I'm back! Tai siis jatkoa tulee taas!
Anteeks tälläinen viivästyminen, tämä vähän venähti. Ja saamme kiittää taas ihanaa
Tuhisijaa! Love ya!
Kiitos kaikille kommenttia laittajille!! : )
MariaC, kiitos
karolux, kiitoos
Jatkoa!
Korsetti, kiitos!
Niin, kenties Alicen tuleva ammatti? Niinhän ne on
NiNNNi, nyt!
kiitos!
-Edward-, ihanaan? *blush* tässä sitä nyt olisi!
...and I hope you guys enjoy!
Love,
~kjatri
Luku 9BPOV’’Rose, tuo sopii sinulle!’’ Alice sanoi innoissaan. Rosaliella oli päällään pirteän pinkki tunika, joka oli selästä auki, mustat nahkaiset legginsit ja jaloissaan hänellä oli korolliset tennarit, joissa oli vaaleanpunaisia strasseja.
’’Alice, älä selitä. Näytän aivan kammottavalta! Pinkki ei sovi minulle’’, Rosalie valitti.
’’Rose, ei kukaan sinua tunnista. Kyllä minullakin on vaatteita, joita en käytä muulloin, kun olen Isa’’, sanoin Alicen kadottua pukukoppiin. ’’Rose, mitä meinasit tehdä hiuksillenne?’’
’’En tiedä, mitä Alice on keksinyt’’, Rosalie sanoi eikä vastaus tullut yllätyksenä. Silloin Alice astui ulos pukukopista. Hänellä oli yllään pirteän turkoosit nahkalegginsit, pirteän vihreä tunika, joka myötäili hänen vartaloaan ja jaloissaan hänellä oli valkoiset tennarit.
’’Kelpaako?’’ Alice kysyi.
’’Sinähän varastat show’ni’’, sanoin.
’’En, koska sinulla on todella ihania vaatteita!’’ Alice sanoi.
’’Voi olla, mutta ottakaa nuo. Ne todella sopivat teille loistavasti!’’ sanoin.
’’Kiitos, Bella, mutta tämä on vasta alkua Alicen tuntien’’, Rosalie sanoi, ja niin siinä kävi. Olimme monia tunteja ostelemassa kaikkea, meidän oli pakko ostaa vaatteita todisteiksemme. Alice osti itselleen mustan peruukin, jossa oli violetteja raitoja, se näytti aivan aidolta. Kukaan ei erottaisi, olisiko se peruukki vai oikeaa tukkaa. Pitkät hiukset sopivat hänelle loistavasti. Rosalie taas osti ruskean peruukin, jossa oli pinkkejä raitoja, hänelle kävi hyvin kerroksittain leikatut hiukset. Vihdoin pääsimme kotiin, olin aivan väsynyt.
’’Bella!’’ Edward huudahti ja tuli luokseni.
”Hei”, sanoin ja nousin varpailleni vastaanottamaan suudelman, jonka myös sain.
’’Oliko ikävä?’’
’’Ehkä hieman’’, myönsin.
’’Hieman? Olen suuresti pettynyt’’, Edward sanoi ylidramaattisesti.
’’Aina ei voi saada, mitä haluaa. Joskus pettyy, joskus ei. Minäkin olen pettynyt moniin ihmisiin.’’
’’Ai keihin?’’
’’No, olimme musiik-’’
’’Niin missä?’’
’’Anna olla, ei se ollutkaan niin hyvä juttu.’’
’’Bella, tuletko jo?’’ Alice kysyi.
’’Minne te olette menossa?’’ Edward kysyi.
’’Me lähdemme lauantaina ajamaan kohti Vegasia!’’ Alice sanoi innostuneena.
’’Miksi?’’ Edward kysyi.
’’ALICE!’’ huudahdin.
’’Ups, minä taidan tästä mennä’’, hän sanoi ja lähti kävelemään kohti ovia.
’’Alice! Pysähdy!’’ Edward sanoi.
’’Niin, Edward?’’
’’Miksi te lähdette Vegasiin?’’
’’No, haluamme mennä katsomaan Isaa, kun Bella ei viimeksi päässyt, ja ajattelimme mennä tyttöporukalla.’’
’’Eli ei poikia?’’
