Nimi: Viehtynyt iäksi vasten tahtoaan
Kirjoittaja: jossujb eli jjb eli mie
Ikäraja: S
Paritus: Severus/Lucius
Genre: romance
Vastuuvapaus: En omista mitään Pottereihin liittyvää, leikin Rowlingin leluilla vailla rahallista korvausta.
A/N: FF100-haastettani täyttää sanalla 001: Alku ja lisäksi tämä on vastaus 12+ virkettä IV- haasteeseen, sanalistan löydät lopusta. Jokaisesta sanasta on siis yksi virke + jokeri.
Sen vaan sanon, että allekirjoittaneella oli tajuttoman hauskaa tätä kirjoittaessa. Kerro sinäkin ihmeessä mitä mieltä sinä olit^^ Palautetta siis kaivataan ja arvostetaan.
Viehtynyt iäksi vasten tahtoaan
*
Yhteen ihastutaan, toiseen rakastutaan, mutta pakkomielteen voi elämänsä aikana kehittää kehen tahansa. Severus Kalkaroksen tapauksessa se oli alkanut muuan violetista solmukkeesta, jonka Lucius Malfoy oli sitonut kaulalleen eräitä sunnuntaipäivällisiä varten, tietäen olevansa huomattavan tyylikäs.
Professori Kalkaros oli saapunut kutsupäivänä aikaisin aamulla, sillä kyseessä ei ollut ainoastaan juhlavat syömingit, vaan myös tuntikausia kestävä vierailu, joten aikaisin saapumalla voi hyvin perustella aikaisempaa poistumista, jonka Kalkaros ehdottomasti aikoi toteuttaa heti tilaisuuden tullen. Ei hänellä riittänyt mielenkiintoa seurustella puolituntemattomien hienohelmojen kanssa, jotka eivät erityisen lämpimästi suhtautuneet puoliveriseen keskuudessaan.
Kesken alkaneen keskustelun herra Malfoy oli pudottanut kädestään juomalasin, ja sen sirpaleet olivat kimaltaneet lattialla kuin vesipisarat.
Hänen oli ollut pakko langettaa varomattomaan, kauempana seisoneeseen ystäväänsä jokin erityisen ikävä kirouksen tapainen, sillä korjatessaan rikkoutunutta lasia yhdellä simppelillä sauvanheitolla tummanpuhuva professori oli huomannut katsovan ranskalaisittain kiedottua solmuketta ihaillen kuinka täydellinen se olikaan koristaessaan kalpeaa ja notkeaa kaulaa.
Huvittuneena arvon herra Malfoy oli kysynyt jotain huomattuaan vieraansa harhailevan katseen, mutta vastaus sotkeentui professorin kurkkuun epäselväksi ynähdykseksi. Varsin hämmentävää, vähintäänkin.
Liemimestarin oma lasi oli tyhjä, sillä juhlien isäntä oli ojentanut sen hänelle vasta hetkeä aikaisemmin, mutta kuin tyhjästä ilmestyi ilmassa leijuva pikkuinen punertava pullo, jonka etiketissä luki: Pihlajanmarjabrandy, parasta pohjoisesta.
"Minä pidän tästä, mutta voit sekoittaa siihen hunajaa, jos maku on mielestäsi liian kitkerä", hän oli sanonut maireasti hymyillen ja näyttäen kädellään tietä salonkiin.
"Olin ajatellut sinun saapuvan viimeiseksi, jos nyt ollenkaan."
Äkkiseltään professori Kalkaros oli toivonut näkevänsä unta, sillä hän ei osannut sanoa mitään seuratessaan kevyesti amorin kaarelle taipuneita huulia. Hän vannoi tarkistavansa ensi tilassa jotain varteenotettavasta kovakantisesta kirjasta mahtoiko jollakin pirullisella viehätysloitsulla olla tällaisia ajatuksia häiritseviä vaikutuksia.
"Lucius saa vielä maksaa, jos saan tietää hänen yrittävän nöyryyttää minua typerillä lumouksillaan", hän oli manannut mielessään miettien minkä kortin hän itse löisi pöytään päästäkseen tuulettamaan äkillistä eroottista mielleyhtymäänsä parvekkeelle.
Herra Malfoy oli juonut vain lasinsa tyhjäksi, heittänyt sitten sen helähtäen olkansa ylitse ja naulinnut harmaat silmänsä ystäväänsä. Hän otti kolme askelta kohti, vaikka oli seisonut jo alunperinkin aivan liian lähellä, ja tarttui ystävänsä kauluksesta kiinni varastaakseen vähemmän romanttisen suudelman itselleen.
"Oletko päästäsi sairas?" häkeltynyt liemimestari oli henkäissyt siihen yhtä järkyttyneenä kuin salongissa häärineet kaksi juhlia valmistelevaa sisäkköä.
"Esittämäsi tietämättömyys on kieltämättä kiehtovaa, mutta et viitsisi peitellä pitäneesi pienestä maistiaisesta", vaaleahipiäinen mies oli kuiskannut näykäten ystävänsä märkää alahuulta.
Sisäköt mustissa mekoissansa olivat kiivaasti alkaneet kantaa siivousvälineitään pois salongista, sillä he tiesivät tasan tarkkaan todistaneensa jotain, mitä heidän ei ensinnäkään olisi ollut sopivaa nähdä. Professori Kalkaros hoksasi jonkun vertauskuvainnollisen veneen ankkurin juuri nostetun, sillä tuona hetkenä ensimmäisen kerran hän oli ajatellut kuinka nautinnollista olisi ollut suudella Lucius Malfoyta uudestaan.
Nauru kantautui eteishallista salonkiin asti, joku muukin oli jo saapunut. Isäntä taputti käsiään ja kattokruunun kynttilät syttyivät, vaikkei huone kaivannutkaan valaistusta.
"Minkä kepposen oikein teit, laitoitko juomaani jotain?" Kalkaros oli kysynyt madaltaen ääntään, seisoen liikkumatta ja tulkitsemattomana aivan paikallaan.
"Miten sulostuttavaa, taisit suuttua vai mitä?" herra Malfoy oli myhäillyt vastaukseksi tervehtien kaukaa salonkiin astunutta vaimoaan ja tämän saapunutta ystävätärtä.
"En väitä olevani viaton... sanotaan vaikka, etten viitsi kutsua juhliini ihmisiä, joiden kanssa en ole vähintäänkin suudellut", Malfoy oli yksinkertaisesti jatkanut ilkikuriseen sävyynsä kävellen napakasti kengänkannat kopisten toivottamaan Narcissan rakkaimman ystävän kumarruksin ja käsisuudelmin tervetulleeksi.
Heidän huulensa eivät kohdanneet toiste enää milloinkaan, muttei muiston piilottaminen pullotettunakaan kaapin perukoille muuta sitä, että Severus Kalkaros tiesi Lucius Malfoyn ärsyttävän viehätysloitsun, tai vastaavan, ajaneen hänet toivomaan niin joskus vielä tapahtuvan.
*
A/N: Sanalista: elämä, violetti, aamu, sirpale, kirous, sotkeutua, hämmentää, pihlaja, hunaja, viimeinen, uni, kovakantinen, kortti, harmaa, kolme, sairas, tietämätön, kiivas, vene, nauru, valo, kepponen, suloinen, viattomuus, kaappi.
(Enkä muuten huijannut yhtään tällä kierroksella, tai edes venytellyt sääntöjä^^ )
