Title: Aina ei mee nallekarkit tasan
Author: Tiara
Genre: Fluffy
Pairing: Draco/Harry
Rating: Sallittu
Disclaimer: Harry Potter maailma ja sen hahmot kuuluvat J.K.Rowlingille
Summary: Ollessaan ostoksilla Hunajaherttuassa yhdessä parhaan ystävänsä Harry Potterin kanssa, kahdeksanvuotias Draco Malfoy saa huomata, että nallekarkit eivät mene aina tasan.
A/N: Eli siis Voldemort ei ole murhannut Jamesia ja Lilyä, vaan he elävät onnellisena Harryn kanssa. Osallistuu Kolme ikärajaa-haasteeseen hahmolla Draco Malfoy.
Pahoittelen pituutta.
*
You're my Honeybunch, Sugarplum
Pumpy-umpy-umpkin. You're my Sweetie Pie.
You're my Cuppycake, Gumdrop
Snoogums-Boogums, you're the Apple of my Eye.
And I love you so and I want you to know,
that I'll always be right here.
And I love to sing sweet songs to you
Because you are so dear.
*
Kaunis aurinkoinen aamu lankesi Tylyahon ylle.
Elokuu oli juuri alkanut ja kesäisen sään saattoi huomata helposti vihreästä nurmikosta ja vihreistä puunlehdistä.
Tylyahossa oli jo paljon noitia ja velhoja, vaikka olikin aamu, sillä kukaan ei halunnut olla sisällä tälläiseen aikaan.
Tylyahon kadulla sijaitsi myös karkkikauppa, nimeltä Hunajaherttua. Sen erilaisia karkkeja pursuavat näyteikkunat saivat veden kielelle jopa aikuisiltakin. Yleensä ikkunan vieressä oli paljon lapsia, mutta suurin osa lapsista oli vielä nukkumassa, joten Hunajaherttuan lähistö oli autio. Sisällä kuitenkin riitti vilinää, sillä sinne oli sattunut tulemaan muutaman lapsen lisäksi myös yksi perhe.
"Äiti, tänäänhän minun karkkipäiväni on?"
Kahdeksanvuotias vaaleahiuksinen poika kysyi innoissaan yhtä vaalealta äidiltään ja katseli malttamattomana karkkihyllyjä.
"Kyllä, kultaseni", äiti vastasi ja vilkaisi miestään, jonka pitkät vaaleat hiukset olivat kiinni.
He olivat Malfoyn perhe.
Perheen isä, Lucius Malfoy työskenteli taikaministeriössä, mutta tänään hänellä oli lomaa. Hänen vaimonsa Narcissa, oli tavallinen kotiäiti ja heidän poikansa Draco, oli varsinainen pikku pirulainen, mutta äitinsä oma enkeli.
"No sitten, minä haluan tosi paljon suklaasammakoita ja ainakin viisi laatikollista joka maun rakeita", Draco selitti ja kävi hakemassa karkkeja hyllyiltä vaaleat hiukset hulmuten.
Noin seitsemänvuotias tyttö katseli Dracon menoa huvittuneena, samalla, kun meni kassalle suuri tikkari kädessään.
"Sinä saat vatsasi kipeäksi", Lucius hymähti pojalleen ja kietoi toisen kätensä vaimonsa ympärille, mutta Draco laittoi kädet puuskaan ja tuijotti isäänsä.
"Enkä saa! Minä voin syödä vaikka satamiljoonaa karkkia, enkä saa vatsaani yhtään kipeäksi!"
Poika huudahti kirkkaalla lapsenäänellään ja laski äitinsä syliin keräämänsä ostokset. Narcissa piteli hämillään Dracon valitsemia suklaasammakkopakketteja, viittä rasiallista joka maun rakeita ja paria pussillista hedelmäetanoita.
"No niin, mennäänpäs nyt maksamaan", Lucius sanoi, mutta Draco oli jo kadonnut hyllyjen taakse.
Hän kulki hyllyjen välissä olevalla käytävällä, kunnes pysähtyi.
"Ahaa, noita minä haluan!"
Poika sanoi innoissaan, kun hän näki hyllyllä olevassa purkissa herkullisen näköisiä kookosjääkuutioita.
Hän kurottautui ottamaan niitä, mutta ei yltänyt, sillä hän oli aivan liian lyhyt saadakseen purkin suurelta hyllyltä.
Draco ei jäänyt kuitenkaan neuvottomaksi, vaan hän nosti jalkansa hyllyn alimmalle tasolle ja alkoi kiipeämään hyllyä pitkin.
Vaikka hylly vapisi uhkaavasti, Draco jatkoi kiipeämistä ja oli vähällä pudottaa hyllyillä olevat karkkipurkit.
Pieni vaaleahiuksinen tyttö, arviolta noin viisivuotias, jäi katsomaan Dracoa suu auki. Tyttö näytti pieneltä possulta vaaleanpunaisessa mekossaan ja ruseteissaan.
"Mitä sinä siinä tuijotat?"
Draco tiuskaisi tytölle, jonka silmät alkoivat täyttyä kyynelistä.
Tyttö lähti alahuuli väpättäen pois paikalta ja Draco nosti jalkansa jo hyllyn kolmannelle tasolle. Purkki läheni kokoajan ja Draco ajatteli kiipeämisen olevan yllättävän helppoa, kunhan hän vain varoisi hyllyllä olevia purkkeja, joista esimerkiksi yksi sisälsi jäähiiriä.
"Draco!"
Narcissan ääni kuului hyllyjen takaa, mutta Draco ei edes kuullut, sillä hän oli nostamassa jalkaansa hyllyn neljännelle tasolle. Jos hän pääsisi sille, hän ylettyisi purkkiin.
Siinä samassa kuului RÄKS, sillä Draco oli vahingossa potkaissut jalallaan purkillisen hikkamakeisia alas, jotka lojuivat nyt lattialla särkyneen lasipurkin sirpaleiden vieressä.
