Päätös, S Draco

[Juulia]

Nimi: Päätös
Kirjoittaja: Juuliahan se
Beta: sugared, suuri kiitos ja kumarrus!
Pairing: Ajattelisin hienoisena Dramionena, mutta periaatteessa Draco/kuka tahansa
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: Rowlingin hahmot, minun juoneni ja 12+ -virkkeen pakolliset sanat, niistä on tämä soppa rakennettu
A/N: Eli siis osallistuu 12+ -virkettä -haasteeseen, FF100 sanalla Elämä, Osastohaasteeseen ja Genreen angstilla ja tietenkin aakkoshaasteeseen. Enjoy!
Summary: Dracon päätökset veivät hänet väärille poluille. Miten hän pääsee pois häkistä, johon on itsensä lukinnut?



Elämä. Draco antoi violetin musteen pudota sanan päälle, jonka oli juuri kirjoittanut. Hän oli, ehkä huomaamattaan, saanut yhteen sanaan sisällytettyä kaikki aamunsa ja iltansa. Kaikki ne sirpaleet, joista hänen elämänsä muodostui. Ei Draco oikein osannut ajatella elämäänsä oikeana elämänä, pikemminkin se tuntui kiroukselta. Hän sotkeutui jatkuvasti omiin tekoihinsa ja niiden seurauksiin. Kuolonsyöjyys hämmensi useimpia, ja pelotti ihmiset pois hänen ympäriltään, myös sen tärkeimmän.

He olivat seisseet pihlajan alla, vastarakastuneina ja täynnä toivoa. Muutaman tapaamisen jälkeen tunnelma oli muuttunut, aivan kuin teestä olisi kadonnut hunaja, joka antaa juomalle juuri oikean maun. Tyttö oli ilmoittanut, ettei halunnut enää nähdä Dracoa, että tämä tulisi olemaan heidän viimeinen kohtaaminen.
Draco oli ollut ylimielinen ja esittänyt, ettei suhde merkinnyt hänelle mitään, mutta silti hän näki vieläkin unia siitä hämyisestä iltapäivästä, jolloin kaikki päättyi. Päättyi kuin häntä olisi pamautettu kovakantisella kirjalla päähän, moneen otteeseen.

Draco kirjoitti sanan alle uuden lauseen: Elämän valttikortit eivät aina mene tasan. Niinhän se oli, ei elämä ollut läheskään kaikilla onnea ja autuutta, vain harmaita päivä, jatkuvaa pelkoa ja tunteettomuutta.

Siitä oli kolme vuotta, kun hän oli kirjannut oman kuolemantuomionsa, kolme pitkää vuotta. Kuinka ylpeä hän olikaan ollut sukunsa sairaasta ja julmasta menneisyydestä! Kuinka tietämätön polusta, jonka päätti valita loppuiäkseen.

Aluksi hänen kiivaudestaan oltiin ylpeitä, mutta raja se hänenkin nokkavuudelleen tuli vastaan. Pimeyden Lordi päätti kitkeä hänestä turhan koppavuuden itse, ja vei hänet veneretkelle, joka oli kaikkea muuta kuin huviretki. Siellä, keskellä tummaa järveä, ottaessaan kidutukset vastaan älähtämättäkään, Draco pelkäsi, ettei voisi enää koskaan kuulla sitä naurua, joka rakasti enemmän kuin mitään. Että hän näkisi valoa tunnelin päässä ja seuraisi sitä.

Dracosta tuntui, että kului vuosia, ennen kuin Pimeyden Lordi lopetti hänen koulimisensa todeten tyynesti: "Emmeköhän me ole nyt keppostelleet tarpeeksi." Draco ei kyennyt vastaamaan, sillä hänen kehoonsa leviävä suloinen lämpö kertoi hänen selvinneen hengissä. Draco oli elossa, ja vaikka hänen viattomuutensa oli karissut pois aikapäiviä sitten, hän teki silloin päätöksen, jonka aikoi nyt toteuttaa. Koska kaikki oli alkanut siitä hemmetin kaapista, Draco päätti, että sinne kaikki tulisi loppumaankin, eikä hän enää koskaan tulisi satuttamaan ketään muuta kuin itseään.

A/N2: Ja kommentithan ovat suorastaan maanmainioita!

