Sadun kauniit keijut ( L/D, S)

[raato]

ikäraja: S
paritus: L/D
tyylilaji: angst, raapale
sanoja: 100

Varoitukset: Insesti


Sadun kauniit keijut

***

Vihaa. Vihaa. Vihaa.
Vihaa ja vihassa niin kuin vain pieni poika voi. Puristaa kädet nyrkkiin ja silmät kiinni.
Isä, ei saa. Isä ei saa. Isä ei saa.
Kun ovi avataan, ei koskaan tiedä mitä sen takana odottaa. Turha puhua saduista ja kauniista keijuista, joita ei koskaan tule ja joita ei sittenkään näe.
Draco tietää. Kyllä Draco tietää, sadut ovat valhetta, eikä totuus koskaan ole kaunista.
Totuus Sattuu.
Karua ja kankeaa. Viiltää ja leikkaa.
Totuus on kylmiä käsiä selässä ja hikeä. Se on verta ja sitä naurua. Isä nauraa kun sattuu ja isä nauraa kun pelottaa ja isä nauraa kaiken aikaa. 

***

[Neiti Auringonkukka]

Jotenkin todella ahdistava ja kaunis.

Turha puhua saduista ja kauniista keijuista, joita ei koskaan tule ja joita ei sittenkään näe.

Ihana.

[Sädekehä]

Mm, angst on kyllä mahtavaa, kun sen osaa kirjoittaa oikein. Aa, olenkin kaivannut jotain tällaista.

D/L ei auennut minulle otsikosta, mutta melkein ensimmäisten rivien jälkeen tajusin jo, mistä on kyse. En pidä insestiä mitenkään viehättävänä, mutta onhan se aina hirveän ahdistavaa, koskettavaa ja tunteita herättävää siitä lukea. Ja tämä toimi nimenomaan juuri siksi – tämä herätti kaikessa lyhykäisyydessään paljon tunteita.

Tehotoisto toimi minusta hyvin. Yleensäkin tyylisi kolahti ja oli varsin miellyttävää lukea. Lyhyt, mutta sitäkin puhuttelevampi teksti. Kiitos.

[malla]

Yhdellä sanalla loistava.

L/D kulkee minulla lempiparituksena - on kulkenut jo pitkään. Tavallaan olen lopen kyllästynyt ficceihin, jotka noudattavat samaa kaavaa lähes poikkeuksetta; Lucius on julma mies, joka hyväksikäyttää tai pahoinpitelee perhettään. Juuri kun se raja alkaa lähestyä, ettei enää kiinnosta, törmää tällaisiin upeisiin ficceihin, jotka vain yksinkertaisesti toimivat. Lyhyestä virsi kaunis, niinhän sitä sanotaan.

Kiitos, tykkäsin kovin. :>