Koirakuumetta (K11) 2. luku! Lily/Severus Lily/Sirius :)

[sev]

Koirakuumetta (K-11)


Title (nimi): Koirakuumetta
Author (kirjoittaja): sev
Genre: öö...?
Pairing (paritus):  lily/severus ja lily/sirius
Rating (ikäraja): K-11
Summary: Lily ei osaa päättää kahden kovin viehättävän pojan välillä.
Disclaimer: kaikki hahmot ja tapahtumapaikat omistaa J.K. Rowling.

// Scarlett lisäsi ikärajan myös alkutietoihin

1. luku

Lily Evans huokaisi syvään ennenkuin kastoi sulkakynänsä musteeseen ja alkoi kirjoittaa tutkielmaa muodonmuutoksista. Salaa hän vilkuili vieressä istuvan Severus Kalkaroksen paperia, mutta rasvatukkainen poika oli kumartunut lähes litistymiseen asti pergamenttiin kiinni, ja suorat likaiset hiukset peittivät näkyvyyden sivulta.
Lily ei edes viitsinyt vilkaista toiselle puolelleen, sillä James Potter ja Sirius Musta tietysti nukkuivat, kun professori McGarmiwa tarkasteli muuta luokkaa. No, eipä siis auttanut muuta kuin kirjoittaa itse.

Lilyltä jäi läksyksi kirjoittaa vielä puolet tutkielmasta. Ei kovin paha, hän tuumasi samalla kun sulki laukkuaan. Ulkona paistoi aurinko. Hän päätti mennä istumaan muiden tyttöjen kanssa järven rantaan liottamaan jalkojaan veteen... Tai ei sittenkään, sillä James ja Sirius mitä arvattavimmin istuivat taas saman vanhan kunnon pyökin alla... Mutta houkutus auringonpaisteeseen voitti ja niinpä Lily lähti ulos.

"Hahah! Toi oli hyvä, James!" Sirius nauroi kaunista nauruaan.
Kaunista!? Ei missään nimessä!
"Katsos Sirius, vanha kunnon Ruikuli!" James huusi kun huomasi tutkielmaansa syventyneen pojan kulkevan vaisusti ohi.
"Njäääh, annetaan olla nyt", Sirius sanoi pidätelleen Jamesia, sillä Remus Lupin oli luonut kaksikkoon murhaavan katseen.
"Ja Remus, sä voisit sitäpaitsi relata vähän", Sirius lisäsi. Lily tarkkaili heitä silmä kovana. Mutta miksi? Hän huomasi mitä oli tekemässä joten jatkoi matkaansa järven rantaan. Tuttu tyttöjoukko istui jo samaisella paikalla puun varjossa, jonne Lilykin hölkkäsi ja laskeutui huohottaen nurmikolle makaamaan. Hän kaivoi tutkielman esiin ja alkoi kirjottaa.
"Lily, tehdään jotain hauskaa, tee ne läksyt illalla, JOOKO!?" Lilyn ystävä Alice pyysi vaatien. Voi, Alice on aina niin suloinen, ja niin epätoivoisesti ihastunut Remukseen...
"Hmm", Lily mumisi mutta jatkoi kirjoittamista. Hän kuitenkin kohotti katseensa kuullessaan tuttua naurua ja väen hoilotusta "Rasvatukka Ruikuli, rasvatukka Ruikuli...". Lily nousi välittömästi ylös ja marssi pyökin luokse.

"James, lopeta jo", Lily kuuli Siriuksen kuiskaavan Jamesin korvaan, joka leijutti viatonta Severusta ilmassa ylösalaisin. "Katso kuka tulee."
"Haha, tämä pitää nähdä", James mutisi takaisin suupielestään vain kuullakseen korviin sattuvan huudon.
"Mitä pahaa Severus on tehnyt sinulle?! Päästä hänet ALAS!" Lily huusi ja ryntäsi Jamesia päin.
"Hm, hyvä on", James sanoi viattomana ja Severus tippui velttona alas.
"Aaargh!" Lily huusi epätoivoisesti ja meni auttamaan Severusta.

