T/N: Juu olen tyhmä (käyttänyt tässä A/N merkintää, vaikken ole kirjoittaja
). Kuitenkin, kiitos kaikille kommenteista, ne oikeasti saavat minut jatkamaan tätä. Tässä teille uusi luku.
Do not kill ME.----------------------------------------------------
13. She Never Liked WaitingBPOVHeräsin myöhään, koska olin myös valvonut pitkään. En tiedä miksi, mutta heittelehdin ja pyörin sängyssäni. Ajattelin erilaisia asioita, vanhempiani, työtä, koulua, Edwardia ja Tanyaa. Heti kun avasin silmäni, huomasin että huoneeni oli täynnä iltapukuja. Augustine sanoi, että minun tulisi sovittaa mekkoja ja valita, minkä laittaisin palkintojenjakotilaisuuteen jonne olin menossa Edwardin kanssa. Jasper ja Emmett pysyivät huoneessani kritisoiden ja kertoen mielipiteitään eri mekoista.
”Bells, minusta tuo mekko on liian keltainen”, Emmett sanoi näyttäen erityisen ikävystyneeltä. Hän on sanonut samantapaisia kommentteja 15 viimeisestä puvusta jonka olen näyttänyt heille. Hänen mielestään ne ovat liian punaisia tai liian sinisiä tai liian pinkkejä.
”Emmett, mekon väri on keltainen, joten on luonnollista että se näyttää keltaiselta sinun silmissäsi. Sinun pitäisi olla huolissasi jos se on keltainen ja näet sen punaisena”, Jasper sanoi, selvästi ärsyyntyneenä.
”Joten, itsestään selvän asian lisäksi, mitä te pidätte tästä”, kysyin heiltä.
”Bella, minä en todellakaan ole syntynyt muotisilmän kanssa. Haluaisin todella auttaa, mutta olen niin tylsistynyt! Mielestäni kaikki mitä olet kokeillut näyttää kivalta päälläsi. Tarkoitan, valitse vain joku. Sulje silmäsi ja osoita yhtä satunnaisesti ja tadaa! Sinulla on iltapuku valittuna”, Emmett ehdotti nousten ylös venyttelemään.
”Rehellisesti, me oikeasti haluaisimme auttaa, mutta minulla on parempi idea. Mitä jos soittaisimme Viktorelle ja antaisimme hänen puhua Augustinelle, jolloin he päättäisivät mitä sinä puet. Annetaan tämä ongelma ammattilaisten käsiin. Sitten voimme mennä kävelylle”, Jasper ehdotti.
”Olet oikeassa, annan Viktoren ja Augustinen hoitaa tämän.”
Soitin Viktorelle ja kerroin hänelle lähestyvästä palkintojenjakoillasta. Hän kuulosti hieman kireältä koska Edward ei ollut kertonut hänelle siitä. Jätin Viktoren ja Augustinen puhumaan ja päättämään. Kysyin Emmetiltä ja Jasperilta, jos voisimme mennä ostamaan tuliaisia ystävilleni. En ollut nähnyt Edwardia, nuo kaksi kertoivat että hän meni korjaamaan joitakin asioita, mutta hän lupasi tavata minut tornilla. Hän myös pyysi Emmettiä ja Jasperia heittämään minut tornille. Menimme ostoskeskukseen, jossa ostin Viktoren huivin, Hugon paidan ja Jeanen pinnin. Päätin myös ostaa jotakin herra Johnsonille, vanhemmilleni ja Alicelle. Menimme kynäkaupan ohi ja näin siellä elegantin kynän. Se oli tummansininen. Jasper sanoi, että Edward tulisi varmasti rakastamaan kynää, koska hän keräilee kyniä. Hän ja Emmett vaativat minua ostamaan sen. Se näytti kalliilta ja sanoin ettei budjettini riittäisi. Emmett ja Jasper sanoivat että ostaisimme kynän ja jakaisimme hinnan kolmelle. Annoin periksi, koska tiesin, etteivät he antaisi.
Kun olimme ostaneet kaiken, he heittivät minut tornille.
”Bella, odota täällä hetki niin Edward tulee”, Jasper sanoi.
Nyökkäsin ja hyvästelimme. Kiipesin portaat ylös torniin. Kello on seitsemän illalla ja näkymä on todellakin henkeäsalpaava. Koko kaupunki on peittynyt erilaisiin valoihin. Saaton nähdä selvästi Big Benin siitä, missä seisoin. 15 minuuttia oli kulunut, enkä ollut vielä nähnyt Edwardia.
30 minuuttia, eikä vieläkään merkkiä hänestä. Yritin lähettää hänelle tekstiviestin, mutta hän ei vastannut.
Tunti oli kulunut, eikä Edward ollut vieläkään vastannut puheluihini tai tekstiviesteihin. Aloin huolestua, mitä jos jotakin on tapahtunut hänelle? Jatkoin soittamista, mutta hän ei ollut tavoitettavissa. Puolentoista tunnin jälkeen kuulin askelia. Ehkä se olisi Edward.
Kävelin kohti ovea nähdäkseni hänet.
”Edwa… Jasper? Emmett?”
”Yllätys Bella”, Emmett sanoi heikosti.
”Miksi te olette täällä? Missä Edward on? Mitä tapahtui? Onko hän kunnossa?”
”Älä huolehdi Bella, hän on kunnossa. Hänellä oli vain vielä asioita hoidettavana, joten hän ei kyennyt tapaamaan sinua täällä”, Jasper selitti.
”Ai.”
