Kirjoittaja: amorito
Beta: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: angst, tuplaraapale
Summary: ...ehkä veljekset olivatkin erillään toisistaan tavalla, jota kumpikaan – kenties kukaan – ei ollut tullut ajatelleeksi.
A/N: Muistattehan sen pikku viittauksen Billin ja Fleurin hääkohtauksesta, jossa Fredin ja Georgen sanottiin kadonneen metsään Fleurin veelaserkkujen kanssa? Niin, tämä kertoo juuri siitä 200 sanalla.
George oli ajatellut, ettei se haitannut mitään; sehän oli vain osa hänen kehoaan, ei varsinaisesti osa häntä. Fred oli osa häntä, samoin kuin vitsit ja temperamenttisuus, rohkeus ja uhmakkuus. Mutta kyllä se taisi sittenkin haitata, ihan vähän vain.
Fleurilla oli sattumoisin kolme kaunista serkkua; Nadine, Chloé ja Jade, kaikki veelanvaaleita, kopeannäköisiä ja kikattelevaisia. Jotenkin Chloé ja Jade olivat nyt Fredin molemmin puolin, kävelemässä edeltä ja George tuli perässä Nadinen kanssa. Toki tämäkin oli kaunis, mutta yrityksistään huolimatta tyttö ei ollut pysynyt Georgen – hän ei voinut olla muotoilematta sitä niin – normaalilla puolella. Vaikka tyttö kikatti yhtä lailla kuin sisarensa tai serkkunsa tai mitä tahansa muut blondit olivatkaan hänelle, hän varoi katsomasta mustaa tunnelmantappajaa Georgen pään sivulla.
Niin, katsoessaan nyt Fredin selkää George tuli ensimmäistä kertaa ajatelleeksi, että ehkä veljekset olivatkin erillään toisistaan tavalla, jota kumpikaan – kenties kukaan – ei ollut tullut ajatelleeksi. Eivät he olleet tunteneet mitään suurta yhteyttä tai telepatianvälähdystä sillä hetkellä, kun Georgesta oli tullut erilainen. George pysähtyi keskelle polkua kokeillakseen, huomasiko veli. Nadine pysähtyi samalla, kummastuneena ja vilkuili vuoroin kolmea loittonevaa hahmoa, vuoroin poikaa, jota ei halunnut. George hymähti vähän, kääntyi vastakkaiseen suuntaan ja lähti, enää puoliksi kokeiluluontoisesti, takaisin juhlapaikalle.
Veli lähti perään, tietenkin, mutta puoli sekuntia liian myöhään.
