Stop crying your heart out, K11 ([J/L, songfic, angst/romance, one-shot])

[Atrèju]

Nimi: Stop crying your heart out
Kirjoittaja: Atrèju
Rating: K11
Pairing: Lily/James
Genre: songfic, angst/romance
Summary: Viimeiset hetket Lilyn näkökulmasta, se kertoo varmaan jo tarpeeksi?
Warnings: epäselvää kuoleman kuvailua
Disclaimer: Rowlle kaikki kunnia henkilöistä ja Oasikselle kiitos laulun sanoista

A/N: Tähän voisin mainita, että itse ajattelen nuo laulunpätkät siten, että Lily kuulee ne päässään Jamesin rohkaisuina tai jonain vastaavana (toivottavasti joku tajusi). Ja palaute olisi sitten mukavaa tästä ficistä!

Stop crying our heart out

Hold up
Hold on
Don't be scared

Lämmin käsi kädessäni, yhteen kietoutuneet sormet, tuttu ja turvallinen hiusten tuoksu. Kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan, kumpikin tiedämme sen. Kylmä hiki nousee otsalleni, huulet puristuvat yhteen tiukasti. Paljas käsivarsi kiertyy hartioideni ympärille lohduttavasti, turvaa antaen. Mieleni on yllättävän tyyni, vaikka tiedän jo mitä tulisi tapahtumaan. Kukaan ei voisi estää sitä, James yrittäisi, tiedän että yrittää, vaikka hän tietää yhtä hyvin kuin minäkin, että kummallakaan meistä ei ole voimaa tuhota pimeyden lordia. Dumbledorella ehkä on, mutta hän ei ole täällä. Hän ei voi pelastaa meitä nyt, kukaan ei voi. Tukahtunut nyyhkäisy purkautuu huuliltani, rikkoo hiljaisuuden jota on tuntunut jatkuvan tunteja. Rukoilen mielessäni, että Harry selviää, itselläni ei ole väliä. James ja Harry, he ovat syyni elää. Heidän vuokseen olen valmis taistelemaan, valmis kuolemaan.

May your smile
Shine on
Don't be scared

Tunnen kuinka voimakas polttavankuuma aalto pyyhkäisee minut portaiden kaidetta vasten. Turvallinen käsivarsi on kadonnut ympäriltäni, ja tunnen kuinka viileä iltatuuli pyyhkii savun hajua huoneesta. Ihoni nousee kananlihalle. Näen vihreän valon välähtävän, sitä seuraavan punaisen välähdyksen ja kylmä ääni nauraa. Kuulen Jamesin tiukan käskyn paeta. Sekunnin sadasosan katson tuttuihin ruskeisiin silmiin, ja siinä hetkessä näen kaikki niistä heijastuvat tunteet, tunteet joita ei ehditä lausua ääneen. Luen huulilta sanattoman lupauksen ja käännyn. Käännän selkäni elämäni tärkeimmälle asialle ja otan ensimmäisen askeleen portaita ylös. Joka askel kuljettaa minut yhä kauemmas miehestä, ja joka askeleella sydämeni putoaa aina uudestaan lattialle särkyen tuhansiksi sirpaleiksi.

'Cause all of the stars
Have faded away
Just try not to worry
You'll see them some day

Tulen portaiden päähän. Korviani särkee kuullessani Jamesin turhat yritykset tainnuttaa vastustaja, mutta vielä enemmän särkee sydäntäni. Tahdon rynnätä takaisin alas taistelemaan, pelastamaan James. Mutta tiedän, että en voi. On eräs, joka on meitä kumpaakin tärkeämpi. Sekavassa mielessäni ainoa asia mikä näkyy kirkkaana, on se asia joka saa minut kulkemaan kauemmas rakkaastani. Harry. Harry. Sydän lyö kovaa, hakkaa rintaani kivuliaasti kuiskaillen pojan nimeä. Jamesin pojan. Tuhannet muistot virtaavat päässäni katkeamattomana elokuvana. Sirius, Remus, Peter...
Hiljaisuus. Tunnen sydämeni joka edelleen sitkeästi lyö, vaikka joka sekunti toivon yhä enemmän, että se päättäisi pysähtyä. Minun ei tarvitse katsoa alas tietääkseni, että hän on poissa. Hän lähti, ja samalla vei minusta puolet mukanaan. Vajoan lattialle silmät suljettuina ja toivottomuus sydämessäni. Tyhjyys.

Get up
Come on
Why're you scared?

Hiljainen kuiskailu sydämessäni havahduttaa minut. On noustava. Huoneen oviaukko askeleen päässä itsestäni. Särkevät jalkani kantavat minut lastenhuoneeseen. Musta pörrötukka pilkottaa pinnasängystä, muistuttaen kivuliaasti toisesta pörrötukasta, jota en koskaan saisi enää koskea. En anna itseni pysähtyä, pysähtyä ajattelemaan, pysähtyä tuntemaan. Sillä tiedän, että jos pysähtyisin ja ajattelisin, en saisi itseäni enää ikinä liikkeelle. Kyyneleet virtaavat pölyn mustaamille poskilleni, muodostavat likaisia raitoja ja saavat silmäni kirvelemään. Annan väsyneen vartaloni valahtaa Harryn sängyn päälle suojaksi.

