Title: Lupaus
Author: Smile^
Rating: Sallittu
Genre: fluffy, humor?
Beta: ei ole
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille, enkä saa tästä mitään rahallista korvausta.
Fandom: Houkutus
Pairing: Ei parituksia
Rosalie ja Jasper(Hale) sisaruksia. Edward, Emmett ja Alice(Cullen) samaa perhettä ja Bella ainut lapsi.
Summary: Pikku Edwardin, Alicen, Rosalien, Jasperin, Emmettin ja Bellan leikkejä.
Kuusi pientä lasta leikki Culleneiden kuraisella pihalla, sadevaatteet ja ylisuuret kumisaappaat jaloissaan. Pisin ja vanhin kiharahiuksinen ja hymykuoppainen poika nappasi maasta paksun kastemadon.
”Syö se mato Emmett!” Pienin mustahiuksinen tyttö, Alice kiljaisi isoveljelleen.
”Joo, Em, syö se!” Edward, vihreäsilmäinen pikkupoika yllytti hänkin isoveljeään.
”Syö, syö!” Bella huusi innoissaan ruskeat pitkät hiukset kurassa.
”Et sinä kumminkaan uskalla.” Totesi Jasper, kullankeltainen hiuspehko sotkuisena.
”Enkö?” Emmett vastasi virnistäen, mutta hän ei vieläkään pistänyt matoa suuhunsa.
”TUNGE NYT SE MATO SUUHUN!” Rosalie kiljaisi Emmettille, kylmän ja sateisen syyspäivän aiheuttamat punat poskillaan. Emmett loi kaikkiin vielä ilkikurisen virnistyksen ja pudotti madon suuhun.
”YÄÄÄÄÄK!” Alice, Bella ja Rosalie kiljaisivat yhtä aikaa kavahtaen kauemmaksi. Edward sai hysteerisen naurukohtauksen ja Jasper näytti yllättyneeltä. Emmett näytti itseensä tyytyväiseltä. ”Ei se maistunut edes kamalan pahalle.”
”Niin, kun et pureskellut sitä. Minä kerran söin madon. Se oli hirveän makuinen.” Bella sanoi irvistäen ja ottaen maasta madon ja laittaen sen kädelleen. Se nauratti Edwardia entistä enemmän.
”Syö se Bella!” Emmett hihkaisi Bellalle.
”Enkä. Se maistuu pahalle.” Bella sanoi alahuuli törröllä. Edward oli juuri rupeamassa yllyttämään Bellaa Emmettin kanssa, kunnes talolta päin kuului huuto ”Lapset, tulkaa lämpimälle kaakaolle!” Esme, Edwardin,Emmetin ja Alicen äiti huudahti.
”Kuka eka kuistilla!” Alice kiljaisi ja lähti juoksemaan kohti kuistia, parhaat ystävänsä kannoillansa. Lapset riisuivat kumisaappaat ja astuivat märillä ja kuraisilla vaatteillaan ovesta sisään. ”Menkää suihkuhuoneeseen riisumaan ulkovaatteet.” Esme määräsi osoittaen kädellään sinne suuntaan missä suihkuhuone oli. Lapset lähtivät Esmen osoittamaan suuntaan ja palasivat sieltä nopeasti. Kaikki kuusi istuivat pöydän ääreen ja Esme antoi kaikille eteen lämpimän kupin kaakaota ja suklaapisara keksejä.
”Äiti, arvaa mitä?” Emmett kajautti kovalla lapsen äänellä.
”No mitä kulta?” Esme kysyi Emmetiltä nojaten keittiötasoon.
”Minä söin kastemadon! Se oli tosi iso!” Emmett huudahti innoissaan virnistäen äidilleen niin että kaikki hampaat näkyvät.
”Emmett! Hyi sinua.” Esme sanoi toruvasti, hymyillen silti muiden lasten nauraessa.
”Ei se nyt niin iso ollut.” Rosalie hymyili hammas rako näkyen.
”Olihan!” Emmett kinasi takaisin.
”Lapset, ei saa kinastella. Olkaa nätisti.” Esme varoitti.
”Hei leikittäisiinkö seuraavaksi prinsessoja?” Alice hihkaisi silmät loistaen innostusta.
”Joo!” Rosalie innostui.
”Leikitään!” Bella suostui hymyillen leveästi.
”Äiti, saadaanko me lainata sinun kauniita mekkoja ja meikkejä?” Alice kysyi melkein pomppien paikoillaan.
