Kiitos kommentista,
Jonttu, kiitos : )
Annoy, niimpä : )
Jaima, tässähän tätä!
A/N: Tässä on teille ensimmäinen luku, olkaapas hyvät! : ) Ja suuri kiitos
Tuhisijalle, olet pelastukseni! : ) Aloittelen hieman tänään toista lukua, se tulee sitten.. : )
Luku 1Päivä ennen muuttoa.
Olin kuullut Charlielta, että Carlisle oli mennyt naimisiin Esmen kanssa. Heillä oli kolme lasta, Emmett, Alice ja Edward. He vaikuttivat mukavilta, ainakin sen perusteella, mitä Carlisle kirjoitti minulle. Ai niin, Carlisle on kuuluisa neurokirurgi, ja Esme arkkitehti. Luulen, että heidän lapsensa ovat suosittuja Bevery Hillsin lukiossa, jonne minäkin menen.
Pakkasin ensiksi kaikki Isan vaatteet, meikit, kengät, korut ja tietysti tärkeimmän, peruukin, Louis Vuittonin matka-arkkuun. Sitten osan omista tavaroistani esiintymisasujen päälle ja ne jotka eivät mahtuneet, laitoin toiseen arkkuun. Otin myös pari mekkoa mukaan, jos niitä tarvitsisin.
Kun olin saanut kaikki pakattua, menin alakertaan. Charlie ilmeisesti sopi Carlislen kanssa puhelimessa, monelta tulisin heille huomenna.
’’Ai hei Bells, Carlisle haluaisi puhua kanssasi’’, isä sanoi ja ojensi luurin.
”Bella”, sanoin kohteliaasti.
’’Carlisle täällä, jännittääkö huominen?’’ hän kysyi.
”Hieman”, sanoin, mutta nopeasti jatkoin, ’’teidän pitäisi tietää minusta jotain, ja toivoisin, että et kertoisi lapsillesi tästä’’.
’’Antaa tulla, lupaan olla kertomatta lapsille, mutta Esmelle saan ilmeisesti sanoa?’’ hän kysyi.
’’Tietysti. Tiedätkö sinä poptähden nimeltä Isa?’’ kysyin uteliaana. Olikohan siellä edes kuultu minusta? Pakko kai oli, koska minun pitäisi esiintyä jossain festareilla.
’’Kyllä olen, täällä on paljon faneja’’, hän sanoi iloisesti. ’’Mutta miten tämä liittyy sinuun?’’ hän jatkoi kysymällä.
’’No, minä olen Isa. Nimi tulee etunimeni osasta, kun olen oikeasti Isabella’’, sanoin hiljempaa.
’’Aivan, Charlie vihjaili jotain tämän mukaista. Mutta miksi pidät kaiken salassa, Isa nimittäin on kuuluisa ainakin meillä kotona’’, hän kysyi.
’’Haluan elää tavallista elämää, ja näin se on helpompaa. Kukaan ei tunnista minua’’, sanoin iloisesti.
’’Aivan, mutta nähdään huomenna. Emmett ja Jasper tulevat hakemaan sinut lentokentältä’’, hän sanoi ymmärtäväisesti.
’’Okei, mutta nähdään’’, sanoin iloisesti. Minun piti kysyä, kuka on Jasper, mutta muistin vasta kun suljin puhelimeni.
’’Hän otti sen hyvin’’, sanoin Charlielle, koska hän näytti uteliaalta.
’’Sehän on mahtavaa’’, hän sanoi ja halasi minua.
’’Menen nukkumaan, öitä’’, sanoin ja lähdin kipuamaan portaita ylös.
’’Öitä, Bells’’, isä sanoi ja jatkoi pelin katselua.
Tiesin, etten saisi yöllä unta. Se oli aivan mahdotonta, olin liian jännittynyt. Yritin rentoutua, sekään ei onnistunut. Lopulta päätin ruveta lukemaan kirjaa nimeltä Humiseva Harju.
Kun vihdoin herätyskelloni soi, pomppasin ylös sängyltä ja kävelin kylpyhuoneeseen. Näytin aivan karmealta, hiukseni olivat ihan hujan hajan ja silmieni alla oli pienet silmäpussit. Astuin suihkukoppiin ja otin käteeni mansikan tuoksuista shampoota, hieroin sen hiuksiini ja huuhtelin sen huolellisesti pois. Pesin itseni myös mansikan tuoksuisella suihkugeelillä. Kun olin valmis, kiedoin pyyhkeeni ympärilleni ja menin huoneeseeni.
