Nimi: Ystävänkaipuuta
Kirjoittaja: Eeta
Genre: Lievä angst, oneshot
Paritus: Pienoinen Severus/Lily
Haasteet: Aakkoshaaste, lapsuushaaste ja FF100 sanalla 021. Ystävät.
Ikäraja: Sallittu
Vastuuvapaus: Kaiken, minkä Rowlingin omaksi tunnistatte, kuuluneekin hänelle.
A/N: Tämä syntyi lapsuushaastetta ajatellen. Tuplaraapale tästä tuli ihan tahattomasti, kun huomasin tätä koneelle siirtäessäni sanoja olevan lähes tasan 200. Otsikko on vähän tylsä, mutta kun tämä menee myös aakkoshaasteeseen, niin en voi oikein muutakaan. (Miksiköhän minun piti osallistua niin moneen haasteeseen samaan aikaan ja yrittää vielä lyödä mahdollisimman monta kärpästä yhdellä iskulla?
) Jaa. Toivottavasti tykkäätte.
Severus makasi sängyssään ja katseli valon ja varjon hiljaista leikkiä pienen huoneensa seinillä. Ei hän olisi vielä halunnut mennä nukkumaan, mutta vanhemmat riitelivät taas eikä Severus halunnut jäädä sinnekään. Yhdeksän elinvuotensa aikana Severus ei ollut tainnut kuulla muuta kuin vihaisia sanoja ja kiivaita lauseita. Koskaan ei kukaan ollut hyväillyt häntä, hän oli kasvanut vihan ja pettymyksien keskellä. Miten monta kertaa hän olikaan saanut kuulla olevansa epätoivottu, syyllinen kaikkeen kurjuuteen?
Olisipa minulla ystävä, Severus toivoi.
Sellainen ystävä, jonka kanssa voisi nauraa ja jolle voisi kuiskia salaisuuksia. Sellainen, jonka kanssa voisi tehdä mitä vain. Sellainen kuin… Severus ajatteli sitä tyttöä leikkipuistosta. Tytöllä oli vihreät silmät ja helisevä nauru. Tyttö tuntui onnelliselta ja hänellä oli kunnollinen perhe, vähän määräilevä isosisko ja mukavat vanhemmat. Hän vaikutti juuri sellaiselta ystävältä, jonka kanssa voisi kuljeskella metsissä ja istua joenvarressa syömässä villivadelmia, sellaiselta jolle voisi kertoa omia toiveitaan ja pelkojaan. Ja mikä parasta, tyttö oli samanlainen kuin hän,
noita, muttei itse vielä tiennyt sitä. Severus halusi itse kertoa sen tytölle. Kertoa kaiken…
heidän maailmastaan. Ajatus lämmitti Severusta ja sai hänet hymyilemään onnellisesti.
Alakerran meteli vaimeni ja ulko-ovi paukahti kiinni. Isä varmaan lähti taas kapakkaan. Mikään ei kuitenkaan häirinnyt Severusta, sillä hän tiesi, että saisi vielä ystävän. Joskus.
