Kirjoittaja: Elendir
Genre: angst, romance
Ikäraja: S
A/N: Koitinpa tällä kertaa kuvailla ikävää. Vähän lohdullisella ripauksella tosin. Toivottavasti pidät ja kommentoit
Tappavan kipeä ikävä
Päivä on kaunis. Aurinko pilkistää koivun lehtien lomasta ja valo muuttuu matkallaan vaaleanvihreäksi syventäen tunnelmaa. Metsä tuoksuu raikkaalta sateen jälkeen. Luonto herää eloon mustien pilvien väistyessä kauas taivaanrantaan. Kävelen huomaamatonta polkua pitkin alas rantaan. Meren tuoksu huumaa aistini raikkaana ja lempeän kirpeänä tuulen leuhahtaessa hiuksieni lomitse. Katkera hymy valtaa kasvoni tuulen hävitessä metsään. Minulla on ikävä. Niin valtava ja tappavan kipeä ikävä. En saa kasvojasi pois mielestäni enkä tule kuuroksi äänellesi. Sinä lepatat mielessäni kevyenä polttavana tuskana.
Katson merelle. Muistot tulvivat mieleeni kavalina pistoksina. Muistan sen syksyn, kun katsoimme purjeveneitä tällä samalla kalliolla. Aurinko maalasi taivasta miljoonilla punaisen sävyillä ja sai meren kimaltamaan. Muistan kuinka katsoit taivasta unelmoiden. Muistan miten käänsit katseesi minuun ja lämmön liekki syttyi silmiisi. Muistan miten pelkäsit tulevaa. Miten yritit kätkeä kärsimyksesi, vaan kuitenkin sen näki silmistäsi, kuin olisin nähnyt suoraan sieluusi.
Mietin, mitä mahdat ajatella. Onko sydämesi yhtä hukassa kuin omani? Kärsitkö polttavasta tuskasta vuokseni? Toivon sinun hymyilevän. Toivon sinun olevan iloinen. Toivoin sinun arvostavan osaa itsestäni. Osaa, jonka veit mukanasi merten toiselle puolen.
Ajatukseni keskeytyvät. Huomaan saavani viestin. Pieni toivon kipinä syttyy rintaani ja avaan viestin.
”Minulla on ikävä sinua”
Sydämeni syttyy palamaan ja poskelleni karkaa yksinäinen kyynel.