Mutanttiorava, nyt tulee (vihdoin) jatkoa!
A/N: No niin tässä on teille tätä jatkoa
Kirjoittaminen vähä venähti, mutta siitä selvittiin sitten.. : ) Luku voi olla hieman lyhyt, voisin taiteilla seuraavasta hieman pidemmän..
Toivottavasti luku ei etene liian nopeasti..
Saamme kiittää taas
Tuhisijaa, joka korjaili virheitäni : P
Kiitos kaikille kommenteistanne!! Mutta pidemmittä puheitta!
Enjoy!
Luku 5’’Bella, onko sinulla jotain kerrottavaa?’’
’’Ei.’’
’’Valehteletko?’’
’’En, Edward. Miksi minä edes valehtelisin sinulle?’’ Se hiljensi hänet, mutta hän silti jatkoi kidutustani. Hän suuteli kaulaani toiselta puolelta hyvin omistavasti. Vein käteni hänen kaulalleen ja hänen hiuksiinsa.
Me makasimme siinä päällekkäin, en tiedä kuinka kauan makasimme niin. Se tuntui oikealta ja väärältä. Minä vihasin Edwardia, mutta minä myös rakastin häntä. Rakastaa on ehkä liian voimakas sana, mutta minä olin totisesti ihastunut. Olisin halunnut kertoa sen hänelle, mutta en voinut. Olin ajautunut omaan pieneen maailmaani, kunnes kuulin jonkun hokevan nimeäni.
”Bella”, kuulin enkelin sanovan. Argh! Mitä minä taas ajattelin?
’’Niin?’’
’’Oletko sinä Isa?’’ Hän katsoi minua ihanilla silmillään. Kuka tahansa tyttö olisi voinut paljastaa, mutta minä olin päättänyt, että en murtuisi.
’’Minäkö olisin joku julkkis? Oletko sinä päästäsi sekaisin?’’
’’En. Minusta tuntuu, että sinä valehtelet.’’
’’Edward, voisitko nousta päältäni?’’ Hän ei liikahtanutkaan. ”Edward.”
Hän ei huomioinut minua vieläkään, joten yritin kääntää meidät ympäri, mutta hän halusi olla tilanteen pomo, joten pysyin tiiviisti hänen allaan.
’’Bella, joko sinä tunnustat?’’ Hän lähentyi uhkaavasti kaulaani.
’’Mitä minä edes tunnustaisin?’’ Se ei auttanut, hänen huulensa olivat vain millien päässä omistani. Ne koskettivat juuri toisiansa, kun joku tuli huoneeseeni.
Kuului vain korkokenkien kopistusta. Kiitos, Alice, sinä pelastit minut, ajattelin. Suuni loksahti auki, tulija ei ollutkaan Alice. Hän näytti härältä, joka oli juuri nähnyt punaista.
’’Mitä hemmettiä sinä luulet tekeväsi?’’ hän kiljui.
’’Anteeksi, tunnenko sinut?’’ Tunnistin hänet, hän oli toinen tyttö hissistä. Edward nousi päältäni, ja nousin seisomaan.
’’Minä olen Jessica, Edwardin tyttöystävä’’, hän sanoi aika itserakkaasti.
’’Mitä hemmettiä sinä täällä teet?’’ Edward puolestaan kysyi.
’’Tulin tapaamaan sinua, kulta. Kysyin Emmettiltä, missä olet, ja hän sanoi, että ehkä juttelemassa sen strippari-Bellan kanssa’’, hän puhui ivallisella äänellä, ja olin lähellä lyödä häntä.
’’Strippari?’’ kysyin astuen hieman lähemmäksi häntä, ja hän läheni minua. Välillämme oli enää ehkä viiden sentin rako. Edwardin kädet silittelivät selkääni, jotta rauhoittuisin.
”Niin.”
’’Näytänkö minä joltain maksulliselta naiselta, joka tanssii ympäri tankoa?’’
”Kyllä.”
’’Mutta minäpä tuhoan kuvitelmasi, en ole strippari’’
’’Ihan kun minä sinua uskoisin. Nytkin vehtaat Edini kanssa’’, Jessica kivahti.
’’Edisi?’’
’’Aivan. Edi-kulta, et ole tainnut kertoa, että olemme yhdessä?’’ hän sanoi flirttailevasti. Emmettkin oli tullut katsomaan show’ta, taas.
’’Minä kun luulin, että Edward jätti sinut ylä-asteen jälkeen ja että ette ole seurustelleet sen jälkeen. Paitsi ehkä unissasi, joka tosin on mahdollista’’, sanoin aika ivallisella äänellä.