’’Niin, Edward. Yleensä, kun puhun tyttöporukasta, se tarkoittaa ei-poikia-mukaan’’, Alice sanoi ja meni sisälle.
’’Enkö minä-’’
’’Et, Edward, et voi tulla mukaan’’, sanoin ja menin Alicen mukaan.
EPOVMiksi he eivät halua ottaa poikia mukaan? Bella menee aivan erilaiseksi, kun joku puhuu jostain Isaan liittyvästä. Esimerkiksi se keikka, jolla tapasimme Isan backstagella. Hänellä oli fritsu samassa kohtaa kuin Bellalla. Bella salaa minulta jotain, mutta en tiedä mitä. Ei hän ole ainakaan Isa, hän inhoaa, jos joku edes tuijottaa häntä.
Lähdin sisälle, missä kaikki muut olivat jo. Olin katsonut Bellan ja Alicen vauvan perään, huomenna olisi vauvojen palautus. Jännää oli, kun vauvoissa oli ääninauhuri ja järjestelmä, joka kertoi vauvan terveydentilan. Harmi vain, kun emme itse päässeet niihin käsiksi. Yhtäkkiä kuului kuin joku olisi kaatunut, se ääni vetäisi minut pois ajatuksistani.
’’Bella!’’ huusin, kun hän vain makasi maassa.
’’Niin, Edward?’’ hän nosti päätään.
’’Miksi sinä siinä makasit?’’
’’No, kaaduin, tai siis kompastuin tuohon mattoon ehkä 20 sekuntia sitten’’, hän sanoi ja hymyili vinosti. Nostin hänet käsivarsilleni ja aloin kuljettaa häntä kohti huonettaan.
’’Edward, voisitko viedä minut Alicen huoneeseen?’’
’’Miksi?’’
’’No, kun meillä on yksi yllätys, niin jos voisit’’, hän sanoi vihjailevasti.
’’Totta kai, olkaapas hyvät’’, sanoin ja suutelin häntä.
’’Ai niin, Edward, Alicella on vauvanne, koska lupasimme Jessicalle hoitaa sitä.’’
’’Selvä, pitäkää vauvasta hyvää huolta. Menen etsimään Emmettin ja Jasperin.’’ Suukotin häntä vielä kerran.
APOVJessica-kulta, et voi uskoa, mitä vauvallenne tapahtuu. Onneksi tiedän, miten pääsen käsiksi ääninauhurin sisällä olevaan nauhaan. Rosalie onnistui huijaamaan entistä biologian opettajaa. Voi mies-parka, hän oli vielä niin nuori ja nyt hän on jossain muualla töissä, kun häntä syytettiin oppilaisiin kajoamisesta. Hän luuli, että Rosalie rakasti häntä. Tosin Rosalie halusi vain tietää, miten nauhurin saa auki, ettei vauvasta kuulu epäilyttäviä ääniä keskellä luokkaa, Rosalien ja Emmettin ääniä. Opettajan nimi oli tainnut olla Ben Diaz. No, mutta nyt tiedän ainakin, miten nauhurin saa auki, ei muulla ole väliä.
Ovelta kuului vaimeaa koputusta.
’’Sisään!’’
’’Hei, Alice’’, Bella sanoi ja tuli sisälle.
’’Vihdoin! Olen odottanut sinua’’, sanoin ja viitoin häntä luokseni.
’’Käydään töihin’’, hän sanoi, ja niin me kävimme.
BPOVOlimme saaneet Alicen kanssa vaihdettua nauhat, minun olisi tarkoitus salakuljettaa se oikea nauha huoneeseeni.
’’Nähdään aamulla, Alice. Vien vauvan Edwardille’’, sanoin ja poistuin huoneestani.
Koputin Edwardin huoneen oveen, sieltä kuului epäilyttäviä ääniä. Avasin oven ja näin Jessican tukkapehkon olevan hajareisin jonkun päällä. Luulin, että poika oli Edward, mutta niin se ei ollut. Katsoin poikaa tarkemmin, hänellä oli vaaleat hiukset, ja sitten tunnistin hänet. Mike! Asetin vauvan varovasti maahan toivoen, että se nauhoittaisi ääniä. En minä ole ilkeä, ellei minulle olla ilkeitä. Peruutin varovasti pois huoneesta, mutta samalla törmäsin johonkin isoon. Käännyin katsomaan, mihin tai no tässä tapauksessa, kehen törmäsin. Takanani oli Emmett.
