Nimi: Terälehdet
Kirjoittaja: minä, Mustalupiini
Tyyli: lievää angstia
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
Summaus:
Vuosia sitten olimme onnellisiaVastuuvapaus: Pottermaailma on Rowlingin enkä minä hyödy tästä taloudellisesti.
KK: FF50 sanalla 003.Loppu. Tavallaan jatko-osa ficilleni
Ruusukutri, mutta ei varsinaisesti ole pakko lukea sitä, jotta tämän ymmärtäisi, eli siis itsenäinen. Itse tykkään tästä ja kommenteista luonnollisesti.
TerälehdetKuivunut piikki pisti Siriuksen kättä hänen pyöritellessään käsissään kuollutta ruusua. Ruusua joka oli joskus ollut valkoinen, puhdas. Kuten Siriuskin, joskus. Jos edes silloinkaan.
Sirius ei edes huomannut pientä piikkiä lihassaan, olihan hän tuntenut niin paljon pahempaakin kipua. Nykyään hän oli jo turta, mutta pitkään hän oli tuntenut tuskaa miettien Remuksen silmiä kun hänet oli tuomittu ja ankeuttajat olivat tarttuneet häneen haisevine käsineen.
Remus. Remuksen ruusu. Siitä oli liian monia vuosia, kun tuo sama, nyt aivan kuihtunut ruusu oli koristanut Siriuksen hiuksia, ja Remus oli sanonut sen näyttävän hirmuisen kauniilta. Sirius ei itkenyt muistellessaan, räpäytti vain pari kertaa silmiään ja jatkoi ruusun pyörittelyä istuen nurkassa vilpoisessa sellissään, vuosi vuoden perään.
~
Siriuksen kuoleman jälkeen Remus löysi Kalmanhanaukio kahdestatoista lähes kaikki terälehtensä menettäneen rapistuneen ruusun. Hän otti sen talteen ja kuljetti aina mukanaan, muistona yhteisistä, kauan sitten kadotetuista ajoista.
Ja kun Remus kuoli, ruususta, joka oli hänen taskussaan silläkin hetkellä, irtosi viimeinenkin terälehti. Näiden miesten vuodet olivat loppuneet.