Haidy: Mä meinasin kertoo sulle tänään koulussa
Mutta joo, kiitos pitkästä kommentista, ja katotaan nyt miten kaikille käy...
Deatha: Kiitti, kulta <3
Ja nyt, seuraava luku. (tuleepa näitä nyt nopeesti)
8.luku
Tunnustus”Öergh?” oli ainoa ääni, jonka Blaise päästi, ennen kuin Pansy kuroi umpeen matkan heidän huuliensa välillä. Hämmennys, epävarmuus ja pelko paistoivat hänen katseessaan, kun tyttö kietoi kätensä hänen ympärilleen.
Minä ja Blaise olimme aina ajetelleet, että Pansy roikkui mukanamme, koska oli ihastunut minuun. Blaisen järkytykseksi ja minun onnekseni Pansy näytti sittenkin kiintyneen Blaiseen. Olimme pojan kanssa keskustelleet Pansysta joskus pari vuotta sitten, ja molemmat olivat olleet sitä mieltä, että kummallekin tyttö oli vain hyvä ystävä.
Blaise näytti kivettyneen paikoilleen. Pohdin jo, pitäisikö minun hypätä piilostani ja pelastaa paras ystäväni tytön armottomilta suudelmilta. Blaise kuitenkin havahtui, ja työnsi tytön pois luotaan.
”Ööh, Pansy…”
”Niin, kulta?”
Minua rupesi hihityttämään aivan kauheasti, kun kuulin Pansyn vastauksen. Tytön silmissä oli armottoman rakastunut katse, ja hän hymyili onnellisesti. Läppäisin käteni suulleni, mutta liike oli hieman myöhässä. Yksi pikkuruinen hihitys karkasi huuliltani, ja Blaise käännähti katsomaan minuun päin.
”Tuolta kuului hihitystä.”
”En minä vaan kuullut, kultaseni. Ehkä se oli joku kummituksista. Mutta eihän meidän tarvitse nyt keskustella siitä.”
Pansy nousi taas varpailleen ja lähestyi uhkaavasti Blaisea. Tällä kertaa poika oli nopeampi, ja hän työnsi tytön pois.
”Tuota Pansy, minulla olisi sinulle kerrottavaa.”
”Niin, kulta?”
Pansyn kullittelu alkoi jo selvästi ärsyttää Blaisea, mutta sai minut melkein tukehtumaan nauruun. Äänettömään nauruun, tietenkin, enhän halunnut paljastua. Toisten ahdinkoa oli jostain syystä aina hauska katsella, vaikka sitten parhaan ystävän.
”Niin, tuota joo.”
Pansy kohotti kulmakarvojaan.
”Minäolenhomo.” Blaise pääti suustaan ryöpyn sanoja, niin ettei Pansy saanut mitään selvää, saati sitten minä.
”Mitä, en ymmärtänyt. Sanoit sen liian nopeasti, kulta.”
”Minä olen homo.”
Blaisen sanoja seurasi hirveä kolina ja kalina, joihin yhdistyi minun ”Mitä!” huutoni ja kiljaisuni kaikkien luutien kaatuessa kumoon hirveää ääntä pitäen.
”Draco?”
”Niin?” yritin viattomasti, kuin en tietäisi mistä oli kyse.
”Sinä kuulit kaiken.”
”Tuo ei tainnut olla kysymys.”
”Ei todellakaan.”
”No siis, niin kuin minä juuri äsken Pansylle, sinulle ja muutamalle hiirelle kerroin, olen…”
”Homo?”
”Niin…”
Blaise näytti vaivaantuneelta, ja käänsi katseensa lattiaan. Vasta silloin me molemmat huomasimme, että Pansy ei ollut osallistunut keskusteluumme, vaan makasi pyörtyneenä lattialla.
”Mitä, jos jättäisimme hänet siihen virkoamaan. Hän ei taida olla kovin iloinen herättyään. Uutisesi taisi olla tytölle melkoinen shokki.”
”Erinomainen idea”, Blaise sanoi, ja virnisti. Blaise avasi oven ja päästi minut ensin ulos. Blaisen suljettua oven, käännyin häntä kohti.
”Minullakin on asiaa sinulle. Minun olisi kai kannattanut jo kertoa, mutta en ole uskaltanut. Luulen, että tämä olisi hyvä hetki.”