A/N: Okkei, tässä sitä jatkoa hieman
Toivottavasti pidätte = ))
Omasta mielestä Bella saattaa olla hieman OOC, mutmutmut...
Toinen osa
Ihanaa perjantai, ei tarvitsisi herätä aikaisin pariin päivään. Voisin levätä ja vain olla.
Saatoin Angelaa autolleen. Hän näytti myös olevansa mielissään, että oli viikon viimeinen arkipäivä. Sitten hän pysähtyi ja katsoi toiseen suuntaan.
“Jonkun poikaystävä taisi saapua moottoripyörällään”, hän kuiskasi minulle ja iski silmää.
Jacob. Hän oli vienyt minut aamulla kouluun. Onneksi Charlie oli lähtenyt aikaisemmin eikä tiennyt tästä moottiripyörästä mitään. Jake oli tietenkin tullut hakemaan hieman aikaisemmin mitä normaalisti kouluun lähtisin, että hän ehtisi itsekin. Hänellä oli yllään kuluneet farkut ja tavallinen valkoinen t-paita. Hän otti kypäränsä päästään pois ja näytti kädellään minua tulemaan kyytiin. Angela työnsi minua hellästi selästä Jacobia päin.
“Nähdään maanantaina”, hän vihjasi. Nyökkäsin ja hymyilin.
Tunsin kuinka poskeni alkoivat punertamaan. Kaikki tuijottivat selvästi minua, jotkut kuiskivat ja naurahtelivat. Huomasin myös Miken sanovan Tylerille jotain.
Lähdin kävelemään kohti Jacobia, mutta asfaltissa oli kuoppa mikä oli syy melkein-kaatumiseeni. Se sai minut entistäkin punaisemmaksi. Hän vain virnisti ja suuteli minua intohimoisesti, kun olin saavuttanut hänet.
Kun hän sai lopetettua olin aivan varmasti yhtä räikeän punainen, kuin tomaatti.
“Ei sitä nyt tarvitse mitään esitystä tehdä”, sanoin hänelle hieman toruen.
“Tiedän, mutta minä tahdoin näyttää kaikille, kuinka rakastunut olen.”
“Niin minäkin sinua”, vastasin hymyillen. Sitten hän antoi pienen suukon poskelleni ja lähdimme La Pushiin.
Veimme moottoripyörän Jaken luo ja otimme hänen korjaamansa Rabbittin, jolla lähdimme tulemaan takaisin Forksiin. Charlie oli jo kotona.
“Hei, isä. Jacob tuli meille, eihän se haittaa?”
“Eipä tietenkään, miksi se voisi häiritä?” Kävelin keittiöön ja katsoin pakastimeen. No, pakastepizzat saisivat nyt kelvata, en jaksaisi ahertaa keittiössä tänään. Otin pizzat pahvilaatikoistaan pöydälle ja käänsin uunin lämpötilan 225:n asteeseen.
Yhtäkkiä kädet tarttuivat minua vyötäröltä, hätkähdin. Hän vain nauroi hiljaa ja suukotteli kaulaani.
“Älä nyt, Charlie saattaa kuulla!” kuiskasin.
“Niin mitä siitä?” hän vastasi kuiskaten korvaani. Hänen henkäisynsä kutitti korvaani ja koitin pysyä tyynenä. Käännyin ympäri. Oli vaikeaa katsoa häntä silmiin, kun toinen oli kaksimetrinen. Pidin käteni puuskassa.
“Yksi suudelma vain.”
“Kaksi”, hän väitti heti vastaan.
“Ei, kahta. Vain yksi.”
“Kulta, minä pyydän”, hän anoi koiranpentu-ilmeellä. Häneltä se luontui hyvin, vähän liiankin hyvin.
Avasin käteni puuskasta ja kiedoin ne Jacobin ympärille. Nousin varpailleni ja suutelin häntä hellästi. Vatsaani joutui muutama perhonen. Irrottauduin hänestä ja kuiskasin:
“Yksi.” Sen jälkeen suutelin häntä uudestaan, tämä suudelma oli hieman erillainen. Siinä oli enemmän intohimoa ja … ytyä.
“Voitte jatkaa kuherteluanne Bellan huoneessa ruuan jälkeen”, kuului Charlien ääni. Erkanin Jacobista ja helahdin punaiseksi. Jake vain virnisti Charlielle ja sanoi reippaasti:
“Selvä on, konstaapeli.” Munakello rupesi pirisemään valmiiden pizzojen merkiksi. Nostin pizzat pöydälle ja leikkasin ne sopiviksi siivuiksi. Laitoin Charlien ja Jacobin lautasille kolme palaa, itselleni kaksi. Jake tuli vierelleni ja otti lautaset helposti käsilleen ja kantoi ne pöytään. Etsin aterimet laatikoista ja asetin ne paikoilleen. Jacob kävi intoa täynnä ateriansa kimppuun.