"Hups", Malfoy sanoi, vilkaisi alas ja nosti toisenkin jalkansa neljännelle tasolle, jolloin hylly alkoi heilua.
Poika piteli hyllyn reunoista tiukasti kiinni ja kohotti kätensä kohti kookosjääkutiopurkkia.
"Nuori mies, heti alas sieltä!"
Myyjän ääni hätkähdytti Dracon yhtäkkiä, mutta hän sai pidettyä otteensa purkissa, vaikka hylly heilui kovempaa.
"Kenenkäs poika sitä ollaan?"
Noin viisikymppinen naismyyjä tivasti, kun Dracolta ei kuulunut vastausta.
"Mitä se sinulle kuuluu?"
Draco tuhahti ärtyneenä keskeytyksestä ja vilkaisi myyjää, jonka harmaantuneet hiukset olivat nutturalla. Naisen kasvoilla oli äkäinen ilme.
"Kyllä se kuuluu, sillä olen Hunajaherttuan myyjä! Olet jo rikkonut yhden purkin, tule heti alas! Kuuletko sinä?"
Myyjä valitti ja osoitti sormellaan Dracoa, joka vapisi hyllyn kanssa, kuin haavanlehti.
"Yritä pakottaa, paksukainen!"
Draco huudahti myyjälle ilkikurisesti virnuillen ja näytti kieltä.
"Senkin röyhkeä pikku..."
"DRACO MALFOY!"
Lucius ja Narcissa olivat saapuneet paikalle.
Lucius oli ottanut sauvansa esille ja Narcissa haukkoi henkeään, samalla, kun katsoi poikaansa, peläten selvästi, että tälle kävisi jotain.
"Äiti ja isä katsokaa! Sain purkillisen kookosjääkuutioita!"
Draco huudahti ylpeänä ja kohotti purkkia ilmaan. Yhtäkkiä hylly alkoi natista uhkaavasti ja laudat Dracon alapuolella pettivät.
Melu oli uskomaton, kun hylly romahti maahan ja sillä olleet makeispurkit särkyivät tuhansiksi palasiksi. Dracosta ehti näkyä vain vilaus vaaleita hiuksia, kun hän tippui hyllyn mukana maahan ja jäi suuren lautakasan alle. Narcissa kiljui, ihmiset kerääntyivät katsomaan ja Lucius suuntasi rikkoutuneen hyllyn luokse.
Hän liukasteli lattialla lojuvien karkkien seassa, kun hän suuntasi kohti hyllyn jäännöksiä ja nosti taikasauvan näpäytyksellä laudat pois Dracon päältä.
Lautojen alta paljastui Draco, joka söi tyytyväisenä rikkoutumattomasta purkista kookosjääkuutioita, aivan vahingoittumattomana.
"Kultaseni, oletko kunnossa?"
Narcissa henkäisi ja juoksi poikansa luokse.
Hän kietoi kätensä tiukasti Dracon ympärille, joka söi yhä karkkeja.
"Teidän täytyy korvata tämä. Poikanne kiipesi tahallaan hyllyyn", myyjä puuttui keskusteluun ja hän katsoi paheksuen Dracoa.
"Vai korvata? Sinä annoit tämän tapahtua! Et edes yrittänyt auttaa poikaamme alas hyllystä ja nyt vielä vaaditte korvausta!"
Narcissa sanoi närkästyneenä ja nousi seisomaan.
Dracon kasvoille levisi pirullinen virne.
"Mutta..."
Myyjä aloitti, mutta ei saanut puheenvuoroa Narcissan valitukselta.
"Ajattele, jos pikku Dracomme olisi kuollut!"
Dracon virne muuttui enkelimäiseksi hymyksi, kun hänen äitinsä taputti pojan platinanvaaleita hiuksia.
"No niin, korjaatte vain hyllynne yksinkertaisella loitsulla, eikä vahinkoa ole tapahtunut", Lucius sanoi ja auttoi Dracon ylös.
Myyjä näytti hapanta naamaa, mutta alkoi sitten korjaamaan hyllyä itsekseen mutisten, samalla kun Lucius, Narcissa ja erittäin vahingoniloinen Draco suuntasivat kassalle.
*
"Onko tässä kaikki mitä haluat kulta?"
Narcissa kysyi lempeästi Dracolta ja poika pudisti päätään.
"Haluan vielä...", Draco aloitti, mutta ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, sillä hän hihkaisi, "katsokaa, Potterit tuli! Harry!"
Hunajaherttuan oven päällä oleva kello oli kilahtanut ja pieni perhe oli astunut sisälle kauppaan.
Perheen isällä oli kuriton musta tukka, sekä silmälasit. Äidillä taas oli leiskuvan punaiset hiukset, mutta perheen kahdeksanvuotias poika, Harry, oli aivan isänsä kopio.
Draco ja Harry olivat olleet parhaat ystävät jo viisivuotiaista asti, kun he olivat tutustuneet eräissä velhojen juhlissa.
"Äiti katso, se on Draco!"
Harry sanoi huomattuaan parhaan ystävänsä ja poika irroitti kätensä äitinsä kädestä, kun hän lähti juoksemaan Dracon luokse niin kovaa, kuin tennareillaan pääsi.
"Harry, arvaa mitä? Isä vie minut huomenna katsomaan huispausottelua! Tuletko sinäkin?"
Draco sanoi innoissaan ja tarttui Harrya käsistä, jolloin kaverukset alkoivat pomppimaan paikallaan, kuin kaksi kengurua.
"Valitan, mutta meille on varattu jo hyvät paikat", Lucius sanoi hitaasti, mitä inhottavimalla ääneellään, kun hän katseli poikien pomppimista.
Silloin Harryn vanhemmat astuivat edemmäs.
"Lucius", Harryn isä totesi viileästi ja vilkaisi Dracon isää nenänvarttaan pitkin.
"James", Lucius vastasi kylmästi ja siirsi katseensa pojista Jamesiin.
Dracon ja Harryn vanhemmat eivät olleet koskaan sietäneet toisiaan.