Siinä oli kaikki jota minulla oli sanottavaa. No, ei ole hänen velvollisuutensa tavata minua täällä, hänhän on kiireinen persoona loppujen lopuksi. Jäimme torniin hetkeksi. Tuijotin vain näkymää, ajattelematta mitään. Mieleni oli tyhjä, kunnes kuulin Emmetin köhivän.
”Bella, alkaa olla myöhä. Mielestäni meidän pitäisi mennä jo, olet nähnyt tarpeeksi Lontoota.”
”Olet oikeassa, mennään takaisin.”
Jasper ajoi ja Emmett oli pelkääjän paikalla. Matkamme oli todella hiljainen.
”Miksi te olette niin hiljaa”, kysyin heiltä.
”Bella, oletko kunnossa”, Jasper kysyi.
”Joo, olen okei.”
”Me tiedämme että olit todella innoissasi, olemme pahoillamme että Edwardin sijasta päädyitkin meidän seuraamme”, Emmett pyysi anteeksi.
”Oi, älkää olko tuollaisia. Kenenkään ei pitäisi olla pahoillaan. Ei ollut Edwardin vika että hänen piti tehdä jotakin tärkeää. Ja olen niin kiitollinen siitä, että te piditte minulle seuraa.”
”Okei, minä ostan jäätelöä meille”, Jasper sanoi samalla kun Emmett suurin piirtein riemuitsi.
”Oi, se on nerokas idea! Haluan kuollakseni syödä jäätelöä, voitko tuoda kahta makua”, Emmett anoi.
”Emmett, minä ostan jäätelöä Bellalle. Hän saa valita maut ja määrän.”
”Bella, minä rukoilen sinua, ole kiltti ja pyydä Jasperia ostamaan Cookies and Cream ja Double Dutch. Kiltti.” (T/N: Juu noita en ala kääntämään)
”Okei, lopeta Emmett. Jasper, ole kiltti ja osta mitä Emmett haluaa, en voi kestää hänen valitustaan.”
Jasper nauroi ja nousi autosta ostamaan jäätelöä. Suuntasimme kohti huonettani, jossa söimme jäätelön. Kello oli jo kaksi yöllä, kun päätimme mennä nukkumaan ja kuulimme koputuksen ovelta.
”Minä avaan”, Emmett sanoi kiirehtien kohti ovea. Hän avasi sen ja sitten kiireesti sulki sen.
”Mitä? Kuka se oli”, kysyin.
”Ai, se oli vain surkea poika joka kysyi, tilasimmeko jotakin hemmetin huonepalvelua”, hän sanoi näyttäen ärsyyntyneeltä ja vihaselta.
”En ole surkea poika huonepalvelusta.”
Se oli Edward. Katsoin Emmetiä ja hän vain kohautti olkiaan. Avasin oven nopeasti ja näin hänet. Hän astui sisään huoneeseeni ja kysyi Emmetiltä, mistä siinä oli kyse.
”Anteeksi Edward, luulin todella että olit huonepalvelusta, katsos, sanoin sinulle, että melkein unohdin miltä sinä näytät”, hän sanoi nousten ylös, vaivaantumatta edes katsomaan Edwardiin.
”Lopeta vitsailu Em. Hei Jasper”, Edward sanoi.
Jasper vain katso häntä, kääntyi minua päin ja sanoi hyvät yöt. Emmett teki samoin. Mikä näillä kahdella oikein oli, he käyttäytyivät kuin Edward olisi kohdellut heitä jotenkin kaltoin. Kun he olivat lähteneet, Edward istui tuoliin jossa Emmett oli istunut.
”Anteeksi kun en kyennyt tulemaan tornille. Oletan että ystäväni jo kertoivat sinulle mitä tapahtui”, hän sanoi.
”Ei, se on okei. Ei sinun tarvitse pyytää anteeksi. He sanoivat jo että sinulla oli asioita hoidettavana.”
”He eivät kertoneet missä olin?”
”Eivät.”
”Ai, olin Tanyan kanssa. Hän kutsui minut päivälliselle, enkä voinut kieltäytyä. Tarkoitan, että tiedät, että rakastaisin illallistaa hänen kassaan, joten tartuin tilaisuuteen. Soitin Jasperille ja pyysin häntä hakemaan sinut.”
”Teit oikein.”
”Niin minunkin mielestäni.”
Sen sanottuaan hän lähti huoneestani. Istuin siellä tuntien itseni tyhmäksi ja loukatuksi. Antakaas kun selvennän, olin loukkaantunut koska odotin lähes puolitoista tuntia tyhjän takia. En ole loukkaantunut siksi, että hän meni, tai siksi, että hän valitsi Tanyan, tarkoitan, että olen iloinen, että he alkavat pikkuhiljaa olla väleissä. Vain siksi että jouduin odottamaan. Joo, sitä se on. Olen loukkaantunut koska jouduin odottamaan, enkä ole ihminen joka rakastaa muiden odottamista. Otin päiväkirjani ja aloin kirjoittaa.
”Näin Lontoon tornista yöaikaan. Se oli kaunis. Emmett ja Jasper olivat kilttejä pitäessään minulle seuraa. Edwardinkin piti olla siellä minun kanssani, mutta hän söi illallista Tanyan kanssa, mikä on hyvä. Minä jopa sanoin hänelle, että hän teki oikein syödessään Tanyan kanssa sen sijaan että olisi pitänyt minulle seuraa. Älä käsitä väärin, en ole kateellinen tai mitään, olen vai hieman ärsyyntynyt ja tunnen itseni hieman tyhmäksi ja loukatuksi koska odotin häntä, hän olisi voinut soittaa tai jotain sinnepäin. En pidä odottamisesta, koska en myöskään laita toisia odottamaan. ”
----------------------------------------------------------------------------
T/N: Let the drama begin... Kommenttia?