A/N: Tässä luku 9. Sainpas suomennettua
------------------------------------------------------
9. The Plane RideBPOVMinusta tuntui että ehdin hädin tuskin sulkea silmäni kun Viktore jo kehotti minua nousemaan.
”Herätys nuori neiti. Te lähdette Lontooseen tänään.”
”Hyvää huomenta Viktore. Olen nyt hereillä. Menen kylpyyn.”
Kylvyn jälkeen he alkoivat työskennellä kanssani. Minulla oli mustat shortsit, jotka olivat liian lyhyet minun makuuni, ja yksinkertainen valkoinen T-paita. Viktore pyysi minua laittamaan pörröiset bootsit jotka ylsivät vain puoleen väliin sääriäni. Minun on pakko sanoa, ne ovat todella mukavat. Hän ojensi minulle takin jos minulle tulisi kylmä, ja aurinkolasit. Hugo kiharsi hiukseni ja päätti vain antaa niiden olla alhaalla. Hän laittoi vain pinnin toiselle puolelle. Jean tarjoili meille aamupalan ja aloimme syödä. He eivät voi lakata muistuttelemasta minua.
”Bella-neiti, herra Cullen on jo kertonut meille tekemisenne Lontoossa, joten olemme jo laittaneet valmiiksi tavaranne. Pakkasin vaatteesi, olen asetellut ne niin, että tiedät mitä sinun pitäisi pukea. Ole kiltti ja noudata niitä. Muista että sinun on istuttava kunnolla ja vältettävä kaikkea, joka voisi pilata vaatteesi. Asusteesikin ovat tärkeitä. Pyydän sinua lähettämään minulle kuvan sinusta kun sinulla on päälläsi vaatteet jotka olen valinnut”, Viktore sanoi.
”Bella-neiti, tiedän että tämä on hankalaa sinulle. Olen jo puhunut eräälle ystävälleni joka asuu Lontoossa, hän ei ole yhtä hyvä kuin minä, mutta älä huolehdi, olen jo kertonut hänelle kuinka hän tekee hiuksesi ja meikkisi. Sanoisin silti että tulet näyttämään kauniilta kuin mikä koska minä valitsen hiustyylisi yms. Haluaisi myös sinun lähettävän kuvan siitä, miltä näytät.”
”Onko se todella tarpeellista”, kysyin.
”Kyllä”, he vastasivat yhteen ääneen.
Jean lopetti syömisen nopeasti ja teki toisen, kolmannen tai ehkä neljännen tarkistuksen tavaroilleni.
”Toivon, että sinulla on kaikki. Täällä on tarkistuslista jonka tein, Bella-neiti. Siinä on kaikki tavarat jotka olen pakannut ja mistä löydät ne. Jos et löydä jotakin, soita minulle niin autan sinua. Laiton myös hieman sipsejä ja karkkeja mukaasi.”
”Kiitos Jean.”
”Bella-neiti, älä unohda ottaa laukkua joka sopii asuusi, jos hämmennyt liikaa tekstaa minulle, tai vielä parempaa, voit soittaa minulle milloin vain.”
”Pidä aina mukanasi meikkiä ja harja.”
”Okei okei. Älkää huolehtiko liikaa. Muuten, haluaisitteko jotakin Lontoosta?”
”Luoja, hyvä että kysyit. Olen todella ujo, mutta tämä on kerran elämässä -tilaisuus. Olen hulluna huiveihin, ja olisin todella onnellinen jos voisit ostaa minulle huivin, ei mitään kamalan kallista. Haluaisin vain yhden joka on tehty Lontoossa. Kiitos paljon.”
”Ei ongelmaa Viktore, ostan sen varmasti sinulle.”
”Ömmm… Kun VIktore jo pyysi huivia, minä haluaisin paidan. Tiedäthän, jonkun sellaisen joka sanoo ’minä sain tämän Lontoosta’, tai sinnepäin. Älä osta mitään kallista. ”
”Minä ostan sen, Hugo.”
”Kiva pinni hiuksiini olisi mukava Bella-neiti.”
”Pinni, hyvä on Jean. Joten, luulen että on aika mennä. Pitäkää huolta itsestänne.”