"No niin, eiköhän lähdetä Draco", Narcissa sanoi ja vilkaisi Harryn äitiä, Lilyä, erittäin myrkyllisesti, mikä sai Lilyn kuitenkin vain pudistelemaan huvittuneena päätään.
"Ei! Vastahan me tultiin, minä haluan ostaa karkkeja Harryn kanssa!"
Draco sanoi päättäväisesti ja irroitti otteensa Harrysta.
"Mutta mehän tultiin vain käymään nopeasti. Harry sai vähän rahaa kummisedältään synttärilahjaksi ja hän halusi ostaa osalla rahoista muutaman suklaasammakon", Lily sanoi rauhallisesti, eikä hänestä oikein saanut selvää, kenelle hän suuntasi sanansa.
"Ai vähän? Siinä oli vaikka kuinka monta kaljuunaa ja minä ostan niillä karkkia!"
Harry sanoi päättäväisesti ja vilkaisi äitiään.
"Sirius ei varmasti tarkoittanut, että tuhlaat kaikki rahasi karkkiin", Lily vastasi huvittuneena, eikä ollut huomaavinaankaan Narcissan ja Luciuksen ilmeitä.
"No niin Harry, mene valitsemaan, meidän pitää ehtiä vielä postitoimistoon", James sanoi ja vilkaisi rannekelloaan.
"Mutta minä haluaisin olla Tylyahossa Dracon kanssa", Harry sanoi hiljaa ja katsoi isäänsä mitä suloisin ilme kasvoillaan.
James rykäisi.
"Meillä on menoja, tule nyt Draco", Narcissa sanoi ja yritti kiskoa poikaansa kassalle, mutta Draco irrottautui äitinsä otteesta.
"Minä jään tänne!"
"Entä jos pojat olisivat Tylyahossa noin tunnin verran, kunnes me olemme tehneet asiamme ja tulisimme hakemaan heidät vaikka Hunajaherttuasta?"
Lily ehdotti lempeästi ja laski kätensä Harryn olkapäälle.
"Joo!"
Pojat hihkaisivat yhteen ääneen.
"Jooko, äiti?"
Draco kääntyi anelemaan äitinsä puoleen kädet ristissä, leveä hymy kasvoillaan. Narcissan nenä nyrpistyi entisestään.
"Ei se käy", Lucius sanoi tiukasti päätään pudistellen.
"Tyhmä isä, sinulta ei kysytty mitään!"
Draco kiljaisi ja potkaisi yhtäkkiä isäänsä sääreen.
Luciukselta pääsi vaimea äännähdys, kun hän tarttui jalastaan ja alkoi pomppimaan yhdellä jalalla, kuin sammakko.
"Ette saa kiinni!"
Draco hihkaisi ja pärisytti huuliaan vanhemmilleen, ennen kuin juoksi hyllyjen taakse piiloon.
Harry purskahti nauruun, mutta Jamesin nauru oli vahingoniloinen, kun hän katseli yhdellä jalalla pomppivaa Luciusta, jonka naama oli muuttunut punaiseksi.
"No hyvä on, vain tunti Draco!"
Narcissa myöntyi lopulta silmiään pyöräyttäen ja tönäisi miestään, että tämä osaisi olla arvokkaampi julkisella paikalla.
"Jee!"
Draco huudahti iloisena ja ilmestyi hyllyn takaa muiden luokse.
"Ole kiltisti, Harry, äläkä tuhlaa kaikkia rahojasi", Lily sanoi ja suukotti poikaansa hellästi. James pörrötti Harryn hiuksia ja vilkaisi Luciusta nauraen, mutta sai yhtäkkiä yskäkohtauksen.
Yskä kuitenkin kuulosti epäilyttävästi tältä: "Luuseri!"
"Pidä huoli omista asioista senkin rillipäinen pelle!"
Lucius ärähti naama punaisena raivosta ja häpeästä.
James avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta Lily tönäisi tätä kylkeen.
"Lopeta nyt sinäkin, iso mies!"
Hän tuhahti miehelleen ja lähti edeltä ulos.
James pörrötti Harryn hiuksia uudestaan, vilkaisi Luciusta vahingoniloisena ja lähti sitten vaimonsa perään.
Pian myös Narcissa ja Luciuskin lähtivät, (annettuaan ensin Dracolle rahaa ja kellon), joten Draco ja Harry jäivät kahden.
*
"Nuo eivät kyllä ikinä opi", Draco huokaisi katsellessaan vanhempiensa perään ja Harry nyökkäsi.
"No mutta, mennään ostamaan karkkeja!"
Malfoy huudahti iloisesti ja vetäisi Harryn mukanaan karkkihyllyjen taakse. Ensimmäiset kymmenen minuttia kuluivat iloisesti, kun pojat juttelivat huispauksesta ja etsivät hyviä karkkeja.
Draco oli löytänyt lisää herkullisia karkkipusseja, eikä Harrynkaan syli ollut enää tyhjä, kun hän piteli sylissään erilaisia karkkirasioita ja -pusseja.
"Katso miten herkullisen näköinen!"
Draco huudahti ja osoitti hyllyllä olevaa suurta vihreää tikkaria, jossa oli lohikäärmeen kuva. Tikkarin alla oli kyltti, missä luki:
Nyt kelpaa näytellä kieltä, sillä kuvatikkarit jättävät kieleesi parin tunnin ajaksi kuvan. Valitse näistä: Hevoskotka, yksisarvinen tai lohikäärme.
"Niitä on enää yksi", Harry totesti luettuaan kyltin.
"Minä otan sen!"
Draco sanoi päättäväisesti ja käveli käsi ojossa kohti tikkaria, mutta yhtäkkiä se possunnäköinen tyttö ehti paikalle ja nappasi tikkarin käteensä. Hän katsoi Dracoa suurilla sinisillä silmillään, ennen kuin lähti juoksemaan.
"Hemmetin pentu! Harry, otetaan se kiinni!"
