Kiitos hirveesti kommenteista. Tosi kiva saada uusiakin lukijoita.
Täs olis jo tää 8. Luku, kun se tulikin jo mun Betalta näin aikasin, niin päätin laittaa sen heti nettii. Toivottavasti nautitte!
8. LukuAPOV:Olimme päättäneet Bellan kanssa mennä ostamaan ne liput Italiaan heti saman tien, kun kerran olimme jo valmiiksi täällä Seattlessa. Kun saavuimme Seattlen matkatoimistoon, otimme vuoronumerolapun ja menimme istumaan ja odottamaan vuoroamme. Meitä ennen oli vanha mies, jolla oli lumenvalkea tukka, ruskea nahkatakki ja karvalippalakki, vaikkei ollut edes talvi tai kylmä. Jouduimme odottamaan jonkun varttitunnin, sillä vanha mies kyseli ja kyseli, eikä ollut oikein tyytyväinen saamaansa palveluun.
Vihdoin hän sai asiansa hoidettua ja lähti vähemmän iloisena kohti seuraavaa määränpäätänsä. Me nousimme tuoleistamme ja lähdimme kävelemään kohti matkatoimiston virkailijaa.
”Hei, miten voin auttaa?” kysyi hento naisvirkailijan ääni. Naisella oli vaaleat pitkät hiukset, hirveästi meikkiä, punaiset vaatteet ja pitkät punaiset kynnet. Ei ihme, ettei vanha herra pitänyt palvelusta, sillä vanhat ihmiset ei katso hyvällä tuollaista tyyliä.
”Hei. Haluaisin varata kahden ystäväni kanssa lomamatkan Roomaan”, sanoin.
”Koska olisitte menossa sinne? Vuoden vai puolenvuoden päästä?” virkailija kysyi.
”Ylihuomenna”, sanoin ja virkailija katsoi minua suu auki.
”Oletteko te maanpettureita?” virkailija kysyi mulkoillen vuoron perää minua ja Bellaa aivan kuin pistäen muistiin miltä näytämme.
”Öö…” menin sanattomaksi.
”Emme tietenkään ole! Saimme vain yllätys-kutsun vanhan ystävämme häihin ja vähän myöhässä. Ne ovat lauantaina ja haluaisimme olla siellä päivää aikaisemmin, jotta saamme levätä rauhassa pitkän lennon jälkeen ja valmistautua niihin ajan kanssa. Haluatteko nähdä kutsun?” Bella valehteli ja aika sujuvasti, sillä se näytti menevän läpi.
”Ei teidän tarvitse. Uskon kyllä”, virkailija mutisi. ”Kuinka aikaisin aamulla haluatte lähteä sinne?”
”Niin aikaisin, kuin pystyy”, sanoin vieläkin hämmästellen Bellan valehtelutaitoa.
”Varhaisin sinne lähtevä lento lähtee kuudelta aamulla. Onko se liian aikaista?”
”Ei, se on juuri hyvä”, sanoin.
”Haluatteko varata nyt hotellin vai katsotteko vasta paikan päällä?” virkailija kysyi ja käännyin katsomaan Bella kysyvästi ja hän nyökkäsi ja sanoi äänettömästi ”täällä” ja käännyin takaisin virkailijan puoleen.
”Täällä, ja mieluusti viiden tähden, kiitos.”
”Viiden tähden hotelleissa on jonkin verran vapaita huoneita, esimerkiksi Grand Hotel De La Minevre, Parco Dei Principi ja Ambasciatori.”
Katsoin taas Bellaa ja hän sanoi äänettömästi ”ensimmäinen”. Käännyin taas virkailijaan päin.
”Grand Hotel De La Minevre kuulostaa hyvältä”, sanoin.
”Hetki”, virkailija sanoi ja kääntyi tietokoneensa puoleen, ja minä Bellan. Läpsäytimme kätemme yhteen ja kikatimme hetken.
”Tästä tulee mahtavaa”, Bella kuiskasi.
”Niin tulee”, vastasin.
”Tässä on ne kolme lippua. Eli teidän lentonne lähtee torstai-aamuna kello kuusi. Pitäkää hauskaa ystävänne häissä”, virkailija toivotti.
”Kiitos”, sanoin, otin lippumme ja lähdin Bellan kanssa pois matkatoimistosta.
”Olit aivan mahtava Bella! Se oli varmaan ensimmäinen kerta kun valehtelusi meni läpi. Miten keksit sen?” kysyin vieläkin ihaillen Bellan valehtelusuoritusta.
”Hyvä kysymys. En itsekään tiedä”, Bella sanoi nauraen.
Koko matkan autolle ja kotimatkan nauroimme ja suunnittelimme, mitä kaikkea tekisimmekään Roomassa. Valitettavasti emme saaneet suunniteltua aivan kaikkea, sillä olimme niin nopeasti perillä.
”Kerronko minä vai sinä Edwardille meidän Rooman matkasta?” Bella kysyi.
”Kerrotaan molemmat heti”, ehdotin.
Menimme sisälle. Jasper tuli meitä vastaan ja kaappasi minut syliinsä.
”Oli ikävä. Luulin jo, ettette tulekaan”, hän sanoi ja antoi hennon suudelman huulilleni.