Ja sanat: elämä, violetti, aamu, sirpale, kirous, sotkeutua, hämmentää, pihlaja, hunaja, viimeinen, uni, kovakantinen, kortti, harmaa, kolme, sairas, tietämätön, kiivas, vene, nauru, valo, kepponen, suloinen, viattomuus, kaappi

[SaranQ]

Tää oli kiva. Tykkäsin kauheesti, sä osaat kirjottaa! En virheitä huomannut, tosin oma kielioppikin on vähän niin ja näin, ja se rakentava jäi sinne pusikkoon.

[sugared]

Tuun nyt vielä tännekin selittään, miten ihana tää on!

Vähän masensi tuo Dramione tuossa pairingissa, mutta voinhan minä aina kuvitella, että se on Pansy tai joku. Vaikkapa Cho. No, Harry se ei ainakaan ole, ja se on tärkeintä.

Tämä on mahtava. Asetelma on jokseenkin erikoinen, Draco kirjoittelemassa syntyjä syviä yksikseen. Tämä on juuri sellaista uskottavaa angstia, mitä olisi kiva lukea kaikenmaailman ripsivärikyyneleiden ja värisevien huispauslihasten ja ranteiden aukomisen sijaan. Tykkään siitä, miten Draco todella päätyy johonkin ratkaisuun sen sijaan, että vain nyyhkisi ja polkisi paikoillaan. Se antaa ficille ryhtiä ja tarkoituksellisuutta. Tässä on muutakin ideaa kuin vain leikkiä sanoilla.
Toistan nyt itseäni, mutta olet sijoittanut nuo annetut sanat ficciin sujuvasti ja saumattomasti, en tosiaankaan edes tajunnut lukevani 12+ -haastetta. :------D Käytit sanoja myös hyvin oivaltavasti, mikä ei ole välttämättä helppoa (ei ainakaan mulle ollut).

Sanoinko jo, että rakastan tuota loppua?

[Juulia]

SaranQ, kiitos Rakentavaa ei edes tarvita, mut sait tyytyväiseksi jo ekalla lauseella! Toivottavasti nään sut lisääkin kommentoimassa (Minäkö kommenttikerjuri? Never )

sugared, ihanaa (Mäkin leikin aina yliaktiivista betaa ja oikeen hehkuttamalla hehkutan ficcejä ) Dramione siinä on vain satasen takia, mutta eihän tyttö liity Hermioneen muuten mitenkään
Tykkään itsekin tästä Draco istuu yksikseen, muttei ole liian angsti -asetelmasta (saatan kirjoittaa enemmänkin !)
Ja sanojen kanssa oli yllättävän haastava leikkiä! Mulla ainakin tuli se, että kun olin sen "raakileen" tehnyt, niin en oikein edes pystynyt muuttamaan mitään kun piti niitä sanoja murehtia.
Kiitos kommentista, on aina kiva kuulla ylistystä kahteen kertaan

Ja lisää ihania ihmisiä kommentteineen tänne kiitos!
-Juulia

[Kesävauva]

Ihana!<3<3<3
Tykkään vaan niin pajon sun ficeistä (varsinkin Dramione<3<3<3)!!
Itse kuvittelin Hermionen tohon paikalle, ja oi, miten mahtava

Kiitos ihanasta
-Vauva

[Belsissa]

Mielestäni tämä oli oikein hieno ficci, mutten kyllä todellakaan tahtonut mieltää tätä Dramionena.

Tekstisi oli todella kuvailevaa, josta saat paljon, paljon ruusuja, enkä kieliopissakaan suurempia virheitä havainnut. Lisää ruusuja siitä, että ficci eteni sujuvasti, eikä töksähdellyt.
Olit myös luonut Dracosta kovin moniulotteisen hahmon, josta pidin kovin. Tässä ficissä hän ei ollut aivan niin yksinkertainen hahmo, kuin monissa muissa. Myös omaperäiset sanavalinnat miellyttivät minua suuresti.

Kritiikkiä en oikein kykene keksimään, sillä tämä oli kovin hieno ficci. Joitakin asioita olisit voinut selittää tarkemmin, mutta toisaalta oli hienoa, että jätit asioita lukijan mielikuvituksen varaan, joten siitäkään en joudu sinua moittimaan.

Oli mukavaa löytää tällainen helmi, kiitos lukukokemuksesta.