Draco huudahti ja lähti juoksemaan tytön perään, Harry kannoillaan.
Tyttö viiletti hyllyjen välejä, kunnes lopulta pojat onnistuivat saartamaan hänet nurkkaan. Tytön alahuuli oli alkanut taas väpättää.
"No niin, anna se tikkari minulle niin sinulle ei käy kuinkaan", Draco sanoi ilkeän teennäisellä äänellä ja ojensi kätensä kohti tyttöä.
Tytön silmät täyttyivät kyynelistä ja hän pudisti päätään.
"No hyvä on, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla!" Draco huudahti ja nappasi tikkarin tytöltä. Tyttö tuijotti Dracoa hiljaa.
"Kiitos, hyvin tehty. Et sinä pieni sontiainen edes osaa syödä tällaista vielä!"
Yhtäkkiä tyttö alkoi parkumaan ja kyyneleet valuivat hänen silmistään, kuin vesiputous.
"Itke vain, minua se ei liikuta!"
"Draco..."
Harry sanoi varovasti, mutta Draco ei kuunnellut.
"Yhyy yhyy, itkupilli. Minäpäs maistan tätä hyvää tikkaria kohta, nam nam!"
"Draco."
"Sinulla ei ole tikkaria, lällälälläläälää!"
Draco näytti kieltään tytölle ja hyppi tasajalkaa lattialla. Mikään ei ollut sen parempaa, kuin kiusata pienempiä, jotka eivät mahtaneet ikinä mitään.
"Draco!"
Draco kääntyi katsomaan Harrya kuultuaan ystävänsä kovan huudon, mutta hän näki myös jotain muutakin, kuin Harryn.
Harryn vierellä seisoi pullea nainen, jolla oli vaaleanpunainen silkistä tehty kaapu yllään, sekä vaaleat korkkiruuvikiharat. Hän katsoi Dracoa silmät vihaa leimuten.
"O-ou..."
Draco ehti vain sanoa, kun pikkutyttö juoksi äitinsä syliin itkien.
"Voi minun pikku Dolly kultaa, kiusasiko iso paha poika sinua?"
Nainen lässytti tytölle. Dolly vilkaisi Dracoa, iski silmää ja nyökkäsi.
"Hemmetin apina!"
Draco ärähti tytölle, vaikka Harry yrittikin pudistella varoittavasti päätään.
Nainen laski tytön sylistään ja kääntyi Dracon puoleen, naama uhkaavasti punaisena raivosta.
"Mitä sinä sanoit minun pikku tytölleni?"
Hän ärjäisi ja peitti leveydellään pakotien.
"Sitä vain että.... kaunis tyttö sinulla", Draco änkytti ja vilkaisi Harrya saadakseen apua, mutta poika kohautti vain olkapäitään.
"Sinulla taitaa olla jotain Dollylle kuuluvaa?"
Draco vilkaisi kädessään olevaa tikkaria kuullessaan naisen sanat, kunnes itsevarmuus pulpahti häneen. Hän ei antaisi mokoman pallopään määräillä häntä.
"Se on minun! Osta pikku possullesi oma tikkari!"
Draco tiuskaisi ja piteli tikkaristaan tiukemmin kiinni.
"Draco..."
Harry kuiskasi päätään pudistellen, kun nainen otti raivoissaan taikasauvan esille.
"Minun tytärtäni ei nimittele kukaan! Minun täytyy antaa sinulle opetus!"
"Tule, Harry!"
Draco huudahti varoittamatta, otti vauhtia ja luisui naisen jalkojen välistä pakoon. Hän nousi ylös ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia piiloon hyllyjen taakse, Harry kannoillaan.
Lopulta pojat löysivät hyvän piilopaikan, eräässä seinästä olevasta raosta ja he ahtautuivat sinne.
Draco, joka oli seinän ja Harryn välissä, tunsi olonsa erittäin tukalaksi.
"Lähtikö se pois?"
Hän kuiskasi Harrylle, joka pystyi tarkkailemaan hyllyjen välistä naista.
"Maksaa ostoksia", Harry kuiskasi takaisin.
Kului hetki, kunnes Harry ilmoitti naisen poistuneen.
"Älä litistä minua tänne, läski", Draco sanoi leikillään ja yritti töniä Harrya pois, sillä Dracon otsahiukset olivat liimautuneet otsaan kuumuden vuoksi.
Harry horjahti pienesti Dracon tönäisystä ja Malfoy pääsi vapaaksi.
Kesti hetken, ennen kuin Draco oli saanut laitettua hiuksiaan hieman paremmin ja käärittyä pitkähihaisen tummanvihreän paitansa hihoja.
Harry katseli ystäväänsä hetken huvittuneena ja totesi: "Jos minä olen läski, niin sinä olet kunnon liimaletti."
Draco mulkaisi Harrya ja vilkaisi isältään lainaksi saamaansa hopeista rannekelloa. Harry kurottautui katsomaan rannekelloa uteliaana, mutta Draco vetäisi kätensä kiusallaan pois Harryn ulottuvilta.
"Sen paksukaisen takia meillä on enää puoli tuntia aikaa, tule urpo", Malfoy hymähti, pukkasi Harrya kylkeen ja lähti edeltä kassalle päin, karkkipussit sylissään.
Harry seurasi vikisemättä.
Niin se oli aina ollut, Draco oli kaveruksista se, joka määräsi ja Harry teki niin kuin käskettiin. Silti pojat tulivat erittäin hyvin toimeen, eivätkä he olleet ikinä edes riidelleet.
Draco hyräili samalla itsekseen, kun käveli Harryn vierellä kohti kassaa, mutta pysähtyi nopeasti. Harry katsoi ystäväänsä kulmiaan kohottaen ja Draco osoitti pientä pöytää, joka oli aivan kassan lähettyvillä. Pöydällä oli suuri purkillinen värikkäitä nallenmuotoisia karkkeja, jotka näyttivät melko herkullisilta.