“Mitäs te lapset tänään aiotte tehdä?” Charlie kysyi.
“Ei mitään erityistä, kunhan kuuntelemme musiikkia Bellan huoneessa”, Jacob vastasi varmana. Emme olleet puhuneet mitä tekisimme ruuan jälkeen, mutta tuo kävi minulle ihan hyvin.
“Älkääs nyt, on perjantai-ilta. Menkää ulos!” Mietin asiaa hetken aikaa, ja se kuulosti ihan mukavalta ehdotukselta.
“Hmm, voisihan sekin olla hyvä idea.” Käänsin katseeni pizzasta Jacobiin. Hänelle näytti myös ajatus kelpaavan.
“Selvä, haluaisitko lähteä katsomaan jotain elokuvaa?”
“Käy minulle.”
Elokuvateatterin edessä: “Joten mikä elokuva sinua kiinnostaisi?” hän kysyi samalla pitäen kättään vyötärölläni. Hänen kätensä oli todella lämmin, mutta olin tainnut jo tottua siihen hieman. Ylläni oli vain t-paita ja farkut, koska tiesin, että muuten minulle tuli aivan liian kuuma.
“Miten olisi joku komedia?”
“Miten vain haluat, rakas”, hän sanoi suloisesti ja antoi suukon otsalleni.
Ostimme liput elokuvaan
Blondin Kosto. En uskonut, että seuraisin elokuvaa tarkasti, sillä minulla oli toinen mielenkiinnon kohde.
Elokuvan aikana muut katsojat taisivat tympääntyä meihin, koska saimme paljon vihaisia ja ärtyneitä katseita sekä muutaman sshhh-suhahduksen. Heidän ongelmansa taisi olla koko ajan kuuluva pieni kuiskiminen, sipsien ikävä rouskutus ja hiljainen nauru, jotka kaikki kuuluivat meidän suunnaltamme.
Päätimme lähteä hetkeä aikaisemmin ennen kuin elokuva loppui, että muut saisivat katsoa rauhassa viimeiset 20 minuuttia.
“Minne nyt mennään?” Jacob kysyi, kun olimme päässeet autoon.
“En tiedä, mitä kello on?”
“Viisitoista minuuttia yli kymmenen”, hän vastasi, kun oli vilkaissut nopeasti auton kelloa.
“Mahtaakohan Charlie nukkua jo?”
“Hmm… Meidän pitää päästä lähemmäs kotiasi, jotta kuulisin nukkuuko hän.”
“No mennään sitten!” ilmoitin hänelle innokkaasti. Jacob käynnisti auton, ja lähdimme liikkeelle. Hän ajoi hieman ylinopeutta ja olimme puolen tunnin päästä melkein perillä. Hän pysäytti moottorin, oli hiljaa ja keskittyi tarkasti. Huomasin pian, että olin lopettanut hengittämisen. Vedin ilmaa keuhkoihini, jonka jälkeen puhalsin sen ulos. Jake oli näköjään huomannut hengitystaukoni.
“Bells hei, ei tämä nyt niin salapoliisitoimintaa ole, että pitäisi olla hengittämättä”, hän nauroi. Vieno puna nousi kasvoilleni. Olin juuri kysymässä oliko Charlie nukkumassa, mutta hän ehti vastata ennen kuin olin suutani avannutkaan.
“Ja Charlie nukkuu, kuorsauksesta päätellen melko sikeästi”, Jacob hymyili leveästi.
Ajoimme auton vielä hieman lähemmäs taloa, jonka jälkeen menimme sisälle. Varmuuden vuoksi minä menin etuovesta sisälle ja Jake hyppäsi ikkunasta sisään.
Pyh, senkin mahtailija, ajattelin hymyillen, kun hän oli mennyt. Keittiössä paloi pieni valo, menin katsomaan oliko siellä joku ja kun en löytänyt ketään sammutin valon ja koitin hiippailla äänettömästi rappusia ylös. Valitettavasti en onnistunut täysin, narahduksia kuului kolme. Yksi melkoisen äänekäs ja kaksi ei niin äänekästä. Jake istui sängylläni tyytyväisen näköisenä.
“Mm, menen suihkuun nyt. Voit mennä jälkeeni?” ilmoitin ja hän nyökkäsi ja rojahti makuuasentoon sängylleni.
Kylpyhuoneeseeni päästyäni heitin vaatteeni lattialle ja käänsin vedenlämpötilaa
paljon korkeammalle. Vesi hieroi ihanasti olkapäitäni ja niskaani. Hetken kuluttua suljin hanan ja tartuin pyyhkeeseen. Kuivasin sillä hiuksiani, kunnes tajusin, että minun pitäisi hakea yöpukuni huoneestani ja tällä hetkellä käsieni ulottuvilla oli vain tämä pienen pieni pyyhe. Toinen vaihtoehtoni olisi laittaa likaiset vaatteet päälle.