”Saattehan te kullat, mutta juokaa ensin kaakaonne.”
”Minä en halua olla prinsessa.” Edward sanoi murjottaen ja jatkoi. ”Mitä me pojat sitten ollaan?”
”Rakennetaan me maja, patjoista ja muista!” Emmett ehdotti.
”Joo!” Edward innostui. Hän kulautti loput kaakaot kurkkuun ja kääntyi Jasperin puoleen.
”Jasper, tuutko sinä mukaan rakentamaan?”
”Ei se tule. Me tytöt puetaan Jasper prinsessaksi!” Alice hihkaisi.
”Ette kyllä varmana pue!” Jasper sanoi ja laittoi kädet puuskaan.
”Kylläpäs puetaan.” Rosalie penäsi vastaan.
”En minä halua että te puette minua prinsessaksi. Minä olen mies ja menen rakentamaan poikien kanssa majaa.” Jasper sanoi ylpeänä ja jatkoi ”Pojat, kuka eka ylhäällä?” Kaikki kolme poikaa lähti kisaillen yläkertaan.
”Al ja Rose, puetaanko itsemme tosi näteiksi ja järjestetään tee kutsut? Sitten kutsutaan pojat teelle.” Bella ehdotti järsien keksiään.
”Joo, järjestetään!” Alice sanoi ja taputti pieniä ja pyöreitä lapsenkäsiään yhteen.
Tytöt joivat kaakaonsa loppuun ja lähtivät sievästi kävellen yläkertaan, Esmen vaatekomeroon.
”Tuo punainen on tosi nätti. Minä haluaisin sen. Voiko sen ottaa?” Rosalie kysyi.
”Joo, äitihän lupasi. Minä haluan tuon sinisen. Bella, minkä sinä haluat?” Alice kysyi kääntyen Bellan puoleen.
”Tuo violetti on todella nätti. Voisin ottaa sen?” Bella kysyi katse kauniissa mekossa.
Alice nyökkäsi ja kääntyi mekkojen puoleen. ”Rose, olet meistä pisin. Voitko sinä autta?” Rosalie otti tärkeilevänä jakkaran ja varpisti ja sai kuin saikin mekot otettua naulakosta. Tytöt pukivat ne päälleen ja valitsivat kauneimmat korkokengät ja suuntasivat vessaan hakemaan Esmen meikkejä. Tytöt rupesivat meikkaamaan itseään isoilla puuterisudella ja tahmeilla huulipunilla.
”Valmista on!” Alice hihkaisi, kapusi alas pöntöltä ja suuntasi kohti portaita.
”Äiti! Tule katsomaan miten hienoja me ollaan!” Alice huusi kovalla äänellä.
”Tullaan kullat.” Esme vastasi alakerrasta ja asteli portaat ylös kamera kädessään.
”Vau. Te olette todella kauniita, tytöt! En ole koskaan ennen nähnyt noin sieviä tyttöjä.” Esme kehui ja sai kaikki kolme tyttöä hymyilemään leveästi. Esme nappasi kuvan ja sanoi vielä ”Tulipa upea kuva. Menkää näyttämään itsenne pojille.”
”Joo, tulkaa tytöt!” Rosalie sanoi ja sipaisi kauniit vaaleat hiuksensa selkään. Kaikki kolme tyttöä sipsuttelivat Emmettin huoneeseen.
”Katsokaa meitä pojat! Eikö me ollakin upeita?” Alice hihkaisi. Kaikki kolme päätä kääntyivät katsomaan. Emmettin silmät suurenivat.
”Vau. Joo olette. Tosi nättejä” Edward sanoi ihaillen. Emmett nyökkäsi tarmokkaasti ja Jasper vain tujotti. Tytöt hihittivät
”Miten maja edistyy?” Bella kysyi.
”Hienosti. Katsokaa miten taitavia me ollaan!” Emmett huusi ja osoitti majaa. Se oli kyhäelmä patjoista.
”Saadaanko me tulla sisään?” Rosalie kysyi.
”Tulkaa vain.” Jasper sanoi. Edward ja Emmett nyökkäsivät. Kaikki konttasivat majaan ja istuivat rinkiin majan keskelle.
”Tehdäänkö sopimus?” Alice kysyi
”No kerro ensin mikä se sopimus on!” Emmett hihkaisi.
”Että pysyttäisiin aina parhaina ystävinä.”
”Joo.”
”Tehdään vaan.”
”Hyvä sopimus.”
”Minulle käy.”
”Se on sitten sovittu!”