”Me saatamme sinut lentokentälle”, VIktore sanoi
Suuntasimme alakertaan jossa Edward puhui herra Johnsonille.
”Herra Johnson, me olemme poissa kaksi viikkoa. Pitäkää huolta talosta.”
”Selvä Edward-herra. Turvallista matkaa.”
”Kiitos. Bella, nopeasti sisälle autoon.”
Meillä oli kolme autoa matkalla lentokentälle. Ensimmäisessä olivat henkivartijat. Toisessa auto oli Edwardin Volvo, jossa me olimme. Kolmannessa olivat matkatavarat sekä Viktore, Hugo ja Jean. Aivan kuten Edward oli kertonut minulle, siellä oli valtavasti lehdistöä odottamassa meitä. He alkoivat ottaa kuvia vaikka olimme vielä auton sisällä.
”Minä pidän kädestäsi kiinni. Älä missään nimessä päästä irti, ihmiset voivat olla aika karkeita mutta vartijamme eivät päästä heitä lähellemme.”
”Okei, minä olen valmis.”
Heti kun pääsimme ulos autosta, lehdistö alkoi kysellä kysymyksiä. Me emme sanoneet sanaakaan, pidin vain Edwardin kädestä lujasti kiinni. Siellä oli myös paljon salamavalon välähdyksiä, se alkoi sattua silmiini. Vartijat tekivät parhaansa saadakseen pidettyä ihmiset poissa luotamme, jopa Viktore, Hugo ja Jean suojasivat meitä. Kun pääsimme sisälle lentokentälle, Emmett ja Jasper tervehtivät meitä. Edward päästi irti kädestäni ja käski heitä viemään minut jonnekin kauas lehdistöstä. Hän sanoi vastaavansa muutamaan kysymykseen ja tiedottavansa virallisesti että olin hänen kihlattunsa.
”Se oli hullua!”, sanoin.
”He todellakin ylireagoivat. On hyvä ettet saanut yhtään naarmua”, Jasper sanoi katsoen käsiäni.
”Me odotamme täällä muutaman minuutin kunnes yksityiskone joka vie meidät Lontooseen saapuu”, Emmett informoi minulle.
Muutaman minuutin kuluttua Edward saapui jäljessään Viktore, Hugo ja Jean.
”Mitä tapahtui”, kysyin häneltä.
”Selvitin asiat. Kerroin heille ettet ole vielä tottunut huomioon, mutta olen jo varmistanut että olet kihlattuni. Luulisin että tämä on paparazzi-hyökkäyksen alku. Olen aika varma että heitä on paljon Lontoossa.”
”En ikinä ajatellut että näyttelijät kokisivat tällaista.”
Emmett nauroi ja sanoi että tämä on vasta alkua koska olen Edward Cullenin kihlattu. Edward vain virnisti hänelle ja istui viereeni. Viktore, Hugo ja Jean sanoivat hyvästinsä, heillä oli vielä muutama viimeminuutin muistutus minulle. Emmett osti ruokaa ja söimme hieman, olen hieman hermostunut koska tämä on ensimmäinen kertani lentokoneessa. Edward huomasi sen ja kysyi, olenko kunnossa, olin yllättynyt, koska hän kuiskasi sen korvaani, toivoen etteivät muut kaksi kuulisi sitä; miten vain, Jasper huomasi hetken kun hän kuiskasi korvaani ja alkoi kiusata meitä.
”No tuo oli erittäin suloista”, Jasper kommentoi katsoen meitä.
”Mikä on suloista? Miksi, mitä tapahtui?”, Emmett kysyi.
”Ystävämme Edward juuri kuiskasi neiti Kauniille ja kysyi onko hän kunnossa. Olisitpa nähnyt sen, se oli kuin kohtaus elokuvasta”, Jasper kertoi tarinan Emmetille.
Emmett räjähti nauruun ja alkoi myöskin kiusata meitä. Toisaalta Edward vain jätti hänet huomiotta.
”Minä vain kysyin häneltä onko hän kunnossa koska hän näytti hermostuneelta. Minäkin olen huolissani lehdistön takia”, Edward selitti.