Pöydällä oli myös kyltti, joka ilmoitti karkkien olevan jästien nallekarkkeja, ja että karkit olisivat alennuksessa.
"Me saadaan varmasti koko purkillinen!"
Draco hihkaisi tyytyväisenä, otti purkin vieressä olevan pussin ja lusikan ja avasi sitten purkin kannen. Harry seurasi esimerkkiä ja otti myös pussin, mutta lusikoita oli vain yksi.
Draco, joka ei ollut huomannut kyseistä seikkaa, laittoi lusikan purkkiin ja aikoi laittaa karkkeja omaan pussiinsa, kunnes Harry rykäisi.
"Draco, lusikoita on vain yksi."
"Niin tosiaan, odotas", Draco sanoi ja laittoi pari nallekarkkia omaan pussiinsa. Sitten hän otti taas lusikalla pari nallekarkkia ja laittoi ne Harryn pussiin.
"Hyvä idea, jaetaan karkit tasan", Harry sanoi hymyillen ja katsoi, miten Draco laittoi karkkeja vuoronperään, sekä omaansa, että Harryn pussiin ja laski, että molemmille tuli yhtä paljon karkkeja.
"Sinulle, minulle, sinulle, minulle", Draco luetteli, aina, kun laittoi vuorotellen kymmenen nallekarkkia pusseihin.
"Nyt minulla on jo viisikymmentä", Harry huomautti ja Draco nyökkäsi.
Dracolla oli sama määrä. Purkki tyhjeni nopeaa vauhtia ja Dracolla oli täysi työ pitää silmällä, että karkkien lukumäärä pysyi tasaisena.
Lopulta hän laski kymmenen nallekarkkia Harryn pussiin, joka sulki pussin tyytyväisenä.
"No niin, sata karkkia, kiitos Draco."
Draco hymyili tyytyväisenä, sillä nyt hän ottaisi viimeiset kymmenen karkkia ja he pääsisivät maksamaan ostoksensa.
"Voi Merlinin parta!"
Draco ärähti laskettuaan lusikan purkkiin.
Ei voinut olla totta! Purkissa oli enää yhdeksän karkkia, mikä tarkoittaisi sitä, että Draco saisi yhden karkin vähemmän, kuin Harry.
Kiukku alkoi nousta pintaan, sillä mokomaa epäoikeudenmukaisuutta Draco ei sietäisi. Hän sentään oli jakanut karkit ja sai nyt yhden karkin vähemmän!
"Mitä nyt?"
Harry ihmetteli ja kurottautui katsomaan purkkiin.
Hän ei selvästikään tajunnut mitä oli tekeillä ja Draco joutui tekemään kaikkensa, ettei heittäisi suutuksissaan purkkia seinään.
"No tuossa on enää yhdeksän karkkia! Yksi vähemmän, kuin sinulla!"
Draco huudahti niin lujaa, että pari asiakasta kääntyi katsomaan häntä.
Harryn kasvoille levisi ymmärrys ja hän vilkaisi purkin pohjalla olevia karkkeja, joista yli puolet olivat punaisen värisiä ja loput keltaisia.
"No onko se niin vakavaa?"
Et voi olla tosissasi!, Draco ajatteli kuullessaan Harryn kysymyksen.
Todellakin oli vakavaa, sillä Dracohan oli tehnyt suuren tytön jakaessaan karkit ja nyt hän saisi vähemmän!
"Draco, meillä kuluu aikaa, jos se asia on niin kauhea, niin miksi et ostaisi vaikka hedelmäetanoita lisäksi?"
Harry kysyi ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.
Draco loi pitkän paheksuvan katseen purkkiin, samalla, kun lusikoi karkit pussiinsa ja suuntasi sitten pois, ajattelen mielessään, minne Harry voisi hedelmäetanansa tunkea.
*
Hieman leppynyt Draco huomasi ilokseen, että nutturapäinen myyjä oli tiskin takana, kun hän saapui Harryn kanssa kassalle. Pojat laskivat ostoksensa pöydälle, eikä Draco ollut huomaavinaan myyjän mulkoiluja.
"No niin, öö, tässä on kaikki minun rahani", Draco sanoi, avasi tummanvihreän lompakkonsa ja näytti sen sisältöä Harrylle.
Malfoyn perheellä ei ollut todellakaan pulaa rahasta ja Draco sai aina mitä halusi, jos ei muuten, niin sitten huutamalla ja potkimalla.
Harry nyökkäsi hyväksyvästi ja kaivoi esiin oman mustan nahkalomppakonsa, joka sisälsi myöskin paljon rahaa, jopa tällä kertaa enemmän, kuin Dracon lompakko.
"Riittääköhän nämä?"
Harry sanoi empien, sillä hän ei ollut kovin välkky matematiikassa.
"En minä tiedä", Draco mutisi olkiaan kohauttaen ja vilkaisi myyjää, joka oli kumartunut avuliaasti lähemmäs poikia. Nähtyään rahamäärän, hän henkäisi.
"Voi poikakullat, ottakaa mitä vain tahdotte!"
Hetken päästä Draco ja Harry lampsivat pitkin Tylyahon aurinkoista katua. Molemmilla oli käsissään isot Hunajaherttuan paperikassit, jotka olivat pullollaan makeisia. Kun kaverukset saapuivat Sekon pilapuodin edustalle, he huomasivat sen olevan täynnä ihmisiä, etenkin Tylypahkaan meneviä koululaisia. Molemmat luopuivat oitis ajatuksesta mennä Sekoon, sillä jos he menisivät sinne, heille ei jäisi aikaa jutella.
Niinpä he loivat kaihoisat silmäykset Sekon pilapuodin suuntaan ja kääntyivät eräästä risteyksestä vasemmalle, kohti Sianpäätä.
Draco ei ollut koskaan käynyt Sianpäässä, sillä koko paikka ällötti häntä, eikä hän taatusti menisi sinne nytkään.
Hän epäili, että paikka oli varmasti täynnä hometta, eikä siellä myytäisi yhtä hyvää kermakaljaa, kuin Kolmessa luudanvarressa.