 "Voi, tarvitseeko pikku-Ruikuli tytön apua?" James nauroi.
Nyt teit virheen, James Potter.
 "EN! Minä en kaipaa minkään kuraverisen apua!!" Severus alkoi mesoamaan.
"Jaaha, hyvä on sitten", Lily totesi tyynesti ja lähti pois.
 "Katso nyt, ei Lily lähde koskaan sun kanssa ulos kun oot... tommonen", Sirius sanoi merkitsevästi ystävälleen kun Lily oli jo poissa.
"Hmm."

 Lily teki tuskastuneena läksyjä autiossa oleskeluhuoneessa.
Miksen tehnyt läksyjä päivällä? Mitä Severus Kalkaroksen asiat edes kuuluvat minulle...

 "Kuka siellä?" Lily havahtui kun kuuli ääniä. Ei vastausta. Äänekäs puheensorina koveni muotokuva-aukon takana. Lily kumartui nojatuolin taakse piiloon ja katseli kuinka neljä rohkelikkoa ja paljon muuta väkeä valui sisään.
 
 James talutti käsivarressaan jotain korpinkynsi tyttöä, joka nauroi heleästi jokaiselle Jamesin sanalle.
Sirius taas hoiperteli yksin lähimmälle tuolille ja läsähti sille kädessään puoliksi juotu tuliviskipullo.
Remuskin oli yksin, mutta Peterillä oli mukanaan jopa kaksi tyttöä. Muut neljä kuuluivat näköjään Jamesille hekin, sillä tytöt yrittivät itsepintaisesti roikkua pojan kaulassa. Ovesta tuli myös muutama luihuinen, kuten Lucius Malfoy ja tämän tyttöystävä Narcissa. Lilyn hämmästykseksi myös Severus
astui pelokkaan näköisenä sisään.

 "Mitä te teette!?" Lily kimitti ja nousi ylös piilostaan. Hänen äänensä oli kimeä jännityksestä.
"Oi, Lily-kulta!" Sirius naurahti. Jälleen kerran kauniisti.
EI! Siriuksen nauru on rumaa, sehän kuulostaa ihan koiralta...

 "Lily, oi Lily, missä silmäsi ovat?" James takelteli nauraen ja istahti nojatuoliin, ja samassa koko tyttöparvi istui hänen sylissään lukuunottamatta
Lilyä, Narcissaa sekä kahta tyttöä Peterin kaulassa.
 Lily ei jaksanut enää katsoa. Hän siirtyi takaisin istumaan nojatuoliin jossa oli hetki sitten tehnyt läksyjään. Muut alkoivat pelata pullonpyöritystä, Severusta lukuunottamatta.
 "Mikset ole pelaamassa?" Lily säikähti. Hän nosti katseensa ja näki Severuksen, joka oli tullut istumaan viereiseen tuoliin jonkin kirjan kanssa.
"Öhh..." Lily mietti. Miksi kummassa Severus puhui hänelle?
"Niin, anna anteeksi se aiempi... en tarkoittanut sit-"
 "ET TARKOITTANUT!?" Lily huusi ja nousi seisomaan huomaamattaan.
"MITEN NIIN, ET TARKOITTANUT!? MIKSI SITTEN KUTSUIT MINUA SILLÄ - SILLÄ - NIMELLÄ!?" Lily oli raivoissaan. Hän oli kuullut Severuksen kutsuvan muitakin jästisyntyisiä saastaisiksi kuraverisiksi.
 "Lily, anna anteeksi, minä-" Severus aloitti. Hänen äänensä kuitenkin hukkui riemastuneeseen puheensorinaan.
"Sirius, RUIKULI ON TÄÄLLÄ!" James huudahti iloisena ja nousi niin äkisti ylös, että muutama tyttö putosi lattialle.
 "Nyt on sinun mahdollisuutesi näyttää, tarkoititko sitä", Lily sanoi hiljaa Severukselle ennen kuin astui Jamesin eteen.