Huokaisin ja kiedoin pyyhkeen ympärilleni. Se oli tarpeeksi pitkä, että se peitti rintani ja takamukseni ja sain juuri ja juuri toisesta kulmasta kiinni. Poskeni alkoivat punoittamaan, vaikka ketään ei
vielä ollut näkemässä. Vedin muutaman kerran happea sisääni ja sitten lähdin kohti huonettani. Avasin huoneen oven, Jacob oli vaihtanut asentoaan taas istumiseen. Hän katseli jonnekin ikkunan suuntaan, hän käänsi päätään minuun päin. Hänen silmänsä laajenivat, mutta taisi pian tajuta minkälainen hänen reaktionsa oli ja yritti muuttaa naamansa peruslukemille. Tunsin poskieni hehkuvan.
“Niin, minä… Tuota noin… Öömh, unohdin ottaa yöpaitani kylpyhuoneeseen”, sopersin melkoisen epäselvästi. Kävelin sängylle Jaken viereen ja otin collegehousut ja topin tyynyn alta. Olin nousemassa, mutta hän otti vapaasta kädestäni hellästi kiinni. Hän katsoi silmiini, aukaisi suunsa, mutta ei sanonut mitään. Hän oli hetken aikaa hiljaa ja aukaisi uudestaan suunsa.
“Olet todella kaunis.” Sitten hän kurottui suutelemaan minua pehmeästi. En osannut sanoa mitään, olin vain täysin hiljaa ja hymyilin kainosti.
Nousin sängyltä ja mutisin jotain tyyliin: “Palaan pian.”
Kun olin saanut vaatteet ylleni kävin sanomassa hänelle, että nyt hän voisi käydä itse suihkussa. Sillä aikaa aikoisin itse käydä keittiössä juomassa jotain.
Avasin jääkaapin oven ja tartuin maitopurkkiin. Hörppisin sitä vähän välillä samalla miettien pitäisikö katsoa, jos Charlien kaapista löytyisi sopivia housuja, mutta tulin siihen päätöksen, että ne eivät ikimaailmassa istuisi Jacobin ylle. Jakehän oli Charlietakin pidempi.
Hetken sen jälkeen, kun veden lorina oli loppunut ja uskoin hänen palanneen takaisin huoneeseeni, kaadoin toiseen lasiin maitoa Jakelle ja rupesin kapuamaan rappusia ylös.
“Ajattelin, että sinulla olisi jano tai, tai, tai siis... Kun minäkin join ja, joten… Sinun pitäisi syödä, eipäs kun siis, tuoda… Ei, ei, ei, tarkoitin kyllä juomista, mutta en siis sellaista juomista
juomista. Kyllä sinä varmaan, tai siis oletko sinä… Eikun siis et ole varmaan tai ehkä olet maistanut, mutta kun minä vain…”, sekosin sanoissa totaalisesti, kun näin Jacobin
pelkissä boksereissa.
Hän istui sängylläni, hänen naamallaan oli ilme, joka kertoi, että hän oli valmiina purskahtaa nauruun.
Naamani oli tulikuuma ja ilmeeni varmasti hullun hauska. Kulautin hänen maitonsa suoraan kurkkuuni.
“Min… Minä tuon sinulle uuden lasin…” Hän nousi, kiirehti luokseni parilla askeleella ja tarttui kädestäni kiinni ja käänsi minut.
“Ei sinun tarvitse, ei minun ole jano. Ja itseasiassa en ollut ehtinyt laittaa vielä housuja jalkaan, eli ei mitään hätää”, hän nauroi hiljaa.
“Niin, niin, mutta e-ei se minua häiritse, vaikka sinulla ei olisi housuja jalassa. Eikun siis kyllä sinä ne voit laittaa jalkaan, mutta ei sinun ole pakko ellet halua, eli voit olla kyllä ilmankin, että sinulle ei tule liian kuuma tai mitään, vaikka en kyllhä…” En saanut lausettani loppuun, sillä hän oli tukkinut kädellään suuni, ja olin siitä hänelle erittäin kiitollinen.
“Minulla on oikeastaan vain likaiset farkut, joilla olen juossut kaksi viikkoa mutaisissa ojissa ja märissä metsissä, joten et varmaan halua niitä puhtaille lakanoillesi, vai mitä? Tai oikeastaan, haluaisitko että jäisin yökse luoksesi?” hän kertoi hellyyttävällä äänellään. Hän siirsi kätensä suuni edestä pois.
“Tietenkin haluan, että jäät yöksi!” vastasin ja rutistin Jacobia.
Käänsin katseeni hetken päästä ylös ja hymyilin ilkikurisesti.