Harrykin loi epäileviä silmäyksiä pubiin.
"Karsea paikka, vai mitä?"
Draco kysyi ja vilkaisi Harrya.
"Joo, minä en ainakaan halua mennä tuonne."
"Etkö uskalla?"
Draco kysyi ilkikurisesti virnuillen.
Hän oli pysähtynyt Harryn eteen.
"Uskallan, ei se siitä kiinni ole", Harry sanoi haastavasti, mikä sai Dracon naurahtamaan pilkallisesti.
"No mene sitten, mutta haluan varoittaa", Draco sanoi, vetäisi Harryn lähelleen ja jatkoi kuiskaten, "huhujen mukaan tuon paikan omistaja on vanha hullu mies, joka kiroaa lapsia ja keittää niistä myrkkyjuomaa, jota hän myy asiakkailleen."
Harry tuijotti Dracoa silmiin suu auki, vilkaisi pubin suuntaan ja nielaisi.
"Ei kai?"
"Joo, olen kuullut sen varmalta taholta", Draco jatkoi salaperäisellä äänensävyllä, vaikka oikeasti "varma taho" tarkoitti hänen omaa päätään, sillä hän oli keksinyt tarinan juuri äsken.
"Sinä huijaat", Harry sanoi, mutta hän ei hymyillyt.
"En varmasti huijaa, halusin vain varoittaa. Ymmärrän jos et uskalla mennä sinne", Draco sanoi.
"Uskallan, minä en pelkää", Harry sanoi urheasti, vaikka hänen äänensä vapisi.
"No mene", Draco virnisti ja osoitti pubin ovea.
"Niin menenkin!" Harry huudahti ja lähti marssimaan eteenpäin.
Draco katseli huvittuneena Harryn menoa ja astui hieman lähemmäs ovea.
Nyt hän huomasi ovessa kyltin, jossa luki punaisilla kirjaimilla: Suljettu remontin ajaksi.
Harry ei kuitenkaan välittänyt kyltistä, vaan avasi oven, vilkaisi Dracoa ja astui sisälle.
Draco katseli hetken aukiolevaa ovea, kunnes hän ei voinut vastustaa kiusausta ja meni Harryn perään.
Sisällä haisi oudolle ja siellä olisi ollut pimeää, ellei ikkunat olisi tuoneet valoa. Tuolit oli nostettu pöydille ja lattia narisi, kun Harry ja Draco kävelivät eteenpäin.
"Mää!"
Kuului yhtäkkiä baaritiskin takaa.
Ääni sai Dracon säpsähtämään ja tarttumaan Harrya käsivarresta kiinni. Hän olisi kiljunut, ellei hän olisi ollut paikassa, jossa hän halusi pysyä huomaamattomana.
"Kukakohan tässä pelkää?"
Harry virnisti, kun Draco irroitti otteensa hänestä punaisena.
"Minä en pelkää, sinun paitasi hihassa oli roska", Draco hymähti ja marssi nokka pystyssä Harryn ohi.
"Mää!"
Sama ääni kuului taas, mutta tällä kertaa Draco osasi aavistaa sen.
Hän katsoi sydän pamppaillen baaritiskiä, jonka takana oli selvästi joku.
"Kuka siellä?"
Harry kysyi varovasti ja astui Dracon vierelle.
"Harry, siellä taitaa olla kummitus", Draco kuiskasi hiljaa.
Vaikka tilanne olikin kaamea ja Dracoa pelotti, hänen täytyi olla silti pirullinen joka tilanteessa.
Sitten kuului kopinaa, sillä se otus, mikä olikaan, oli selvästi tulossa esiin piilostaan. Draco tarrasi Harrya tämän t-paidan hihasta.
Kopina koveni ja sitten baaritiskin takaa ilmestyi... vuohi!
Vuohi katseli poikia nappisilmillään ja määkäisi taas.
Harry purskahti nauruun.
"Siinä on sinun kummituksesi!"
"Ole hiljaa! Minä kyllä tiesin mikä siellä oli", Draco ärähti ja mulkaisi vuohea, joka tuijotteli poikia pää kallellaan.
"Draco, sinä pidät taas paidastani kiinni", Harry huomautti ja loi ystäväänsä merkitsevän katseen.
Draco mutisi jotain ja irroitti otteensa Harrysta.
"No, missä se myrkynkeittäjä on?"
Harry sanoi virnuillen ja lähti tutkimaan pubia uteliaana.
Draco ei kuitenkaan vastannut, sillä nyt hän kuuli selvästi, että yläkerrasta johtavia portaita pitkin käveli joku.
Harrykin kuuli äänen ja jähmettyi paikoilleen.
Narina yltyi, eivätkä Draco ja Harry saaneet jalkojaan liikkumaan kauhusta.
"Ettekö te saakelin pennut osaa lukea? Pubi on epäkunnossa!"
Vanha harmaahiuksinen ja - partainen mies ärjyi tullessaan alakertaan.
Draco ja Harry eivät jääneet kuuntelemaan saarnaa, vaan he lähtivät kovaan ääneen kiljuen kohti ulko-ovea.
"Lapsista ei ole muuta kuin harmia! Uskaltakaakin tulla takaisin, niin minä muutan teidät sammakoiksi!"
Mies huusi ovelta ja paukautti sen sitten kovaa kiinni.
*
Draco ja Harry olivat juosseet pubin taakse, missä he istuivat vanhoilla tynnyreillä ja tasailivat hengitystään.
"Hemmetin vanha kääkkä, odotas kun kerron isälle, niin tämä pubi ei ole kauaa tässä", Draco ärisi ja otti poikien toisesta yhteisestä paperikassista suklaasammakon. Hän avasi käärepaperin nopeasti ja haukkasi sammakolta pään poikki.
"Minkä kortin sinä sait?"
Harry kysyi ja otti hänkin suklaasammakon toisesta paperikassista.