Hän oli iskemässä avokkaalla naamaani, mutta sain hänen kätensä kiinni ennen kuin se ennätti osua minuun. Edward katsoi minua suu auki. Jos hän ei sitä kohta laittaisi itse kiinni, siellä olisi kärpästen pesä.
’’Sinuna en edes yrittäisi’’, Emmett hihkaisi Jessican takaa. Edward laittoi kätensä lantiolleni ja piteli minusta omistushaluisesti kiinni.
’’Jessica, minusta sinun pitäisi lähteä’’, Edward sanoi.
’’Bella, tämä ei jää tähän.’’
’’Ei varmasti.’’
Jessica lähti huoneestani nenä pystyssä. Huokaisin helpotuksesta, kun hän viimein lähti. Minun olisi tehnyt mieli lyödä häntä, mutta mitä suotta, hänellä ei ollut mitään muuta kuin suuri suu ja pienet aivot. Ilmeisesti hän oli sulattanut ne pois, koska tuollaisia juttuja eivät keksineet kuin jotkut pellet.
Olin unohtanut Edwardin kokonaan, hän oli aivan hiljaa. Me olimme aivan hiljaa, seisoimme vieläkin sänkyni edessä. Tunsin jonkun suutelevan korvalehteäni, se tuntui taivaalliselta. Heräsin satumaastani, kun puhelimeni rupesi soimaan. En katsonut edes soittajan nimen, kun jo vastasin.
’’Bella.’’
’’Monelta lähdetään sinne elokuviin?’’ Hän oli ilmeisesti Alice.
’’Entä, jos lähdetään shoppailemaan tai syömään. En jaksaisi katsoa mitään rakkauselokuvaa.’’
’’Ajattelin kyllä kauhua.’’
’’Se käy!’’
’’viidentoista minuutin päästä autolla?’’
’’Joo, nähdään silloin.’’
’’Edward, minun pitää ruveta valmistautumaan’’, sanoin hieman vihjaillen.
’’Ei se minua haittaa. Siitä vain, eivät pienet stripesitykset minua haittaa’’, hän sanoi vinkaten silmää.
Tein työtä käskettyä, otin ensimmäisenä hupparini seksikkäästi pois päältäni, sitten otin sukkani pois jalasta ja päätin riisua collegehousuni hitaasti päältäni. Kun olin saanut ne pois, seisoin Edwardin edessä toppi ja alusvaatteet päälläni. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko hyökkäisin Edwardin syliin tai juoksisin kylpyhuoneeseeni, missä olisivat lyhyet farkkushortsit ja sininen t-paita, jossa lukee 'I love cute guys'.
Lähdin hiljalleen astelemaan kohti Edwardia, joka odotti minua syli avoinna. Tästä tulee hauskaa, ajattelin.
Olin päättänyt leikitellä Edwardin kustannuksella, en voinut sille mitään. Laitoin käteni Edwardin polville ja sivelin niiden päitä. Edward otti käsistäni kiinni ja yritti nostaa minut syliinsä. Tunsin vetoa häntä kohtaan, mutta en ollut vielä valmis menemään suutelemista pidemmälle. Sen takia kidutus oli hauskaa, tiesin, että en murtuisi. Vetäisin käteni nopeasti pois ja juoksin suoraan kylpyhuoneeseen. Kuulin, kun Edward nousi sängystä perääni juuri kun pääsin kylpyhuoneeseen.
Paiskautin oven kiinni Edwardin nenän edestä, kuulin hänen nojaavan ovea vasten.
Menin nojaamaan altaan luo ja katsoin peiliin, olin aivan punainen. Oli totta, että olin ihastunut Edwardiin. Mutta hän oli silti ällöttävä. Ja miksi ihmeessä hän luulee minua Isaksi? Tai se on kyllä totta, että olen Isa, mutta miten hän näkee meissä samaa?
En voinut kuin huokaista helpotuksesta sen takia, että Edward ei ollut ehtinyt tänne.
Kuulin, kun Edward poistui, minulle tulisi kiire. Alice oli tulossa viiden minuutin kuluttua hakemaan, joten riisuin mustan toppini ja laitoin sinisen t-paidan päälleni ja sujautin farkkushortsit jalkaani.