Mietin mitä laittaisin päälle lentokoneeseen. Minulla oli oma jetti, mutta se oli Isan kiertueita varten, joten jouduin lentämään United Airlinesillä, mutta onneksi sentään ensimmäisessä luokassa.
Päätin laittaa koneeseen päälle mustat pillifarkut, valkean t-paidan, violetin neuleen ja mustat tennarit. Hiukseni laitoin pompulalle ja meikkasin hieman. Kun olin valmis, otin käsilaukkuni ja menin alas.
’’Oletko valmis?’’ Charlie kysyi.
”Joo”, sanoin hieman hymyillen.
’’Tavarasi ovat jo autossa, joten lähdetäänpä sitten." Hän viittoi minua kohti ulko-ovea.
Kun pääsimme autoon, lähdimme ajamaan kohti lentokenttää, joka sijaitsee noin 30 minuutin ajomatkan päässä.
Ne 30 minuuttia menivät todella hitaasti, olin tylsistyä kuoliaaksi. Kun vihdoin saavuimme lentokentälle, aika tuntui taas menevän liian nopeasti. Haimme kärryt, johon laitoimme matka-arkkuni. Kun viimein saavuin lähtötarkastukseen, hyvästelin isän.
’’Hyvää matkaa, kulta’’, hän sanoi ja halasi minua.
”Kiitos”, sanoin ja lähdin kävelemään.
’’Soita heti, kun pääset perille’’, hän vielä huikkasi, kun olin menossa metallinpaljastusta kohti. Vilkutin ja annoin ison hymyn hänelle.
Minun pitäisi istua lentokoneessa 11 tuntia ja 14 minuuttia.
Vihdoin istuin paikallani, ei ykkösluokassa kovin moni matkustanut.
’’Tervetuloa United Airlinesin lennolle Lontoosta Los Angelesiin. Olen Cassie Bardot ja toimin lentonne emäntänä. Lentokapteenina toimii Michael Taylor, ja perämiehenä George Meester. Turvaohjeista sen verran, että aina kun turvavyövalo palaa, turvavöitten pitää olla kiinni. Suosittelemme pitämään turvavöitä kiinni koko matkan ajan. Matkapuhelimien pitää olla kiinni koko lennon ajan, ja muut elektroniikkalaitteet ehdottomasti kiinni laskun ja nousun aikana. Laukkujen pitää olla edessä istuvan tuolin alla tai säilytyslokeroissa. Lentokoneessamme on 10 hätäuloskäyntiä, jotka ovat varmistettu exit kylteillä.
Tällä hetkellä Los Angelesissa on 25 astetta lämmintä. Lentoaikamme on 11 tuntia ja 14 minuuttia. Turvallista matkaa!’’ hän sanoi.
Kun olimme lentäneet jo puolet matkasta, ajattelin ruveta kirjoittamaan uutta kappaletta.
I can almost see it
That dream I'm dreaming but
There's a voice inside my head sayin’,
You'll never reach it,
Every step I'm taking,
Every move I make feels
Lost with no direction
My faith is shaking but I...Hyräilin sitä mielessäni ja nukahdin.
Heräsin siihen, kun kuulutettiin, että kohta laskeudutaan. Laitoin turvavyöni kiinni, minusta laskeutuminen oli ihan parasta koko lennossa. Vihdoin lentokoneen pyörät osuivat maanpintaan, ja olimme turvallisesti maassa.
’’Tervetuloa Los Angelesiin, tällä hetkellä täällä on 25 astetta lämmintä. Hyvää lomaa!’’ lentoemäntä kuulutti.
Aukaisin turvavyöni, otin tavarani ja lähdin kävelemään kohti poistumisovea. Kiitin lentoemäntää ja lähdin kävelemään kohti tullia. Odotin, että matka-arkkuni tulisivat hihnalle ja 10 minuutin päästä ne tulivat, ja noukin ne nopeasti kärryyn. Lähdin työntämään tavaroitani kohti aulaa.
Etsin Emmettiä ja Jasperia, harmi vain en tiennyt, minkä näköisiä he olivat.
Sitten huomasin kyltin, jossa luki Bella Swan, suunnistin sitä kohti. Edessäni oli kaksi nuorta miestä. Toinen oli lihaksikkaampi, hieman pitempi ja mustatukkainen ja toinen taas hoikahko, lihaksikas ja hänellä oli kullanväriset hiukset.
”Hei." Se oli ainoa sana, jonka sain suustani.