"James, anna olla."

A/N: Tässä oli ensimmäinen luku... kommentit ois kivoja (:

[sev]

Juu, tässä on sitten ensimmäinen luku. Toinen luku tulee mahdollisimman pian...
Toivottavasti piditte, ja kommenttia!  

[sev]

Koirakuumetta (K13)

Luku 2.

"Lily."
"Niin?"
"Tuletko kanssasi joulutanssiaisiin?"
"Mielelläni."

"Alice, en tiedä miksi menin lupaamaan, minä-" Lily kertoi hätääntyneenä ystävälleen.
"Lily, minä tiedän miksi teit sen", Alice sanoi ja laski käden tytön hartialle.
"No", Lily mutisi ja hautasi kasvonsa käsiin.
"Sinä pidät hänestä."
"EN!"

"Tanssitaanko?"
"Severus, tämä on väärin."
"Millä tavalla?" Poika virnisti.
"Hm."

"Sirius, katso kuka tanssii Ruikulin kanssa? En tajua, mitä Lily näkee hänessä!" James mutisi ystävälleen ja yritti pitää
kymmeniä tyttöjä kauempana, jotta saisi jutella rauhassa.
"Jos minä olisin Lily, en varmastikaan lähestyisi sinua kun kaikki koulun tytöt pyörivät kimpussasi", Sirius mutisi pettyneenä.
Tietysti monet olivat kysyneet häntä, mutta eivät kaikki.

"Miten te jaksatte olla huolissanne jostain tytöistä? Toisella on liikaa ja toisella liian vähän", Remus tuumasi ja oli syventynyt
Päivän Profeettaan.
"Hmm... Remus?" Remus kohotti katseensa, ja huomasi, että hänen ystävänsä olivat lähteneet mutta hänen kasvojensa edessä
seisoi kaunis tyttö.
"Öhh... niin?"
"Tanssitaanko?" tyttö kysyi selvästi iloisena siitä että Remus ylipäätään puhui hänelle. Tytön sydämen muotoiset kasvot loistivat innostuksesta.
"Hmm."
"Eli?" tyttö hymyili. Hänen hiuksensa muutivat yhtäkkiä väriä rauhoittavasta ruskeasta räikeän purukumin pinkiksi.
"Öööhh... Olemmeko tavanneet?" Remus kysyi pelokkaana.
"Ainiin, anteeksi. Nimeni on Nymphadora Tonks."

Mitä minä ajattelin? Olen Severuksen kanssa tanssiaisissa! Voi jos Petunia kuulisi tästä... Hän kielisi heti äidille.
"Lily, onko jokin hätänä?" Severus kysyi ja kumartui katsomaan Lilyä silmiin.
"Hm, ei ole. On vain vähän huono päivä, ei muuta."
Valehtelin. Päin naamaa! Voi ei voi ei voi ei!
"Lily, minä-"
"Hm?"
"Minä..."
"Mitä sinä? Minä odotan", Lily keskeytti Severuksen tahallaan toisen kerran. Hän tiesi mitä oli tulossa eikä halunnut kuulla sitä.
"Minä - Rakastan sinua."

"Sirius, puhutko totta?" huusi hämmästynyt James, joka oli lähettänyt Siriuksen salakuuntelemaan Lilyä ja Severusta.
"Kyllä. Miksi valhetelisin tälläisessä asiassa?"
"En tiedä... Sanoiko hän tosiaan 'minä rakastan sinua'?" James sähähti halveksivasti.
Lause kuitenkin herätti kiinnostusta ympäristössä ja kaikki kerääntyivät kaksikon ympärille kuulemaan lisää.
"Kuulitteko? Tuo rakastaa tuota!" Lucius Malfoy tuhahti ja osoitti vuoronperään Jamesia ja Siriusta.
"Eikä!" James närkästyi ja kavahti taaksepäin.
"Puhuimme Lilystä ja Severukses-"

"Severuksesta?" Lucius toisti kulmat koholla.
"J-joo", James mutisi ja katui sanojaan. Lily tappaisi hänet.