"Dumbledoren, se tulee aina", Draco vastasi.
Hän vilkuili nyrpeänä omaa korttiaan, josta Dumbledore katseli häntä takaisin tuikkivilla silmillään. Hänellä oli liikaa Dumbledoreja. Oikeastaan hän inhosi koko typerää Dumbledorea!
"Onkohan hän hyvä rehtori?"
Harry mietti ääneen ja heilutteli samalla jalkojaan tynnyriä vasten, kun hän söi jo toista suklaasammakkoa.
"Tuhhin", Draco mutisi suu suklaata täynnä.
Hän nielaisi ja otti esille uuden suklaasammakon.
Avattuaan kääreen, hänen kasvoilleen nousi pettynyt ilme.
"Taas Dumbledore, voi lepakon sontaläjä!"
Draco ärjäisi ja heitti kortin menemään.
"Shh, se mies voi kuulla", Harry tyynnytteli ja söi suklaasammakkonsa loppuun.
"Kun me päästään Tylypahkaan, niin mennäähän me Luihuiseen?"
Draco kysyi jo hieman rauhallisempana.
Suklaasammakot olivat saaneet väistyä sivuun ja nyt vuorossa oli se maukas tikkari, josta Draco oli joutunut sen tytön kanssa taistelemaan.
Dracon yllätykseksi Harry ei antanutkaan heti myöntävää vastausta, vaan hän empi.
"No mikä on? Kakista ulos!"
Draco sanoi ja imi samalla tikkariaan.
Se maistui päärynältä.
"No kun, Sirius ja isä sanovat, että minusta tulee Rohkelikko niin kuin heistäkin. Heidän mielestään Luihuinen on huono tupa", Harry sanoi varovasti ja pisti suuhunsa kookosjääkuution.
Draco puuskahti itsekseen. Vai oli Luihuinen muka huono tupa?
"Se on kaikkein paras, usko pois. Minun isäni ja äitini olivat Luihuisia ja niin oli myös isäni hyvä kaveri, Severus Kalkaros. Hän on opettajana Tylypahkassa ja minä toivon, että hänestä tulee rehtori."
"Mutta eikö se tiedät-kai-kuka ollut Luihuisessa?"
Harryn kysymys oli niin odottamaton, että Draco meinaisi vetäistä tikkarin kurkkuunsa.
"Hänestä ei saa puhua missä vain!"
Draco sihahti ja nuolaisi tikkaria.
Tiedät-kai-kuka, eli Voldemort, oli suuri pimeyden velho, joka oli noussut valtaan ja murhannut paljon velhoja. Hänen nimeään ei uskallettu mainita, eikä kukaan puhunut mielellään hänestä.
Yritettyään taikaministeri Cornelius Toffeen murhaa, mutta epäonnistuttuaan siinä, Voldemort oli lähtenyt maisemista, eikä kukaan tiennyt hänen olinpaikkaansa. Velhomaailma eli pelottavan odotuksen tunteessa, mutta Draco ei pelännyt Voldemortia.
Hän ihaili häntä!
"Sehän on todiste, että Luihuisen velhot ovat pahoja", Harry jatkoi keskustelua, suu karkkia täynnä.
"Voi Harry, Luihuiset eivät ole pahoja, vaan mielettömän siistejä!"
Draco hihkaisi innoissaan ja otti tikkarin suustaan.
Hän heilutti sitä kädessään, samalla, kun puhui.
"Tiedät-kai-kuka on ainoa velho, kenellä on rohkeutta tehdä mitä hän haluaa. Minusta hän olisi hieno johtaja ja isäkin on sitä mieltä. Kuvittele nyt, miten siistiä olisi kuulua tiedät-kai-kenen joukkoihin. Joskus minä oikeastaan toivon, että hän adoptoisi minut. Me asuisimme paljon hienommassa kartanossa, kuin missä minä nyt asun ja hän ostaisi minulle kasapäin uusia Turbo super velholeluja!"
Draco saattoi nähdä itsensä leikkimässä suuressa huoneessa isolla lelukokoelmallaan, samalla, kun hänen adoptioisänsä menisi valloittamaan maailmaa.
"Tiedätkö, joskus sinä olet ihan pimeä", Harry totesi.
*
Aika kului ja kaverukset söivät karkkeja jutellen samalla kaikesta hauskasta.
Molempien vatsat alkoivat olla täynnä, mutta kumpikaan ei malttanut lopettaa makeisten syöntiä.
"Sitten se pitäjä meni sinne maalisalon eteen silleen viiuu, vaikka sen toisen joukkueen jahtaaja lensi, kuin salama", Draco selitti käsillään huitoen, kädessään sokerisulkakynä.
Hän oli juuri selittänyt Harrylle, mitä oli nähnyt viimeisimmässä huispausottelussa, johon Lucius oli poikansa vienyt.
"Meidän pitää kyllä pyrkiä Tylypahkassa Luihuisen huispausjoukkueeseen", Harry totesi hymyssä suin ja pisti kourallisen hedelmäetanoita suuhunsa.
"No niin pitää! Hei hetkinen, sanoitko sinä Luihuisen?"
Draco kysyi ihmeissään ja vilkaisi Harrya silmät suurina.
Harry virnisti ja nyökkäsi.
"Haluan olla cool."
"Jee, tämä on mahtavaa! Meidän tupa voittaa, kun me päästään pelaamaan!"
Draco sanoi innoissaan ja vetäisi Harryn halaukseen, niin, että tämä oli pudota omalta tynnyriltään.
Pojat halasivat hetken, kunnes jatkoivat makeisten syöntiä hiljaisina.
"Draco", Harry rikkoi yhtäkkiä hiljaisuuden.
"No?"
"Sinun suupielessäsi on sokeria."
"Missä?"
Draco kysyi ja yritti hieroa sokeria pois suupielistään.
"Odota", Harry sanoi ja pyyhkäisi hitaasti sormellaan sokeritahran pois Dracon huulilta.
Draco vilkaisi sokerisulkakynää ja heitti sen pois.