’’Hei, sinä olet varmaan Bella’’, nyökkäsin ja hän jatkoi, ’’olen Emmett.’’ Hän halasi minua. Olin hieman hämilläni, olimme tunteneet vajaan minuutin, ja hän jo halasi minua?
’’Minä olen Jasper, Alicen poikaystävä ja Emmettin ja Edwardin hyvä ystävä’’, hän sanoi ja kätteli minua.
’’Mukava tavata teidät’’, sanoin.
’’Minä voin työntää, olet varmaan uupunut lennostasi?’’ Emmett sanoi pieni hymy huulillaan.
”Hieman”, sanoin, ja lähdimme kävelemään kohti parkkipaikkaa.
’’Menikö matkasi hyvin?’’ Jasper kysyi kohteliaasti.
’’Meni. Missä on teidän autonne?’’ kysyin pieni hymy huulillani.
”Tuossa”, Emmett sanoi ja osoitti mustaa hummeria. Irvistin hieman, se oli hieno.
Emmett ja Jasper nostivat tavarani takakonttiin.
’’Bella, voit istua edessä’’, Jasper sanoi. Emmett ajoi autoa, ja Jasper istui takanani.
Emmett käynnisti auton, ja lähdimme suuntaamaan kohti heidän taloaan.
Näin kyltin, jossa luki Bevery Hills, ja tiesin, että kohta olisimme perillä.
Ajoimme ison valkean talon luokse, se oli oikeasti valtava. Etuoven edessä oli neljä pilaria, pihassa oli neljä autoa ja paljon kukkia. Se oli niin kaunis.
’’Tervetuloa Bevery Hillsiin’’, Jasper sanoi, poistui autosta ja aukaisi oveni.
”Kiitos”, sanoin. Ulkona oli kuumempi, mitä kuvittelin.
Lähdin kävelemään heidän kanssaan muita ihmisiä kohti.
’’Hei, olen Carlisle, puhuimme puhelimessa’’, vaalea, komea, hyväkroppainen mies sanoi ja kätteli minua.
’’Bella, mukava tavata teidät’’, sanoin hieman ujosti.
’’Hei Bella, minä olen Esme’’, kaunis, ruskeatukkainen nainen sanoi ja halasi minua.
’’Mukava tavata teidät’’, sanoin.
’’Sinutellaan vain’’, hän sanoi ja lähti kuljettamaan minua nuorempia ihmisiä kohti.
’’Tässä on nuoriso’’, Carlisle sanoi minulle hymy huulillaan.
’’Hei Bella, minä olen Alice. Meistä tulee vielä hyvät ystävät’’, pieni kokoinen ja siro tyttö sanoi, hänellä oli musta, kynitty tukka. Hän myös halasi minua.
’’Hei Alice, toivottavasti’’, sanoin.
’’Hei, olen Edward’’, ja hän kätteli minua. Hän oli niin komea! Hänellä oli täydellinen kroppa, ihanat vihreät silmät ja kullan vivahteita tukassaan.
”Bella”, sanoin hymyillen.
’’Hei, olen Rosalie ja Emmettin tyttöystävä’’, blondi, joka näytti aivan mallilta, sanoi ja hän myös kätteli minua.
’’Hei, mukava tavata teidät kaikki’’, sanoin.
’’Olet varmaan väsynyt?’’ Esme kysyi.
”Hieman”, sanoin.
’’Emmett ja Jasper, kantakaa Bellan tavarat hänen huoneeseensa, ja Alice ja Rosalie voivat näyttää missä se on’’, hän sanoi komentavalla äänellä ja hymyili minulle.
’’Edward, viideksi sitten kotiin, silloin on illallinen’’, hän sanoi.
Lähdin seuraamaan Alicea ja Rosalieta toiseen kerrokseen.
’’Bella, tässä on sinun huone’’, Alice sanoi ja aukaisi oven.
’’Tämä on aivan mahtava’’, sanoin.
’’Jätämme sinut nyt, tule viideltä viimeistään alas’’, hän sanoi, ja pojat kantoivat tavarani.
”Kiitos”, sanoin ja jäin yksin.
Huoneeni oli valkoiseen ja ruskeaan sisustettu, sänky oli valtava. Minulla oli oma kylpyhuone ja parveke, josta näin takapihalle. Takapihalla oli iso uima allas.
Ajattelin vähäksi aikaa ruveta lepäämään sohvalle, lento oli vienyt minulta voimia.
-----
Kommentit ovat kivoja! : )
~kjatri