We're all of the stars
We're fading away
Just try not to worry
You'll see us some day

Lattialaudan narahdus. Löydän sydämeni viimeisistä palasista voimaa kääntyä ja kohdata viholliseni. Kuullen Jamesin äänen päässäni rohkaisevana, kutsun silmieni eteen hänen kuvansa ja löydän hieman rohkeutta autiosta sydämestäni. Anna hänen olla, lähde! Kimakka nauru ja kylmä komento väistyä. Väisty sivuun, typerä naikkonen.. Miekansivallukselta tuntuva isku tuuppaa minut pois sängyn luota. Annan periksi ja rukoilen, anelen, vaikka joka sanan jälkeen vihaan itseäni enemmän. Kirkas valo sokaisee, saa minut kirkumaan. Naurua ja valkea käsi, joka kohoaa kaavun hihasta, voitonriemuinen eläimellisen iloton hymy vääntää kasvot vielä irvokkaammiksi. James... Harry. Mieli tyhjänä ja sydän sammuneena heittäydyn vihreän valon eteen. Helpotus.

And stop crying your heart out

[Siisukka]

Se oli... Kaunista. Sain kylmiä väreitä lukiessani.

Ja ilmeisesti se sai minut sanattomaksi. No, yritän nyt muotoilla karkailevista ajatuksistani sanoja.

Hmm, tein jotain niinkin anteeksiantamatonta kuin jätin laulun sanat lukematta. Tyhmää, etenkin, kun kyseessä on songfic, mutta näin pääsi käymään.

Pidin siis tosi paljon. Teksti oli kovin todenmukaista, tai siis, että se myötäili kivasti kirjassa kerrottavia tapahtumia. Sehän siinä ideana olikin, eli olet siis onnistunut - ja hyvin oletkin!

Niin, en ihan totta saa nyt mitään tämän selvempää sanottua. Kiitos ja ole ylpeä itsestäsi~ (:

[Atrèju]

Siisukka, kiitos ihanasta kommentistasi! Olet ensimmäinen kommentoija *ikionnellinen hymy*. Kiva, että pidit ficistäni ja jaksoit jopa heittää kommentilla!

Lisää kommentteja? Risuja, ruusuja?

[terkku]

aivan ihana ficci.menin ihan sanattomaks ku luin tätä.kannattaa ehottomasti jatkaa ficcien tekoa kerta osaa kirjottaa niit.arvostan todella sellasia ihmisiä jotka osaa kirjottaa näitä ficcei koska en itse osaa joten tyydyn lukemaan niitä ja arvioimaan mut kannattaa jatkaa kirjottamista!! 

[Atrèju]

terkku, ihanaa, toinen kommentoija! Se jaksaa aina piristää päivää kun tulee finiin ja huomaa, että joku on lukenut raapustuksiani ja jopa jaksanut kirjoittaa palautetta. Se kannustaa kirjoittamaan lisää! Kiitos siis viestistäsi, tack. ♥

[NaxuPoxu]

Loistava, "pelottava", kaunis... Tämä on kaikkea sekaisin!

En saa aikaiseksi mitään rakentavampaa, niin haikea olo jäi tästä. Kiitos.


Jatka ihmeessä ficcien tekoja minunkin puolestani!

[Axel]

Aivan uskomattoman mahtava... Sait noita tunteita kuvailtua mahtavasti, jotenkin tuntui kuin itse olisi ollut tekstin sisällä, harva osaa kirjoittaa näin... Mahtavaa!
Ja laulun sanatkin sopivat täydellisesti.. Ah, luen yhä uudestaan ja uudestaan tätä...

[Atrèju]

Axel ja NaxuPoxu, kiitokset molemmille kommenteista! Ne tekevät aina olon niin iloiseksi.

Olen posiitiivisesti yllättynyt, kun tämä on saanut näinkin monta kommenttia (neljä!!) ja jopa yli 200 kertaa avattu tämä topsu! Suuri saavutus minulle. Kiitokset kaikille lukijoille ja varsinkin heille, jotka ovat jättäneet kommentit!

[Mrs. Malfoy]

Tätä ei oo kommentoitu aikoihin - ja se on kyllä ihme, kun kyseessä on näin hyvä ficci - joten ajattelin tässä korjata sen vääryyden.

Mä tykkään tästä aiheesta kovasti, musta on kiva lukea Jamesin tai Lilyn ajatuksia tuosta viimeisestä illasta. Pidän myös kirjoitustyylstäsi, teksti oli sujuvaa ja kuvailit Lilyn tunteita loistavasti! Kirjoitusvirheitäkään ei pahemmin näkyny. Ainoa asia joka mua häiritsi, oli se että mulle tuli sellainen tunne että Lily olisi jäänyt ajattelemaan noita tapahtumia, vaikka sillä oli nimenomaan kiire pelastaa Harry. Tai ehkä vika onkin minussa itsessäni. Mutta kokonaisuudessa pidin tästä todella paljon