Alaotsikko: Angelina/Hermione, K-11, fluff/romanssi
Nimi: Laskostettiin kiltisti lakanoiden alle ja unohdettiin
Kirjoittaja: Arte
Beta: Picca
Ikäraja: K-11
Paritus: Angelina/Hermione
Tyyli: söpöilyä ja romanssia
Varoitukset: ikäraja tulee alastomuuteen sekä naisten väliseen seksiin viittaamisesta
Yhteenveto: Miten me päädyimme tähän, miten minä päädyin tähän?
Osallistuu: 12+ virkettä, oma aakkoshaaste
A/N Kerta kiellon päälle. Tahdoin kokeilla toisenlaista toteutustapaa tähän haasteeseen, joten jaoin sanat viiteen osaan ja kirjoitin jokaisesta erillisen pätkän, jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa. Eivät ole raapaleita, oli mukavampi vain kirjoittaa eikä laskea sanoja.
Kiitos Piccalle betaamisesta. <3
Laskostettiin kiltisti lakanoiden alle ja unohdettiin
1.
Elämä tuntui paistavan kaikella voimallaan ja kauneudellaan, kun Hermione avasi silmänsä ja tunsi ympärillään pehmeät petivaatteet sekä vieressään lämpimänä makaavan tytön. Hän käänsi hymyillen päätään ja hänen silmänsä nappasivat violetin välähdyksen: Angelinan hiuksiin edellisenä iltana solmitut nauhat keräsivät tehokkaasti makuusalin ikkunasta loistavaa auringonvaloa.
Aamun ollessa jo pitkällä peitteet olivat kuumat, ja Hermione sysäsi ne pois päältään kierähtäen lähemmäs Angelinaa. Tyttö makasi hänen vieressään hiukset sirpaleina pitkin tyynyä, paljas rintakehä nousten hitaasti hengityksen tahdissa.
Kirottua, Hermione huokaisi mielessään silittäessään vanhemman rohkelikon poskea, miten me päädyimme tähän, miten minä päädyin tähän?
2.
Hermionen jalat sotkeutuivat toisiinsa hänen kiiruhtaessaan portaita liian kovaa vauhtia alas, ja hän huudahti yllättyneenä lennähtäessään eteenpäin. Vahvat kädet tarttuivat häneen kiinni, ja Hermione nosti hämmentyneenä päätään katsoen tummiin kasvoihin edessään.
Pihlajanlehtien väriset vihreät silmät katsoivat häntä ystävällisesti takaisin, ja Hermione tunsi poskiensa punehtuvan aavistuksen nolosta tilanteesta.
”Umm, tuota, kiitos”, hän sopersi koettaen ujuttaa ääneensä hieman sovittelevaa hunajaa saadakseen tilanteen tasoitetuksi ilman enempiä punastumisia.
”Annakin olla viimeinen kerta, kun ryntäät minnekään tuollaista vauhtia”, Angelina naurahti ja hipaisi Hermionen alaselkää suoristaessaan tytön ja lähtiessään sitten päätään nyökäten jatkamaan matkaansa.
3.
Hermione naputti kynsillään pöytää kääntäessään hajamielisesti uuden sivun esiin kirjasta Unikirja unelmoijille: opas unien maailmaan. Kirjan kovaan kanteen piirretyt unikaaviot olivat kiinnittäneet hänen huomionsa, mutta istuuduttuaan kirjaston pöydän ääreen hän oli tuskin vilkaissutkaan kirjaansa – hänen ajatuksensa pyörivät Angelinassa ja tytön varmoissa käsissä hänen ympärillään, selän nopeassa kosketuksessa.
Hermione huokaisi pudistaen ärtyneenä päätään ja sijoitti palautuskortin kirjan väliin paukauttaen sen kiinni, tunkien laukkuunsa ja nousten pystyyn. Hän kumartui noukkimaan kiireesti harmaalta kivilattialta tuskin erottuvan sulkakynänsä, kun hän astui vahingossa kaapunsa reunan päälle ja kompuroi – taas.
Käsi tarttui hänen kaapunsa selkämykseen ja tasoitti hänen liikettään, ja Hermione kuuli hymyilevän äänen toteavan korvaansa hiljaa: ”Toivottavasti en joudu pelastamaan sinua kaatumiselta vielä kolmatta kertaa.”
4.
”Me sairastutaan ihan varmasti, täällä on kosteaa”, Hermione sanoi vilkuillen linnanalaisen sataman hämärää varuillaan ja hermostuneena, hänen kätensä vääntelivät itse itseään.
”Ei sairastuta”, Angelina hymyili tietäväistä hymyään tietämättömille ja tarttui lujaa kiinni Hermionen kädestä. Hermionen sydän tuntui kiivaalta ja hengitys oli yllättäen mietinnän takana, kun Angelina kietoutui hänen ympärilleen ja suuteli, suuteli oikein pehmeästi ja lämpimästi ja ihanasti ja sai Hermionen huokaamaan kosteuden ja kylmyyden ja hämärän pois mielestään.
Vesi liplatti vasten pitkään laituriin kiinnitettyjä veneitä, ja ääni kaikui vienosti kivikatossa. Se kuulosti pehmeältä ja salaisuuksia kertovalta naurulta Hermionen korvissa, kun Angelinan käsi silitti taas hänen alaselkäänsä.
5.
Ilta-auringon valo syleili Rohkelikkotornin ikkunoita viimeisillä voimillaan, kun Hermione ja Angelina kiipesivät ylös tyttöjen makuusaleihin johtavia portaita. He livahtivat Angelinan sänkyyn, ja tiivis puuovi peitti kaksosten kepposista aiheutuvan melun ja puheensorinan heidän kuiskaustensa tieltä.
Suloinen, makea tunne viipyili Hermionen huulilla, kun Angelinan tummat kädet sivelivät hänen vaaleaa ihoaan ja nostivat käsivarret kananlihalle. Suojeltu viattomuus laskostettiin kiltisti lakanoiden alle ja unohdettiin sinne, kun vaimennettujen huokausten kaivon kansi avattiin ja paksuissa verhoissa roikkui pieniä pimeitä olentoja.
Tuntui kuin kaapillinen tunteita olisi laskettu irti hyvin pieneen tilaan, Hermione hengitti niitä syvään sisäänsä ja puhalsi Angelinan korvaan. Tyttö suhautti heidät molemmat hiuksiaan heilauttaen mielensä viileään lampeen ja rakasti.
1. elämä
2. violetti
3. aamu
4. sirpale
5. kirous
6. sotkeutua
7. hämmentää
8. pihlaja
9. hunaja
10. viimeinen
11. uni
12. kovakantinen
13. kortti
14. harmaa
15. kolme
16. sairas
17. tietämätön
18. kiivas
19. vene
20. nauru
21. valo
22. kepponen
23. suloinen
24. viattomuus
25. kaappi