”Tuo on vielä suloisempaa. Hän on huolissaan! Tämä on hyvä merkki Jasper, tajusin juuri että Edwardilla on sydän”, Emmett sanoi jatkaen meidän kiusaamistamme.
”Bella, sinä teet hänestä taas ihmisen”, Jasper sanoi katsoen minuun. En tiedä vitsailiko hän vieläkin mutta hänen silmänsä olivat vakavat.
”Lopetetaan tämä. Kone on saapunut”, Edward sanoi ottaen laukkumme.
Yritin auttaa häntä mutta hän sanoi hoitavansa sen itse. Koska kyseessä on yksityiskone, meitä oli vain neljä nousemassa koneeseen. Kysyin heiltä saisinko istua ikkunan vieressä ja he myöntyivät. Edward istui viereeni. Kun hän istuutui, kiusaaminen nousi taas esiin, mutta hetken jälkeen he lopettivat. Emmett oli jo nukahtanut, samoin Jasper. Yritin kurkkia Edwardia mutta hän näki sen ja katsoi minuun.
”Mitäs sinä nyt”, hän kysyi.
Kun kuulin sen, en tiedä mitä tapahtui mutta sydämenlyöntini kiihtyivät.
”Ai, minä vain tarkistin nukuitko sinä kuten ystäväsi. Niin juuri.”
”Luulin että halusit vain nähdä kasvoni. Kuulostat hermostuneelta.”
Olin järkyttynyt siitä mitä hän sanoi ja katsoin häneen. Hän virnisti, nyt hän kiusasi minua.
”Unelmoi, Edward.”
”Älä ole ujo, on normaalia tytölle tuntea niin. Olen tottunut siihen. Älä vain anna läheisyyteni vaikuttaa liikaa”, hän sanoi nauraen hieman.
”Vau, en tiennyt että olet noin nöyrä.” Nauroin hänen kanssaan. Lyhyen keskustelumme jälkeen päätin katsoa ikkunasta ulos. Oli vielä liian pimeää enkä voinut nähdä mitään. Huokasin.
”Miksi sinä huokasit”´, Edward kysyi.
”Luulin että näkisin joitain maisemia mutta näen vain pimeyttä.”
”Kun pääsemme Lontooseen, menemme katsomaan kauniita maisemia.”
”Se olisi hauskaa. Odotan sitä. Kunpa olisin ottanut kamerani mukaan, no, käytän vain puhelintani.”
”Nuku nyt, meillä on vielä pitkä matka.”
Etsin muistikirjani laukustani ja aloin kirjoittaa. Edward näki sen ja katsoi. Oli hyvä että sain suljettua sen ennen kuin hän sai luettua aloitukseni.
”Hei, minä yritin lukea”, hän protestoi.
”No, olen pahoillani herra Cullen, mutta tämä on päiväkirjani enkä anna kenenkään lukea sitä.”
”Minä tiedän että olet kirjoittanut sinne synkimpiä salaisuuksiasi.”
”Ehkä.”
”Ja sinä kirjoitat jotakin minusta.”
”Ehkä.”
”Älä viitsi Bella, anna minun lukea sitä. Minä osaan pitää salaisuuden.”
”Ei. Nuku nyt.”
Hän sulki silmänsä mutisten samalla jotakin siihen suuntaan kuin ”minä tulen saamaan sen käsiini”. Hän myös virnisti. Tuo tyyppi todellakin tietää kuinka ärsyttää. Varmistin että hän nukkui ennen kuin aloin kirjoittaa.
”Tänään opin kuinka lehdistö voi seota yrittäessään kysyä muutamia kysymyksiä. Tarkoitan että se oli kuin mellakka tai rynnäkkö. Oli hyvä että Edward piti kädestäni kiinni. En tiedä mitä tapahtui mutta sydämenlyöntini kiihtyivät kun hän sai minut kiinni katsomasta itseään. Minulla oli ensimmäinen ei työhön liittyvä keskusteluni hänen kanssaan. Hän sanoi että kävisimme muutamassa turistipaikassa Lontoossa ja olen hyvin innostunut siitä.”
Tyytyväisenä siitä, mitä olin kirjoittanut, minäkin nukuin.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
A/N: Olkaa hyvät. Kommenttia?