’’Hei, Bella! Miksi sinä – ‘‘, ne olivat ainoat sanat, jotka Emmett sanoi, kunnes tukin kädelläni hänen suunsa.
”Shh”, sihisin hänelle ja vedin häntä sivummalle. ’’Jess ja Mike olivat siellä’’, sanoin selitykseksi.
’’Siis Jessica Stanley? Koulun pissis?’’ Emmett kysyi epäuskoisena.
’’No, juuri se ihana Jessica Stanley.’’
’’Bella, Jessica ei voi missään nimessä olla Miken kanssa tuolla.’’
’’No, miksi ei? Eivät he ainakaan Rosalielta tai Jasperilta näyttänyt?’’
’’No – ‘’, sen verran hän kerkesi sanoa ennen kuin vedin hänet vessaan mukanani, kun joku avasi Edwardin huoneen oven. Katselimme ovenraosta, ketkä huoneesta tulivat ulos. Ensin sieltä tuli Mike, joka loppujen lopuksi juoksi ulos, ja sitten iki-ihana Jessica, joka käveli nenäpystyssä ja hymyili viekkaasti. Pujahdin itse äkkiä pois vessasta ja juoksin Alicen huoneeseen, unohdin koputtaa ja keskeytin jotain, mitä en olisi halunnut keskeyttää.
’’BELLA!’’ Alice kirkaisi, kun käännyin äkkiä ympäri.
’’Anteeksi, Alice, mutta minulla on todella hyvä juoru, mutta taidan kertoa sen myöhemmin’’, sanoin. Samalla tunsin, kuinka puna nousi kasvoilleni.
’’No, Alice, anna hänen kertoa, vaikka tosin -’’, Jasper sanoi, mutta keskeytin hänet.
’’No, mutta minä menen nyt’’, sanoin ja poistuin huoneesta ripeästi.
Lähdin suosiolla omaan huoneeseeni, avasin oven ja kellahdin suoraan sänkyyn. Mutta huomasin, että sängyn toisella puolella makasi joku. Otin pöydältä jonkin esineen käteeni, en katsonut tarkasti minkä, ja yhdellä käden liikkeellä iskin tuota möykkyä sillä. Möykky liikahti ja valitti päätänsä, hän kapaloi minut käsillänsä.
’’Hei, nuppu, minulla on ollut sinua ikävä’’, kuulin hänen sanovan.
’’Hei, E- JAKE!’’
’’Etkö ole iloinen? Vai käytätkö sinä nykyään nimeä Isa?’’
’’Jake-mitä-sinä-täällä?’’
’’Etkö sinä ilahdu minua nähdessäsi ’Isa’?’’
’’Itse asiassa en! Joten voisitko olla kutsumatta minua Isaksi, en käytä sitä nimeä siviilissä ja voisitko poistua?’’ sanoin ja työnsin häntä pois.
’’Nuppu, älä viitsi!’’
’’Miten sinä edes pääsit tänne?’’
’’Ikkunasta. Managerisi kertoi, missä asut.’’
’’Hän ei saanut!’’ huusin, ehkä liiankin lujaa.
’’Mutta nuppu, ei meillä ole mitään hätää. Minä varasin jo pöydän romanttiseen ravintolaan. Sinne tulee kuvaajia’’, Jacob sanoi ja otti käsistäni kiinni.
’’En minä sinne tule’’, sanoin ja vetäisin käteni irti.
’’Et sinä tulekaan, mutta Isa tulee.’’
’’Ei hänkään tule, jos en minäkään.’’
’’Nuppu, sinun salaisuutesi on vaarassa. Sinuna tulisin’’, hän sanoi vihaisesti ja otti kaulastani kiinni. ’’No, miten on?’’
’’Tulen’’, sanoin minkä voin.