Lily käpertyi vessan nurkkaan ja itki.
Miksi kaikki menee pieleen? Mitä Jamesille kuuluu omat asiani? Äh, miksen huomannut että Sirius vakoili meitä! Vaikka aika harvoin Sirius jää huomaamatta... Ei! Eikä, en näe häntä koskaan. Sirius on minulle kuin ilmaa!

 "Lily, mikä hätänä?" tuttu vaisu ääni kysyi.
Lily kohotti katseensa ja nousi äkisti seisomaan ja halasi Severusta.
"Voi Sev... Miksi kaikki menee aina piloille? Elämä on niin vaikeaa!" Lily itki Severuksen kaulaan. Poika ei oikein tiennyt miten reagoida, joten halasi takaisin ja kuiskasi:
"Tiedän."

 "Vannon että minulla on vain pahat mielessä", James mutisi tyhjälle pergamentille, jolle ilmestyi tuttu teksti. Hän avasi kartan ahneesti ja etsi katsellaan Lilyn. Kolmas kerros, tyttöjen vessa... Severuksen kanssa.
"Voi ei!" James parkaisi, heitti kartan pois ja hautasi kädet kasvoilleen.
"Höh?" Remus oli juuri tullut suihkusta.
"Katso karttaa", James mutisi ja hautautui peittoihin.
 "James", Remus kuiskasi kuivasti vilkaistuaan karttaa. "Hän on tulossa tänne."
"Ei voi olla totta!" James huudahti ja piiloutui sängyn alle juuri parhaaseen aikaan: Lily astui poikien makuusaliin.

 Poikien makuusali. Kaipa siihen kuului hien haju, likapyykin peittämä lattia ja likaiset sängyt.
Kun Lily oli tutkinut aikansa, hän nosti katseensa ja näki kylpytakissa seisovan Remuksen.
"Hmm." Lily nyökkäsi Remukselle.
"Öh. Hei, Lily... Minäpä tästä menenkin... tuota, vaihtamaan vaatteet", Remus takelteli ja katosi pukuhuoneen sijasta vessaan.
Lily kohotti kulmiaan. Ehkäpä James oli pukemassa. Paras olla vaatteet päällä sillä menen sinne nyt.
 Pari askelta ja oven avaus. Ei vaikeaa. Mutta kun tiesi, että oven takana olisi joko alaston tai ainakin puolialaston James, ajatus ei oikein houkutellut. Lily veti henkeä ja avasi oven.
 Karmea haju sekoitettuna shampoon raikkaaseen tuoksuun otti Lilyn vastaan höyryisessä huoneessa.
"Bingo", Lily mutisi itsekseen, kun näki höyryssä sumeasti mustatukkaisen hahmon.
Lily sulki oven. Höyry selveni.
 "Sirius", Lily henkäisi. Pojalla ei ollut muuta päällään kuin lannevaatteesta käyvä pyyhe.
Lily henkäisi uudelleen. Siriuksella oli mahtava, lihaksikas ylävartalo. Mustat, pitkät, kihartuvat hiukset valuivat märkinä vettä.
Miten tyttö ei ollut huomannut miten hyvännäköinen Sirius oikeastaan olikaan!
"Lily! Mikä mukava yllätys!" Sirius mutisi tekopirteästi ja virnisti. Sitten hän kääntyi vaatteittensa puoleen ja alkoi puhumaan katsomatta Lilyyn.
"Alan nyt pukea. Voit jäädä katselemaankin, jos haluat", Sirius sanoi sen enempiä varoittamatta ja pyyhe tippui hänen jalkoihinsa mytyksi.
 Lily kääntyi ympäri niin nopeasti kuin taisi. Hän tunsi punastuvansa.
 
