Title: Tanssilava muistojen
Beta: Cora (kiitos jälleen tarkasta betauksesta!)
Pairing: pieni lavaromanssi vain, nainen/mies
Rating: S
Genre: fluff, drama?
Summary: En tiennyt mikä sinussa niin kiehtoi minua, etten pystynyt ajattelemaan muita tai muiden kanssa tanssimista.
A/N: Kirjoitin tämän, koska on niin kova ikävä. Eli perustuu erittäin paljon tositapahtumiin, joitakin pienenpieniä asioita muutellen.
Tunnelmamusiikki & lyricsit tekstissä: Yölintu
OSA 1
Seisoin rivissä muiden naisten jatkeena monien arvioivien mieskatseiden alla ja toivoin, että minut bongaisi joku hyvä tanssija. Katselin itsekin miesrivistöä arvioivasti ja huomioin, ettei ikäisiäni ihmisiä ollut kovin paljon paikalla, vaikka sen iltaisen orkesterin olisi pitänyt houkutella paikalle myös nuorempia tanssijoita. Huomasin rivissä yhden pojan, joka oli itseänikin nuorempi, mutta muistin, ettei hän ollut vakuuttanut minua tanssitaidoillaan tanssiessaan ohitseni valssia. Seuraavaksi silmäni osuivat melko pitkään ja kokonaan mustiin pukeutuneeseen vaaleaan mieheen, joka etsi seuraavaa tanssikaveria. Hänen katseensa kohtasi omani ja sen enempää miettimättä hän tuli hakemaan minua. Hän otti minua kädestä kiinni ja johdatti tarpeeksi tilavalle paikalle tanssilattialla, joka pian täyttyisi innokkaista tanssijoista. Huomasin hänen sinisten silmiensä sopivan hyvin hänen vaaleisiin hiuksiinsa. Käänsin sitten katseeni pois hänen kasvoistaan, etten tuijottaisi häntä liikaa.
Musiikki alkoikin sopivasti soida ja hän ojensi kätensä minun tartuttavakseni. Ensivaikutelma hänestä oli loistava; hänen tanssiasentonsa oli ensiluokkainen ja pystyin seuraamaan hänen viemistään todella helposti. Tuntui kuin olisin tanssinut hänen kanssaan pitempäänkin, niin hyvin tanssimme yhteen. Hän tanssitti minua läpi tanssilattian väistellen taitavasti muita pareja. Välillä tosin joku tökkäsi tai törmäsi meihin, mutta sitä ei voinut paraskaan tanssija välttää. Enkä kiinnittänyt paljoa huomiota häiriöihin, sillä nautin hänen käsivarsillaan liitelemisestä ja vedin syvään henkeä. Hänen paitansa tuoksui puhtaalle, jollekin huuhteluaineelle, ja se oli ihanaa vaihtelua miehille, jotka eivät tuoksuneet millekään tai mikä pahinta, hielle haiseville yksilöille.
Painoin päätäni lähemmäs hänen sopivalla korkeudella sijaitsevaa hartiaansa ja tehdessäni niin hän siirsi päätään omaani kohti ja jatkoimme tanssimista erittäin lähellä toisiamme, päät vastakkain painettuina. Mieleni teki sulkea silmätkin, mutta en viitsinyt. Silmät kiinni tanssiminen oli vielä tunnelmallisempaa ja rauhoittavampaa, mutta se ei tuntunut sopivalta. Tunnelmaa löytyi muutenkin vaikka millä mitalla. Tanssilava oli kaunis rakennus pienen rauhallisen järven vieressä ja sisällä tunnelma oli katossa. Orkesteri soitti ilmiselvällä innolla hämärässä, romanttisessa valaistuksessa ja kuumasta ilmasta huolimatta ihmisillä oli hauskaa. Sitä paitsi, kuka nyt lavatansseihin tulisi huonotuulisena, tai ainakaan pysyisi siellä sellaisena?