[Juulia]

Kesävauva, kiitos (: Olenkin ollut huomaavinani, että lueskelet ficcejäni Ei, kiitos oikeasti ihan älyttömästi, että viitsit aina kommentoida<3

Belsissa, tuo Dramione on siinä oikeastaan vain satasen takia, eikä sitäkään enää tarvittaisi, kun sain aiheen vaihdettua. Ajattelin sitä itse Dramionena, mutta kun paritus on niin niin pienessä osassa, niin se ei paljon muuten paina.
Kiitos ruusuista, ne todella lämmittivät mieltäni! Draco on moniulotteinen hahmo, ja liian monet ihmiset (minäkin välillä) änkeävät hänet liian tiukkaan muottiin.
Ja kiitos ylipäätään kommentistasi, olin todella otettu, että kommentoit minulle! (Kyllä, satumme kommentoimaan aina samoja ficceröisiä ) Toivottavasti kommentoit jatkossakin, kun luvassa on muutakin kuin Dramionea

[postimyyntivaimo]

Minä täällä taas. 

No, enhän mä nyt voi muuta sanoa, kuin että olipas taas ihana! ♥ Tykkäsin tästä vaihteeks tosi paljon. Ja noi sanat, miten olitkaan osannu sijottaa ne noin hyvin! Ei töksähdelly yhtään (mulla ainakin töksähtelis jos kirjottaisin 12+ -ficciä...).

En nyt tähän keksi enempää, mutta joo, oli tää kyllä ihana. ♥

♥ mmariaä

[Juulia]

Hejssan! Ja minä en voi sanoa taas kuin että kiitos<3 Et oikeasti tiedä, kuinka otettu olen, että olet kahlannut koko tuotantoni läpi.  Olen siis sanaton

Tätä oli yllättävän helppo kirjoittaa raakileena, mutta siitä korjaileminen olikin hiukan haastavampaa... Mutta olen kyllä tyytyväinen tähän, tätä sietää jopa mainostaa tai jotain (köhitsekehuskeluaköh). Hienoa, että pidit

[Rowena]

KK-haasteessa sain kommentoitavakseni mm. tämän ficin. Ilahduin nähdessäni kirjoittajan, mutta kauhistuin huomatessani tämän ficin osallistuvan 12+ -haasteeseen. Ko. haasteen ficcejä on turkasen vaikea kommentoida, koska annetut sanat, joita täytyy orjallisesti ja tietyssä järjestyksessä noudattaa, syövät yllättävän paljon kirjoittajan omaa tyyliä pois. Tekstistä tulee runollinen ja polveileva, mikä joidenkin kirjoittajanlaatuun sopii ja toisten ei. Ja tokihan sopivuus riippuu myös paljon ficistä itsestään, esimerkiksi juuri tällaisiin ajatuksenvirrallisiin angst-mättöihin 12+ -haaste sopii.

 Sanoit itse kommentinkommentissa, että homma muuttui haastavaksi, kun olisit halunnut tehdä ficciin muutoksia, mutta annettujen sanojen takia olit aika sidottu. Uskon sen. Luultavasti tämä ficci olisi lähtenyt enemmän lentoon, jos olisit kirjoittanut tämän aivan oman pääsi mukaan, ilman sitovia sanoja. Nyt tämä ficci jää vähän kylmäksi. Juoniaihio on hyvä ja tosiasiahan on, että olet hyvä kirjoittaja ja sanankäyttäjä, mutta tässä ficissä nuo sanat ovat ainakin minun mielestäni kahlinneet mielikuvitustasi. Dracon hahmo jää hiukan ulkokohtaiseksi. Ainakin minulle tulee lukiessa sellainen tunne, että sinulla olisi sanottavana niin paljon muutakin kuin tämä haaste sallii.

Toisessa kommentinkommentissasi sanot, että olet tyytyväinen tähän ficciin. Se on hienoa kuulla! Sitä soisin kuulevani ficcareiden suusta useamminkin. On hienoa rohkeutta pystyä sanomaan suoraan olevansa tyytyväinen.

Ficin aloituskappaleesta pidän. Se antaa hyvin selkeän kuvan Dracon tilanteesta, on kirjoitettu taiteellisesti, mutta ei yliampuvasti.