 "Oliko jotain asiaakin?" Sirius kysyi kun Lily ei onnistunut lähtemään. Tyttö ei vastannut vaan poistui pukuhuoneesta nopeasti,
ja laskeutui portaat alas oleskeluhuoneeseen eikä vastannut Jamesin huutoon "Lily, odota!".

 Mitä minä oikein ajattelin? Onpa noloa! Miten minä enää koskaan voin katsoa Siriusta silmiin... Niihin kauniisiin silmiin... Ei Lily, sinä seurustelet Severuksen kanssa!
 Lilylla oli paha olo. Hän ei voinut syödä. Hän sai poistua jopa kesken tunnin.
"Sinuna - minä menisin - matami Pomfreyn - luo", Alice sai sanottua samalla kun hotki riisiä ja kanaa. Mahtavaa - Lilyn lempiruokaa.
  "Hm", Lily vastasi eikä edes kunnolla tajunnut mitä Alice oli sanonut.
"Minä menen sairaalasiipeen."

 "Mikset tullut tänne heti?" matami tivasi kun oli mitannut Lilyn kuumeen - 42 astetta.
"E-en tiedä", Lily sanoi puhuen totta.
"Annan sinulle nyt lääkettä, jonka voimalla nukut sikeästi - hmm... - laitetaan nyt vaikka ... - kaksitoista tuntia. Hyvää yötä."

 KAKSITOISTA TUNTIA MYÖHEMMIN

 "Hei Lily."
"Severus?"
"Kyllä, minä."
"Kauanko olet odottanut?" Lily kysyi ja nousi kyynerpäittensä varaan. Hänen näkökenttänsä oli sumea. Josta tuli pelottavasti mieleen ilta, jolloin hän oli eksynyt Siriuksen kanssa pukuhuoneeseen...
"Kauan, mutta ei se mitään."
 Severus suuteli Lilyä hellästi. Tyttö vastasi suudelmaan antaumuksella.

 "Sirius, minä näin kaiken. Älä jaksa," James mutisi masentuneena.
"Hyvä on!" Sirius tunnusti käheästi.
"Mutta vannon, että se oli viatonta! Mitään ei tapahtunut!"
"Sirius, olet niin suloinen."
 Sirius hätkähti. Lily oli poikien makuuhuoneen ovella.
"Hienoa. Mahtavaa", James sanoi kylmästi ja lähti oleskeluhuoneeseen. Matkalla hän tönäisi Lilyä kovakouraisesti.
"Aih!"
"James, minä - Lily!" Sirius otti tytön kiinni ennen kuin tämä koski lattiaa.
 Hän auttoi Lilyn seisomaan. Tytön huulet olivat raollaan, eikä Sirius enää voinut itselleen mitään...

 Siriuksen kasvot. Komeapiirteiset, kauniit, suloiset... Lily vastasi intohimoiseen suudelmaan antaumuksella.
Sirius kaappasi Lilyn syliinsä ottaen tätä lanteilta kiinni eikä päästänyt irti.
 "Lily, minä rakastan sinua."

A/N: Tässä oisi jo sitten toinen luku... Kommenttia saa ja pitää laittaa Iskee silmää Niin pahoja kuin hyviäkin, vaikka sitten pelkästään pahoja... D:

[Melodie]

Hei, tekstisi alusta puuttuvat tarpeelliset alkutiedot. ^^ Lista tarpeellisuuksista löytyy täältä, jos voisit lisätä ne.

[DRACOHANNA]

ihanaa tekstiä! harmi ettei tätä ole kommentoinut paljon kukaan ;o toivottavasti pystyisit jatkaa tai tehdä uuden, vaikka siitä on jo aikaa