’’Tule huomenna hotellilleni ja ota tavarasi mukaan’’, hän sanoi ja suukotti poskeani. Irvistin, mutta hän ei välittänyt. Hän lähti ikkunasta ulos, harmi kun ikkunani alla kulkivat palotikkaat, muuten tältäkin olisi vältytty. Miksi minun oli pitänyt mennä rakastumaan TV-tähteen, hän oli vain Jacob Black, ei mitään sen enempää. Isäni oli sanonut, että tuosta ei seuraisi mitään hyvää, kun olin kertonut Jacobille, että olin Isa. Olimme eronneet, koska hän oli hän. Hän oli lyönyt, jos ei ollut saanut tiettyä roolia, tai jos minä olin menestynyt.
Olisi helpointa tappaa Isa, mutta en minä voi, fanieni takia. Joskus rakastan olla Isa sen huomion takia, mitä hän saa, mutta rakastan olla myös Bella, koska kukaan ei tunnista minua.
Menin takaisin sänkyyni, minun olisi pakko nukkua, huomenna olisi torstai ja biologiaa. En malttanut odottaa, miltä Jessica näyttäisi, kun kuulisi nauhurilta itseään.
***
Aamulla heräsin siihen, kun joku aukaisi ikkunani verhot. Katsoin tarkemmin, se oli Alice. Hetken uskoin, että se olisi ollut Edward, mutta turhaa minä hänestä uneksin.
’’Huomenta’’, Alice sanoi iloisella äänellä.
’’Huomenta’’, sanoin haukotuksieni väliltä.
’’Bella?’’
’’Niin? Alice, mitä sinä haluat?’’
’’Saisinko?’’
’’Mitä?’’
’’Enkö voisi?’’
’’Alice, mitä sinä haluat?’’
’’Haluaisinmeikatasinutvaatettaasinut’’, Alice sanoi todella nopeasti, en saanut siitä mitään selvää.
’’Ihmisten kielellä, kiitos.’’
’’Saisinko meikata sinut ja valita vaatteesi tänään?’’ Ei tuota ilmettä!
’’Hyvä on’’, myönnyin ja nousin sängystäni ylös.
’’Kiitos, Bella’’, Alice hihkaisi ja halasi minua. ’’Sinulla on 20 minuuttia aikaa käydä suihkussa.’’
’’Alice, paljon kello on?’’
’’Se on kuusi, miten niin?’’
’’Ja me menemme kouluun?’’
’’15 yli kahdeksan’’, hän sanoi ja poistui huoneestani.
***
Vihdoin Alice oli valmis. Minulla oli päälläni valkea toppi, jonka päällä oli musta liivi, jossa oli pari niittiä. Jalassa minulla oli mustat farkut ja oranssit korkokengät, eivät ihan minun tyyliseni, mutta ne kävivät asuun. Hiukseni oli suoristettu, ja ne olivat vapaana olkapäilläni. Meikkiä Alice laittoi onneksi kohtuuden rajoissa, ei liikaa.
’’Alice, en ole aivan varma näistä kengistä, ne eivät ole minua’’, protestoin.
’’Bella, sinä lupasit. Tänään et saa tennareita tai muita matalapohjaisia kenkiä’’, Alice sanoi, ja häntä piti uskoa näissä asioissa. ’’Sitä paitsi, nyt sinun on helpompi suudella Edwardia.’’
’’Alice!’’
Kun viimein pääsimme alas, muut odottivat jo meitä, tämä oli tullut tavaksi. Aina viimeisenä minä ja Alice olemme valmiit. Kävelin Edwardin luo ja suutelin häntä.
’’Olet kaunis, niin kuin aina’’, hän sanoi korvani juureen. Huomasin, kun Alice otti vauvamme, ja Emmett kannatteli Edwardin ja Jessican vauvaa jalasta.
’’Em!’’ Edward huudahti.
’’Oi, anteeksi, ei se ollut tarkoitus’’, Emmett sanoi ja heitti lapsen Edwardille.
***
Kun viimein kellot soittivat biologian tunnille, mahassani alkoi lentää perhosia. En tiennyt, mitä minun pitäisi odottaa tunnilta. Olimme aamulla vieneet vauvat opettajalle, ja hän oli sanonut, että parhaat saisivat palkinnon. En malttanut odottaa, että näkisin Jessican ilmeen. Saapa nähdä, kuinka hän reagoi.
-----------------
Kommenttia