“Tahdon, että suojelet minua, koska pelkään, että yöllä iso paha susi tulee ja syö minut suihini.” Hän hymyili ilkikurisesti takaisin ja pyöräytti minut ympäri.
“Tämä
ihana huumorintajusi on yksi syy, miksi rakastan sinua. Kulta”, hän sanoi ja iski silmää, kun hän sanoi kulta-sanan.
Minua vain hymyilytti niin paljon, että poskipäihin koski. En tahtoisi tämän hetken päättyä koskaan. Tämä oli vain jotain niin ainutlaatuista ja suloista…
“Ja tämä sinun
nopea älykkyytesi on yksi syy, miksi rakastan sinua. Hunajapupuseni”, heitin takaisin, samalla tavalla iskien silmää. Hän vain nauroi hiljaa.
En mielestäni saanut hänestä koskaan tarpeekseni. Olin itsekäs, tahdoin aina vain lisää, lisää ja lisää…
Hellästi otin hänen kädestään kiinni ja johdatin hänet sängylleni istumaan. Istahdin hänen syliinsä, nostin käteni hänen poskelleen ja liu`utin sitä hitaasti siinä alaspäin.
Katselin koko sen ajan hänen silmiinsä, suklaanruskeat, pyöreät, syötävän suloiset pienet konvehdit. Siirsin päätäni lähemmäs hänen omaansa. Nenämme osuivat yhteen. Silmäni olivat kiinni ja hymyilin vienosti. Sitten, vihdoin, huulemme löysivät toisensa. Ne koskettivat toisiaan, eivät liikkuneet.
Sain ilkeän ajatuksen päähäni. Voisin vähän kiduttaa häntä…
Juuri, kun hän oli suutelemassa minua vetäydyin kauemmas. Tönäisin häntä hieman, että hän meni makuuasentoon sängylle(Tönäisy oli vain pikku vinkki, mitä hänen pitäisi tehdä. En minä oikeasti häntä
saanut makuulleen.).
Olin asettumassa hänen päälleen hajareisin, mutta jotenkin sain tönäistyä sängyn vieressä olevaa radiota. Painoin vahingossa on/off-nappulaa, joten se meni tietenkin päälle. Volyymi ei ollut onneksi kovalla. Tuttu lempeä soundi pääsi korviini ja tunnistin kappaleen.
Ääh, ei tätä! Vatsanpohjassani tuntui oudolta, kuin sisälläni möyrisi mato. Taisin olla kiusaantunut, tahdoin tästä tilanteesta pois.
Kurottauduin laittamaan radion kiinni, mutta Jacob otti minusta kiinni.
“Älä, tahdon kuunnella tämän kappaleen.”
“Tiedätkö sinä tämän?”
“En, siksi tahdon hieman kuunnella tätä.”
Voi nyt hitto, biisin artisti alkoi laulamaan. Kappale oli hiphop-tyylistä musiikkia.
Got the body of a goddess
Got eyes butter pecan brown I see you girl
Droppin' Low
She Comin' Down from the ceiling
To tha floo
Yea She Know what she doin
Yea yea yea
She doin that right thang
Yea yea yea yea ea
I Need to get her over to my crib and do that night thang
Cause I'm N Luv with a stripper Katsoin Jacobiin päin. Hän hieman nyökytteli päätään kappaleen tahtiin. Kuunteliko hän sanoja?
She poppin she rollin she rollin
She climbin that pole and
I'm N Luv with a stripper
She trippin she playin she playin
I'm not goin nowhere girl I'm stayin
I'm N Luv with a stripper “Eihän tämä kappale ole mikään kauhea”, hän väläytti hymyn, kun kertosäe oli loppunut.
“Ei olekaan, mutta… Kuuntelitko yhtään sanoja?”
“Tietenkin, mitä niistä?”
“No, minulle tuli jollain tavalla vähän, öömh, halpamainen olo”, myönsin vähän nolona. Hän nosti kulmakarvojaan yllättyneenä. Hän otti käteni omiensa väliin.
“Kulta, et ole ollenkaan sellainen. Enkä ajattele sinua sellaisena. Et ole yhtään ja pidän siitä. Rakastan sinua sellaisena kuin
sinä olet.”
Silmänurkastani vierähti kyynel, joka putosi hänen kätensä päälle. Hän vain hymyili.
“Kiitos Jacob, tuo merkitsi minulle paljon.”
Tulin häntä lähemmäs ja suutelin häntä täydellä sydämelläni. Silmästäni vierähti taas kyynel. Onnenkyynel.
Sulkeuduin hänen lämpimään syliinsä tiukasti ja nukahdin.
------------------------------
ja kommentteja sitten, thänkkeee
XOXO Jasminp,s jos jotain kiinnosti niin biisi oli Lil Wayne - I'm love whit a stripper