"Aivan kuin teestä olisi kadonnut hunaja." Ihana vertauskuva, aivan ihana!

Hih, repesin tuolle Voldemortin keppostelulauseelle! Voin hyvin kuvitella hänen sanovan silkkisellä, pelottavalla äänellään: "Emmeköhän me ole nyt keppostelleet tarpeeksi." Hrr...

Pidän siitä, että tästä ficistä jää suuhun sellainen maku, että rakkaus pelasti Dracon pimeydeltä. Okei, kyllähän pimeys hänet otti, mutta ei kokonaan, koska Voldemortin kidutukset vastaanottaessaan Draco keskittyi ajattelemaan Hermionea, eikä esimerkiksi mainetta ja kunniaa, joita Voldemortin palveleminen hänelle voisi tuoda. Hän oli vihainen pimeydelle, joka oli karkottanut Hermionen hänen luotaan. Toimivaa on myös se, ettei hän näe muuta keinoa paeta pimeyttä kuin tuo radikaali ratkaisu, johon ficin lopussa päätyy. Hienosti muuten sidoit tuon kaapin tähän tekstiin! Hauska, vahva yhteys canoniin.

Äsh, kun tämä on polveileva kommentti. Mitä enemmän tätä ficciä luen ja maistelen, sitä enemmän tästä pidän. Totta kyllä, olen vieläkin sitä mieltä, että tämä olisi toiminut paremmin ilman 12+ -haasteen orjailevia sanoja, mutta toisaalta sitten tästä olisi jäänyt mitä luultavimmin puuttumaan herkullisia yksityiskohtia, kuten juurikin tuo kaappi ja keppostelu.

Okei, nyt jonkinlainen yhteenveto:

Tämä ficci on kirjoitettu taiteellisesti, mutta ei yliampuen, vaan juuri rajapinnassa. Pääosin juuri pakollisten sanojen takia rajankäynti on välillä melkoista, mutta minun ei siltikään ole missään kohdassa liian vaikea uskoa, etteikö Draco voisi ajatella ja toimia kirjoittamallasi tavalla.

Olet taitava ja eläväinen sanankäyttäjä, joka ujuttaa omanlaistaan, varsin ihastuttavaa huumoria pieniin yksityiskohtiin. Pidän siitä suuresti! Sinulla on omanlaisesi tyyli kirjoittaa, ainakin minulle tulee aina välillä mieleen, että saako tälle sanavalinnalle nauraa, koska se on kirjoitettu niin outoon kontekstiin. (Esimerkiksi juuri keppostelullehan ei ollut moraalisesti oikein nauraa, koska Dracoa kidutettiin.) On rohkeaa käyttää värikkäitä sanoja myös kaikkein synkimpien tapahtumien kuvaamiseen.

Eli kiitos tästä ficistä ja pahoittelut sekavasta kommentista. Toivottavasti saat tästä jotakin irti.

Ole ficeistäsi ylpeä jatkossakin, se on oikea asenne! Ja sinulla on siihen varaa.

[Juulia]

Suurkiitokset kommentistasi, Rowena!

12+ -haaste oli eräänlainen testi itselleni, halusin nähdä, kuinka kykenen saamaan tekstistä sujuvan ja edes hitusen juonellisen, rikkomatta sanasääntöjä. Runollinen ja polveileva, juuri niin kuin sanoit

Joo, tuo muutosten teko oli kyllä haastavaa. Tapanani kun on kirjoittaa tekstit ensin käsin, ja koneelle kirjoittaessani teen aina vaadittavat korjaukset. Tässä se ei ollutkaan niin helppoa, ja tuskittelin muutaman kohdan kanssa hyvän tovin. Lopputulokseen olen kuitenkin kovin tyytyväinen.

Tuo mitä sanoit, että minulla oli enemmän sanottavaa kuin haaste sallii... Tavallaan totta, tavallaan ei. Pidin siitä, että pakollisten sanojen avulla sain leikitellä kielikuvilla ja lauserakenteilla ja mielleyhtymillä, ja ilman haastetta tästä olisi jäänyt monet sanaleikit pois. Mutta toisaalta taas olisin halunnut sanoa joistakin asioista paljon enemmän, mutta ficin lyhyyskin teki siitä mahdotonta. Että kyllä hitusen jäi enemmänkin sanottavaa... Mutta vaikka minulle olisi annettu mahdollisuus sanoa enemmän, en tiedä, olisinko sitä käyttänyt.