Astuin varovasti ulos kylpyhuoneesta siltä varalta, että Edward sattuisi olemaan siellä. Vilkuilin ympärilleni, häntä ei näkynyt, joten pystyin turvallisesti siirtymään huoneeni puolelle. Menin vaatekaappini luo, otin sieltä mustat gladiaattorisandaalit. Hain sohvalta mustan miumiu laukkuni ja etsin puhelintani, jota ei löytynyt mistään. Voisin vaikka vannoa, että jätin sen sohvapöydälle. Yhtäkkiä tajusin, ajatus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Edward. Aukaisin oven vihaisesti ja lähdin marssimaan kohti Edwardin huonetta. Paiskasin hänen huoneensa oven auki. Hän makasi siinä sängyllä nukkumassa, puhelimeni oli hänen kädessään. Jätin laukkuni oven suuhun ja astuin hain kitaan, kuvainnollisesti.
Hiippailin hiljaa kohti puhelintani, mutta matkalla oli esteitä. Edward ei näyttänyt paljon välittävän vaatteistaan tai sitten siivooja ei ollut eksynyt hänen huoneeseensa tai kun tämä oli nähnyt tämän siivon, tämä oli juossut kirkuen karkuun. Kaikki oli mahdollista, kun Edwardista oli kyse. Lähestyin pikku hiljaa sänkyä, jouduin nousemaan sille, että ylettyisin puhelimeeni. Sain otettua puhelimeni varovasti hänen kädestään ja juuri kun olin peruuttamassa pois, hän tarttui minua kädestä ja veti minua takaisin. Pääni oli Edwardin pään kohdalla, hänen huulensa alkoivat lähentyä uhkaavasti huuliani, jolloin laitoin sormeni hänen omillensa.
’’Edward, minun pitää mennä.’’
’’Ei pidä.’’
’’Kyllä pitää, lupasin Alicelle. En aio pettää häntä.’’
’’Kyllä hän ymmärtää.’’ Hän ei välittänyt ollenkaan.
’’Edward’’, sähisin.
’’No?’’
’’Minusta me etenemme liian nopeasti, en taida olla tähän valmis vielä’’, sanoin ja se kadutti heti sanomisen jälkeen. Hän katsoi suoraan silmiini, en voinut tulkita häntä. Yleensä hänen silmistään sai tietää hänen mielialansa, mutta nyt ne olivat jotenkin tyhjät.
’’Aivan’’, hän sanoi kylmästi.
’’Edward?’’ kuiskasin.
’’No?’’
’’Minä olen pahoillani. Haluan sinua niin paljon, mutta meidän pitäisi tutustua paremmin’’, sanoin hieman iloisemmin. Hän vain nyökkäsi, mutta hänen silmänsä kertoivat muuta. Niillä hän ei voinut valehdella, hän oli iloinen.
’’Mutta minun täytyy nyt mennä.’’
’’Tuletko nukkumaan viereeni yöksi?’’
’’Edward.’’
’’Hyvä on, edetään hitaasti.’’
’’Kiitos.’’ Annoin pienen pusun hänen poskelleen.
’’Enkö saa enempää?’’ hän kysyi hieman loukkaantuneena.
’’Et vielä’’, sanoin ja poistuin sängystä.
Otin laukkuni ja juoksin alakertaan, mutta Alice odotti minua jo ja näytti vihaiselta.
’’Anteeksi.’’
’’Elokuva on jo alkanut, emme ehdi sinne enää.’’ Hän rupesi murjottaman, kiva!
’’Anteeksi ihan oikeasti. Voit syyttää tästä Edwardia.’’ Silloin hän rupesi hymyilemään ja halasi minua.
’’No, mennään sinne leffaan toiste.’’
’’Missä Rosalie on?’’
’’Emmett varasti hänet minulta.’’
’’Varastetaan takaisin’’, ehdotin. Silloin se vielä kuulosti järkevältä. Lähdimme hiippailemaan kohti Emmettin huonetta. Sisäpuolelta kuului hyvin kummallisia ääniä, mutta Alice oli silti aukaisemassa ovea.
’’Emme voi mennä tuonne’’, sanoin hätäisesti. Alice otti taskustaan Jasperin puhelimen ja tekstasi Emmettille.
Tule Edwardin huoneeseen. NYT! Menimme ison valkoisen ruukun taakse piiloon ja näimme, kun Emmett lähti vihaisena pois huoneestaan. Silloin iskimme, menimme huoneeseen ja viitoimme Rosalieta mukaamme. Onneksi hän tuli, ja menimme alas syömään suklaassa uitettuja mansikoita ja juomaan shampanjaa. Juoruilimme, kerroimme salaisuuksia, ja kerroin myös Isasta. Ilta oli hauska, mutta huomenna pitäisi mennä kouluun. Minua ei huvittanut suoraan sanottuna yhtään.
------------------
Kommenttia??
~kjatri