Title: Erilainen perjantai-ilta
Pairing: Severus Kalkaros/Matami Rosmerta
Rating: S
Genre: drama, raapale
Summary:
A/N: Huh, Rare-haasteeseen ja Spurttiraapaleeseen keskiviikon raapaleena. Tätä oli hankala kirjoittaa.
Erilainen perjantai-ilta
Tämä päivä oli ollut ehdottomasti huonoin lukuvuoden kahdestakymmenestä päivästä. Aamun ensimmäinen liemien kaksoistunti oli pilalla heti alusta saakka, koska ensimmäisen vuoden oppilaat ovat niin auttamattoman tyhmiä. Vuodesta varrella he itsenäistyvät yhä enemmän ja enemmän, mutta nämä 11-vuotiaat ovat viedä hengen viattomuudellaan. Etenkin rohkelikkojen ja luihuisten kaksoistunti. On Potteria, Grangeria, Parkinsonia, Crabbea, Goylea, Longbottomia ja Finnigania. Ryhmässä ehkä kahdesta kahdenkymmenen joukossa voi jopa tulla jotain.
Astun Kolmeen Luudanvarteen, joka on yllättävän tyhjä ajatellen, että tänään on perjantai. Toisaalta ilta on tuulinen ja tihkuinen, mutten muista sen ennen estäneen ihmisiä lähtemästä Kolmeen Luudanvarteen lämmittelemään.
”Iltaa, Severus.”
Rosmertan tervehdys yllättää minut: tunnemme toisiamme tuskin ollenkaan. Tajuan kuitenkin vastata hänelle hämmennyksestäni johtumatta.
”Iltaa.”
Kävelen lähemmäs tiskiä. Luudanvarressa on viisi meidän kahden lisäksi.
”Täällä on yllättävän tyhjää. Perjantai-illaksi siis.”
”Niin on”, Rosmerta sanoo katsoen ympärilleen. ”Mutta kun katsoo ilmaa ulkona, en yhtään ihmettele, että ihmiset pitäytyvät kotona. Siitä puheen ollen, mitä itse teet täällä perjantai-iltana?”
”Tavallista hankalampi päivä vain”, totean ja istuudun baarijakkaralle. Rosmerta nostaa tiskin alta kaksi kermakaljaa ja ojentaa minulle toisen. Korkkaamme pullot ja alamme jutella niitä näitä, aivan kuin tekisimme niin joka perjantai.
Seuraavat kaksi tuntia tuntuvat kulkevan kuin siivillä. En olisi ikinä arvannut Rosmertan olevan näin mukava. Aloin tosin käydä täällä vasta sen jälkeen, kun sain viran Tylypahkassa. Kartoimme Luciuksen ja muiden luihuisten kanssa tätä paikkaa kuin ruttoa kouluaikoinamme, suurimmaksi osaksi siksi, että Rohkelikot viettivät siellä aikaa. En koskaan saanut tilaisuutta tutustua Kolmeen Luudanvarteen samalla tavalla kuin Sianpäähän, jota kouluaikoina suosimme.
”Kiitos, Rosmerta, kermakaljasta ja hyvästä seurasta.”
”Kiitos samoin, ihme ettemme ole ennen jutelleet paremmin. Et tainnut viettää täällä pahemmin aikaa kouluaikoinasi.”
”Niin.”
”Kerrohan vielä ennen kuin lähdet, muistuttaako Harry Potter yhtään isäänsä?”
En mieti vastaustani kauaa.
”He ovat kuin kaksi marjaa. Paitsi silmistä. Potterilla on Lilyn silmät.”
Saan Rosmertalta vastaukseksi vain hymyn, en muuta. Yllättäen perjantai-iltani sai odotettua paremman päätöksen.