Kappale loppui. Kiitimme toisiamme tanssista ja taputimme orkesterille. Juttelimme siinä jotakin pientä kevyttä odotellessamme seuraavaa kappaletta alkavaksi. Totesin hänen olevan komea, mutta ei niin erottuvalla tavalla. Hänen kasvonpiirteensä olivat terävät ja silmiinpistävät, mutta se vain viehätti minua. Kuten myös hänen silmiensä sydämellinen katse ja luonteva hymy. Minusta todella tuntui, että hän nautti tästä hetkestä niin paljon kuin mahdollista ja antoi sen myös näkyä. En ollut aiemmin nähnyt kenenkään silmissä sellaista valoa.
Seuraava kappale alkoi soida ja huomasin sen olevan yksi suosikeistani kyseiseltä orkesterilta. Henkäisin syvään valmiina nauttimaan tanssimisesta vielä enemmän kuin äsken tutun ja ihanan kappaleen kohottaessa tunnelmaa entisestään. Nojasin päätäni häneen päin ja jälleen tanssimme päät toisiinsa nojaten, unohtaen kaikki arkikiireet ja stressinaiheet, keskittäen kaikki ajatukset vain yllä olevaan tunnelmaan ja toisiimme. Uppouduin myös soivan kappaleen sanoihin, jotka tuntuivat kuin siihen tilanteeseen tehdyiltä. Ehkä ne olivatkin. Liu’uimme pitkin tanssilattiaa vartalot vastakkain kuin yhtenä ihmisenä. Hengitin onnellisena hänen tuoksuaan ja mietin miten se mahtaisi vaikuttaa minuun jos joskus hänen luotaan lähdettyäni haistaisin sen jossakin. Muistelisinko haikeana ja onnellisena tätä hetkeä vai nousisivatko ikävän kyyneleet silmiini muistellessani häntä ja tietäessäni, etten näkisi häntä mahdollisesti enää koskaan? En halunnut miettiä vielä synkkää tulevaisuutta vaan siirsin ajatukseni tanssiin ja häneen. Orkesteri lopetti jälleen kappaleensa ihmisten aplodien saattelemana.
Mieleni olisi tehnyt ehdottaa, että olisimme tanssineet vielä kaksi kappaletta lisää, mutten viitsinyt kun hän, sinä, lähdit jo saattamaan minua takaisin naisten riviin päin. Päästyämme sinne katsoimme toisiamme silmiin, kiitimme tanssista ja hymyilimme toisillemme. Silmissäsi oli jälleen se ihana eloisa katse. Jäätyäni seisomaan muiden naisten viereen tiesin, ettei kenenkään muun kanssa tanssiminen saisi minua eloon samalla tavalla kuin kanssasi tanssiminen, joten menin istumaan siksi aikaa, kunnes tulisit jälleen hakemaan minua. Istuessani lavan reunalla katselin ohi kiitäviä ja askeltavia tanssijoita, joilla kaikilla oli omanlaisensa tyyli. Tarkkailin etenkin miehiä ja heidän tanssitaitojaan, jotta naisten haun alkaessa voisin mahdollisesti hakea jotakuta osaavaa tanssijaa. Tosin jos hakisin jotakuta, se olisit sinä, ei kukaan muu. En tiennyt mikä sinussa niin kiehtoi minua, etten pystynyt ajattelemaan muita tai muiden kanssa tanssimista. Ehkä se oli se sisäinen palosi, tai valosi, jonka näin lävitsesi ja joka hurmasi minut sitä voimakkaammin mitä enemmän olin lähelläsi ja tanssin kanssasi.
Näin sinun lähestyvän seuraavan tanssiparisi kanssa istumapaikkaani ja mietin voisinko katsoa sinuun päin. Päätin katsoa ja huomasin sinun myös katsovan tanssiparisi olan yli minua silmiin. Käänsin katseeni orkesteriin ajatellen ettei ollut tanssiparillesi reilua, että katselit muita tanssiessasi hänen kanssaan.