”Hupsu. Emmehän me olleet kuin neljä tuntia poissa”, sanoin nauraen ja suukotin hänen huuliaan.
”Se tuntui yllättävän pitkältä. Tosin minulle tuli heti ikävä sinua kun lähdit huoneestasi”, hän sanoi.
”Myönnetään. Oli minullakin ikävä sinua”, sanoin ja Jasper suuteli intohimoisesti huuliani.
”Kröhöm”, Bella yskäisi ja veti meidät takasin maan pinnalle, ”Meillä oli tekemistä.”
”Ai niin. Jasper, minun pitäisi mennä, mutta tulen kohta takaisin”, sanoin ja Jasper päästi minut irti syleilystään vasten tahtoaan. Annoin hänelle vielä nopean suukon poskelleni ja lähdin Bellan kanssa kohti hänen ja Edwardin huonetta.
”Mitä minä sanon?”Bella kysyi matkalla.
”Käykö, että avaat oven ja ryntään huoneeseen ja syytän Edwardia, siitä, että hän laittoi sinut utelemaan suunnitelmiani ja sitten improvisoidaan loput?” ehdotin.
”Käy.”
”Ai niin”, sanoin ja pysähdyin, ”Sinun täytyy sitten anella Edwardia suostumaan kostooni, sillä näyttää siltä, ettei hän ole kovin halukas suostumaan.”
”Yritetään”, hän sanoi ja jatkoimme matkaa. Kun olimme Bellan ja Edwardin huoneen edessä sanoin Bellalle, joka näytti hermostuneelta.
”Hyvin se menee.” Bella nyökkäsi ja raotti ovea ja kurkisti sisälle. Edward oli selvästikin huoneessa, sillä Bella uikahti hieman antaen minulle merkin, että oli minun vuoroni.
Astuin huoneeseen ja marssin Edwardin eteen, joka istui sängyllään hieman hämmentyneenä.
”Onko sinusta oikein laittaa vaimosi utelemaan parhaaltaan kaverilta, että mitä tämä suunnittelee?” kysyin hieman ”ärtyneesti”.
”Mistä sinä puhut?” hän kysyi, ettei muka ymmärtänyt asiaani.
”Tiedät kyllä varsin hyvin mistä tässä puhutaan”, sanoin ja Edwardin katse siirtyi minusta Bellaan ja katsoi tätä kysyvästi.
”Sanoitko sinä hänelle, että minä käskin sinun kysyä hänen suunnitelmaansa?” Edward kysyi Bellalta.
”Tavallaan”, Bella sanoi.
”Niinpä tietysti”, Edward mutisi.
”Joten myönnät, että laitoit Bellan asialle?” kysyin.
”Laitoin, sillä tiedän, ettei sinulla ole hyvät mielessä”, Edward sanoi ja virnisti. Minä virnistin takaisin.
”No saitko sinä sen selville?” Edward kysyi Bellalta.
”Totta kai sain”, Bella vastasi ja käveli Edwardin viereen ja tämä otti hänet syleilyynsä.
”No?” Edward uteli välittämättä, että minä olin edelleenkin huoneessa.
”Bestiksien välisiä asioita”, Bella sanoi ja virnisti ja käänsi katseensa minuun päin.
”Hmp”, Edward mutisi ja päästi Bellasta irti ja meni istumaan sängylleen. Hän esitti muka pettynyttä.
”Voin toki kertoa sen sinulle, jos kysyt itse minulta”, sanoin ja Edward katsoi minua kysyvästi.
”No voitko kertoa?”
”Kyllä, mutta yhdellä ehdolla”, sanoin.
”Millä?”
”Suostut olemaan kostossani mukana, oli se millainen hyvänsä”, sanoin.
”Hyvä on.”
”Kättä päälle”, sanoin ja Edward nyökkäsi ja kättelimme. Kerroin Bellan kanssa Edwardille kostosuunnitelmani ja kun pääsimme loppuun, Edward sanoi, ettei suostuisi, sillä se oli kuulemma väärin Jasperia ja Emmettiä kohtaan.
”Mutta sinä lupasit jo”, Bella sanoi, ”Löit kättä päällekin.”
”Valitettavasti perun sen”, Edward sanoi.
”Mutta sinun periaatteessa pitää suostua, sillä pakotit minun ottamaan asiasta selvää puolestasi ja se on väärin”, Bella tiukkasi.
”Niin periaatteessa”, Edward painotti viimeistä sanaa.
”Hyvä on. Kun et suostu, teemme sen kuitenkin ja sinä pidät salaisuuden omassa tiedossasi, mutta saat olla varma, etten puhu sinulle enää ikinä ja romutan minulle ostamasi auton…” Bella uhkaili.
”No hyvä on. Tulen mukaan jos se kerran tekee sinut niin onnelliseksi” Edward sanoi närkästyneesti ja Bella hyppäsi hänen syliinsä ja suuteli tätä huulille intohimoisesti.
”Kröhöm Bella”, keskeytin heidät.
”Niin?” hän kysyi.
”Meillä on vielä hommia”, muistutin.
”Totta. Öö... Edward, meidän pitää mennä”, hän sanoi ja he antoivat toisilleen suukon ja lähdimme Rosalien ja Emmettin huonetta kohti.
A/N:Kommentteja olis taas kiva saada