Ja tuo Dracon hahmo... Tässä ficissä yritin saada Dracosta mahdollisimman moniulotteisen, ja se saattoi jättää häntä ulkokohtaiseksikin. Mutta tuo pelastuminen... Haluan aina uskoa, että vaikka Draco on se koulukiusaaja, ylimielinen Luihuisen prinssi, niin syvällä sisimmässään hän haluaa olla niin kuin muutkin, eikä elää kuolonsyöjyys elämänsä keskipisteenä. Ja Voldemortin "opettaessa" Dracoa hän ymmärsi, mitä oikeasti halusi, ja se auttoi häntä tekemään lopullisen ratkaisun. Eli kyllä, rakkaus pelasti Dracon pimeydeltä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Kiitokset! On mieltälämmittävää kuulla, että sanaleikkini onnistuvat ja että tekstistäni näkyy jonkinasteinen omaleimaisuus. Sehän on kai jokaisella kirjoittajalla jonkinasteisena tavoitteena: saada tekstistään omannäköisensä. Eikä kommenttisi ollut lainkaan sekava! Se oli juuri sellainen, mitä KK-haasteesta pystyi vain toivomaan

[Vida]

Oi, minusta tämä oli ihana kaikessa surullisuudessaan. :--)  Pidin sun tyylistä kovasti, tuossa tekstissä oli monta todella hienoa lausetta. Ja nuo kaikki sanatkin olit saanut hyvin istumaan kokonaisuuteen. Tuo Voldun repliikki lopussa oli jotenkin kamalan julma... Draco parka. Mutta siis tykkäsin tästä todella. :--)

Muutaman tapaamisen jälkeen tunnelma oli muuttunut, aivan kuin teestä olisi kadonnut hunaja, joka antaa juomalle juuri oikean maun.

Tuo virke piti vielä lainata, sillä se oli jotenkin todella hienosti oivallettu. ^^  Suosikkini.


Vida

[Roshwua]

KK-haasteesta aamupäivää!

En ole kovinkaan montaa ficciä lukenut, jossa esiintyisi Draco ja mahdollisesti vielä Hermione. Tykkään Dracosta, mutta en ole koskaan osannut mieltää häntä tämäntyylisten pohtivien angstificcien päähenkilöksi. Mutta pakko myöntää, tässä kaikki toimi hyvin, sillä Dracon kärsimyksiä verrattiin ihan canonissa tapahtuneeseen asiaan. Jos hän olisi ihan muuten vain sykähdellyt surusta makuusalinsa perukoilla, en olisi varmaankaan tykännyt tästä näin paljoa.

12+ virkettä haaste on nerokas haaste, johon olen itsekin osallistunut muutaman kerran. Niin kuin Rowena taisi mainita, oma persoonallinen kirjoitustyyli voi sanojen käyttämisen ankaruudesta horjua. Mielestäni tässä ei tapahtunut sitä, sillä sanat ja niiden käyttö sopivat oikein hyvin aiheeseen ja teit kaikesta tosi kauniin kokonaisuuden.

Draco kirjoitti sanan alle uuden lauseen: Elämän valttikortit eivät aina mene tasan. Niinhän se oli, ei elämä ollut läheskään kaikilla onnea ja autuutta, vain harmaita päivä, jatkuvaa pelkoa ja tunteettomuutta.

Pidin tästä kohdasta, sillä tykkään muutenkin kun teksteihin on kirjoitettu tällaisia suoria elämän tosiasioita. Noinhan se valitettavan usein on.

Kaikki ficissä on ihanan haurasta ja kaunista, vaikkakin surullista. Nimi sopii minusta tekstille kuin nenä päähän, se kiteyttää juuri oikein kaiken ficissä tapahtuvan sen nimeen. Itse päätös, jonka Draco teki, oli mielestäni hurjan surullinen ja surullisen tuttu. On helppoa, mutta samalla niin vaikeaa estää muita sattumasta ja yrittää ottaa se kaikki kipu itselleen.

Ei minulla muuta, mukavaa, että sain KK-haasteessa hieman vaihtelevuutta lukurepertuaariini. Tykkäsin paljon, olet todella hyvä kirjoittamaan!