Kuinka monta kertaa onkaan käynyt niin, että olen jäänyt kiinni pitkiin katseisiin.
Jälleen tuli miesten vuoro hakea ja menin seisomaan naisten rinnalle. Hait jotakuta muuta ja meinasin jo synkeänä mennä takaisin paikalleni istumaan, kun nuorehko mies tuli ujosti kysymään tulisinko tanssimaan. Suostuin pyyntöön, vaikka ajattelin, ettei hän olisi yhtä hyvä tanssimaan kuin sinä. Jouduin kuitenkin pian syömään sanani, tai ajatukseni, kun hän veti minut niin lähelle itseäsi, että minun oli mahdotonta olla osaamatta seurata häntä. Silti en tuntenut oloani ahdistuneeksi niin kuin voisi jos tanssii aivan lähellä toista. Tunsin oloni kevyeksi ja helposti tanssitettavaksi ja ohjattavaksi. Ei muiden kanssa tanssiminen ollutkaan niin kamalaa. Kunnes näin taas sinut. Erotin sinut nopeasti väkijoukosta, tanssit parisi kanssa lattian keskiosassa vauhdikasta kädenalitanssia. Näin hymysi ja hetken sisimmässäni kouraisi mustasukkaisuus. Minä olisin halunnut olla siinä tanssimassa kanssasi hymyillen, pyörähdellen kätesi alta ja seuraten monimuotoisia kuvioitasi. Yritin tavoittaa katsettasi, mutta tällä kertaa olit täysin keskittynyt omaan tanssiisi etkä katsellut ympärillesi.
Sitten minutkin tanssitettiin pois näköetäisyydeltäsi ja yritin keskittyä parhaani mukaan meneillä olevaan tanssiin. Onnistuinkin siinä melko hyvin ja kuuntelin jälleen koskettavan hitaan kappaleen sanoituksia.
Hän preussinpunaiseen
vanhaan kankaaseen
taas saa kyyneleet hukuttaa
ei tarkoitettukaan
sitä jatkumaan
Jälleen minut talutettiin takaisin paikalleni. Huomasin miehen katseesta, että hän olisi mahdollisesti halunnut tanssia kanssani pitempäänkin, mutta minulla oli joku muu mielessäni. Etsin sinua katseellani ja pian huomasinkin sinun taluttavan itseäni vanhemman naisen takaisin riviin. Katselin sinua, kun katseesi taas vaelteli monissa naisissa. Huomasit minut, hymyilit virnistäen, iskit silmääsi ja koukistit sormeasi minulle kutsuvasti. Miten joku niin pieni ele saattoikin aiheuttaa niin suurta iloa? Hymyilin eleillesi ja kävelin luoksesi. Tartuit yhä hymyillen käteeni ja johdatit minut tilavammalle paikalle. Kysyit miltä tanssit tuntuivat. Vastasin, että mukavaahan täällä on, kun ihmisetkin ovat niin mukavia. Hymyilit, enkä ollut varma tajusitko asian niin kuin sen tarkoitin.
Sä isket silmää, mä heti antaudun
taas järki taa jäi, mä haluan vain sun.
Kappale alkoi soida ja kysyit miten haluaisin mennä sen, sillä siihen pystyi tanssimaan rauhallista foksia tai vauhdikkaampaa kädenalitanssia, fuskua. Sujuvat fuskuliikkeesi mielessäni ehdotin sitä, joten johdatit minut lattian keskialueelle, jossa kädenalitanssijat eivät olleet lavaa kiertäen tanssivien ihmisten tiellä. Aloitit heti paikallemme päästyä tanssimisen ja minä lähdin liikkeisiisi mukaan. Viemisesi oli jälleen yhtä helppolukuista, joten minulla ei ollut ongelmia seurata sinua. Tosin välillä en osannut seurata ohjaamistasi ja tein jotain omaani, mutta se ei haitannut, sillä se vain nauratti meitä ja pääsin nopeasti takaisin mukaan selitettyäsi mitä halusit minun tekevän kyseisessä liikkeessä.