"Miksi sinä noin teit?"
Harry ihmetteli.
"Siinä kynässä on jotain vikaa", Draco vastasi, mutta jätti kertomatta, että tuo sokerisulkakynä oli viallinen siksi, koska se aiheutti vatsaan oudon tunteen. Sellaisen, kuin vatsassa lentelisi perhosia. Kumma kyllä, se tunne oli alkanut juuri samalla hetkellä, kun Harry oli koskettanut Dracon huulia ja loppunut, kun Harry oli vetänyt kätensä pois.
"Yäk, minua oksettaa", Draco vaikeroi ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. Hän makasi maassa, selkä tynnyriä vasten ja silitteli kädellään vatsaansa. Aurinko paistoi kirkkaasti taivaalta ja se tuntui vain pahentavan hänen oloaan.
"Minuakin, minusta tuntuu, että tuo viimeisin suklaasammakko oli liikaa", Harry vastasi ja röyhtäisi.
Poikien edessä maassa lojui kaksi lähes tyhjää paperikassia, sekä kasapäin karkkipapereiden roskia.
"Toivottavasti vanhempani tulevat kohta", Draco sanoi ja vilkaisi vaivalloisesti kelloaan. Se oli viittä vaille tasan, joten heillä oli enää viisi minuuttia aikaa.
"Minä oksennan varmasti heti, kun pääsen kotiin", Harry sanoi.
"Samoin."
"Ehkä pitäisi kerätä nuo roskat, ettei se ukko tule valittamaan", Harry totesi hiljaa. Draco ei kuitenkaan tehnyt elettäkään noustakseen ylös.
Hän jättäisi roskat siihen, sillä häntä ei paljoa liikuttaisi, vaikka se vanha mies joutuisi keräämään roskat. Hän voisi vaikka syöttää ne sille vuohelleen.
Harry huokaisi ja nousi vapisten ylös. Hän kumartui roskien tasolle ja nosti paperikassit maasta, mutta niiden sisältä tippui jotakin.
"Ai niin, nuo", Draco vaikeroi huomatessaan kaksi pussia, jotka sisältivät jästien imeliä nallekarkkeja.
"Ei, minä en aio..."
Harry valitti, kunnes poikien katseet kohtasivat.
Dracon silmissä oli ilkikurinen pilke, kun molemmat tarttuivat yökkien pusseihin, avasivat ne ja alkoivat tunkea erivärisiä nallekarkkeja suihinsa.
*
"Hyi, hyi, hyi, hyi, hyi."
"Älä sano muuta, Draco."
Viiden minuutin kuluttua Draco ja Harry makasivat molemmat maassa, pidellen vatsojaan vaikeroiden. Heidän edessään oli kaksi tyhjää pussia, jotka olivat hetki sitten sisältäneet nallekarkkeja.
"Hemmetin jästit ja niiden ällöttävät karkit", Draco valitti ja laittoi kätensä suun eteen, ettei oksentaisi.
"Meidän pitäisi varmaan mennä Hunajaherttuaan", Harry totesi, mutta Draco pudisti päätään.
"Älä mainitse minulle sitä paikkaa!"
Viimeisimpänä Draco halusi mennä Hunajaherttuaan, joka oli pullollaan ällöttäviä makeisia ja imeliä nallekarkkeja!
Samassa hänelle tuli huoli, miten vanhemmat löytäisivät nyt heidät.
Draco ei jaksanut liikkua mihinkään oksentamatta ja Harry oli samassa kunnossa. Heidän pitäisi varmaan yöpyä tuon inhottavan pubin edessä ja oksentaa koko yö...
Kuin vastauksena Dracon ajatuksiin, jostain kuului huutoja.
"Draco!"
"Harry!"
Molemmat pojat kohottivat päänsä yhtaikaa ja näkivät vanhempansa vähän matkan päässä. Lucius ja Narcissa kävelivät kuitenkin hieman kauempana Pottereista.
"Täällä", Draco vastasi voimattomasti, tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä.
"Ei ne kuule", Harry sanoi huokaisten.
Draco katseli vanhempiaan, jotka kävelivät Pottereiden takana kauemmas. Kiukku, joka alkoi nousta pintaan, voitti huonon olon.
"No voi Merlinin parta, kun on vaikeaa kävellä tänne! ME OLLAAN TÄÄLLÄ!"
Draco karjaisi ja nousi ylös.
Viimeinkin Potterit ja Malfoyt huomasivat pojat ja he jäivät kauemmas odottamaan.
James heilautti kättään Harrylle, joka ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan, sillä hänellä oli suuri työ nousta ylös oksentamatta.
Lucius ja Narcissa kävelivät kohti risteystä ja viittoivat Dracoa luokseen, joka otti tukea tynnyristä, samalla kun alkoi kävellä eteenpäin.
"Nähdään, Draco", Harry sanoi hymyillen ja lähti hitaasti kävelemään vasempaan päin.
Pojan hiukset olivat entistä pörröisemmät ja hänen poskensa vihersivät.
"Joo", Draco vastasi, kunnes jatkoi, "Harry, sinä olet minun kaikkein paras ystäväni."
Harry pysähtyi ja hänen hymynsä leveni.
"Sinäkin minun, mutta nyt pitää mennä, sillä haluan kotiin ennen kuin oksennan tänne."
Draco ja Harry laahustivat lähes samaa vauhtia, toinen oikeaan, toinen vasempaan, vanhempiensa luokse.
Kun Harry oli saapunut vanhempiensa luokse, Potterit katosivat pian kulman taakse.
Draco lähestyi hitaasti vanhempiaan, joiden kasvoilla oli ihmeellinen ilme.
Narcissan suu sojotti auki ja Luciuksen toinen kulma oli pystyssä.
"Kun mennään kotiin, niin vessa on minun!"
Draco huudahti, eikä häntä enää haitannut että Harrylla oli ollut yksi nallekarkki enemmän, sillä nallekarkit eivät mene aina tasan.
