Edward oli pukeutunut mustaan pukuun, ja valkoinen kauluspaita näytti uskomattoman hyvältä hänen päällään.Laskeuduin portaat mahdollisimman elegantisti ja kurkotin suutelemaan häntä.
"Näytät komealta," kuiskasin ja suutelin hänen poskeaan.
"Sinä näytät vielä kauniimmalta," hän kuiskasi takaisin ja suuteli huuliani.
Ajoimme tanssiaisiin. Edwardin käsi lepäsi harteillani. Jasper ja Alice kuhertelivat takapenkillä.
Ajoimme pihaan, ja Jasper ja Alice katosivat heti väenpaljouteen.
"Olet niin kaunis." Edward kuiskasi korvaani kun auttoi minut autosta. Väristykset kulkivat selkääni pitkin ja hänen sormensa juoksivat paljaalla ihollani, niskalla hiusteni alla. Ummistin silmäni ja nojauduin tahtomattani kättä kohti. Edward painoi päänsä hiuksiini ja veti syvään henkeä. Hän pyöräytti minut syliini ja tanssitti hyräilemänsä tuutulaulun tahdissa. Suutelin hellästi hänen huuliaan.
Pitkän ajan kuluttua Edward johdatti minut Alicen ja Jasperin rinnalle. Tanssimme, tanssimme ja tanssimme. Alice hymyili minulle voitonriemuisesti kun nojasin päätäni Edwardin rintaan ja iski silmäänsä liidellen pois.
"Rakastan sinua," kuiskasin Edwardin rintaan.
"Bella," hän huokaisi ja toi minut vieläkin lähemmäs itseään.Tiukensin otettani hänestä. En ikinä päästäisi irti.
Alice liukui ohitseni ja hipaisi kättäni.
Minun perheeni.Alice rimpuili Jasperin otteessa. Hän oli raivoissaan. Hän tuijotti kuin haluaisi tappaa minut. Voi kun hän vain tietäisi!
Edward katsoi silmiini, loi katseen. Hän halusi vastauksen. Hän oli pettynyt. Hän oli ahdistunut. Niin surullinen.
Purskahdin itkuun. Lähdin. Pois hänen luotaan. Jättäen hänet turvaan, jättäen hänet kotiin.
Kuka sanoo että rakkaus on ikuista? MINÄ SANON! MINÄ
SANON! Ja lysähdin ovea vasten itkien lohduttomasti.
A/N: ja siinä taas yksi pätkä.
pian aletaankin pääsemään loppuhuipennuksiin.
tai noh, ei nyt vielä kiirettä pidellä.
