Nimi: Loputtomasti niin kuin sade
Kirjoittaja: Melodie
Paritus: Cho/Luna
Ikäraja: S
Tyylilaji: Angstihtavaa söpöilyä?
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, en saa rahaa. Otsikko lienee viittaus CMX:n kappaleeseen, joka ei sekään ole minun!
Tiivistelmä: Kun kaikki yllättäen jatkuikin, ilmaantui joku nostamaan vuosia harteilta.
Uusi vastineeni 12+ -haasteeseen! Pakolliset sanat: elämä, violetti, aamu, sirpale, kirous, sotkeutua, hämmentää, pihlaja, hunaja, viimeinen, uni, kovakantinen, kortti, harmaa, kolme, sairas, tietämätön, kiivas, vene, nauru, valo, kepponen, suloinen, viattomuus, kaappi.
Loputtomasti niin kuin sade
Jostain syystä elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Hänen kaapunsa on violetti kun näen hänet eräänä lauantaisena aamuna oleskeluhuoneessa. En ole hymyillyt aikoihin, mutta sinä aamuna katsellessani häntä kyllä. Hänen silmissään on miljoona pientä sirpaletta, ja kun hän istuu vierelleni, on helppoa nojautua kohti.
”Onko sinut kirottu?”
Sotkeudun sanoihini. Hänen uteliaat kysymyksensä hämmentävät minua, nokkelat mutta epäolennaiset.
Kerran hän vie minut kävelylle, ja näyttää pihlajan joka kasvaa metsän laidassa. Kävelemme kauemmaksi, ja hän haluaa etsiä ampiaispesästä hunajaa.
Viimeisenä iltana ennen joululomaa haluaisin suudella häntä. Näen unia koko sen ajan kun olemme erillämme, ja melkein lasken päiviä.
”Anteeksi, unohdin antaa tämän aiemmin”, Luna sanoo myöhemmin ja ojentaa minulle kovakantisen vihkosen. Ojennan hänelle sanaakaan sanomatta kortin, jossa on sydän. Punastuminen näyttää hauskalta rinnan hänen harmaan puseronsa kanssa. Kävelemme kolme tuntia pimeässä, ja minua hymyilyttää.
”Oletko sairas?” kysyn häneltä, kun hän istuu tuijottamassa lasittunein katsein eteensä. Silloin hän puistelee päätään, tietämättömänä siitä kuinka huolissani olen hänestä. Kun lopulta uskaltaudun suudelmaan, se on kiivas; hän katsoo minuun silmänsä säikähtäneinä.
”Rakennetaan vene”, hän tahtoo, soutaa sillä järven ylitse. Vastustelen vähän, ihan periaatteestakin, mutta hän nauraa.
”Luna”, minä sanon kun aamuinen valo tavoittaa meidät.
”Ei mitään kepposia”, hän varoittaa kun yritän saada jotakin sanotuksi.
”Sinä olet suloinen.” Hänen viattomuutensa hohkaa kalpeasta ihosta.
Seuraavan kerran suutelen häntä tarvehuoneessa, kaapin takana.