Veit minut liikkeeseen, jossa kävelimme rinnakkain eteenpäin ja oikealla kädelläsi käänsit lantiotani askelten mukaisesti. Päästit yllättyneen henkäisyn ja kehuit lantioni sulavaa liikettä. Kiitin hymyillen kohteliaisuudesta sinun yhä ollessa yllättynyt löytyneestä ”kyvystäni”. Halusit vielä varmuudeksi kokeilla liikettä uudestaan ja lantioni seurasi tottelevaisesti ohjaustasi. Naurahdit ja sanoit, että tässähän melkein menee sanattomaksi ja jalat pettävät alta. Ihmettelin reaktiotasi, sillä tuskin olin ainoa nainen, joka sai lantionsa liikkeelle? Tosin näytit siltä, että oikeasti olinkin. Pudistelit päätäsi epäuskoisesti hymyillen ja jatkoit tanssittamistani ja huomasin, että osasit todella monipuolisesti erilaisia liikkeitä eikä tanssistasi tullut monotonista tai ennalta arvattavaa.
Pian olimme tanssineet taas kaksi kappaletta, mutta tällä kertaa pyysit uusintakierrosta, johon suostuin mielihyvin. Seuraava kappale oli cha cha:ta, ja sanoit, ettet osannut sitä kovin paljon, mutta lupasit yrittää kuultuasi, että minä osasin tanssia sitä. Pyysit minua lähtemään ensimmäisenä liikkeelle, että löytäisit oikean rytmin. Lähdin liikkeelle ja pian olit mukana. Cha cha:si oli erilaista kuin mihin olin tottunut, mutta pidin siitä paljon, tietenkin. Huomioit lantioni, joka liikkui tässäkin tanssissa. Kysyit, että olinko saanut kuulla jo paljon kehuja siitä ja vastasin, ettei kukaan ollut vielä sanonut mitään. Tuhahdit yllättyneenä ja moitit miehiä tyhmiksi, kun eivät olleet huomioineet mielestäsi niin ilmiselvää asiaa. Hymyilin sinulle ja tunsin itseni niin onnelliseksi siinä liikuteltavanasi ja kiinnostuneen katseesi alla.
Ilta kului nopeasti eteenpäin välillä istuen, välillä kanssasi ja välillä jonkun muun kanssa tanssien. Tanssit alkoivat lähestyä loppuaan, joten nousin istumasta, sillä halusin tanssia kanssasi vielä kerran ennen kuin joutuisin lähtemään pois. Toivoin, ettei sinulla jo ollut naista mukanasi, mutta onnekseni näin sinun kävelevän yhä yksiksesi ja riensin nopeasti vierellesi ja suusi suli hymyyn. Tanssimme valssia tunnelmalliseen kappaleeseen, jossa laulettiin kultaisesta nuoruudesta. Samaan aikaan kun laulaja lausui ”rakkahimpain”, pysäytit tanssin hetkeksi, vedit minut nojaamaan vasten sinua ja kuiskasit tuon sanan korvaani. Onnellisuus kulki väreinä sinuun nojaavaa vartaloani pitkin. Sitä hetkeä en unohtaisi pitkään aikaan.
Päivinä nuoruuden onnellisen
kohdata sain rakkahimpain
hetkeä tuota mä unhoita en
muistoissain säilyy se ain
Tanssi-ilta tuli päätökseen, kun orkesteri poistui lavalta ihmisten vaativista aplodeista huolimatta. Olimme molemmat pettyneitä, sillä emme olisi vielä halunneet lopettaa yhdessä tanssimista ja erota toisistamme. Halasit minua ja toivotit hyvää jatkoa. Sanoin, että ehkä me vielä joskus näkisimme, vaikka se oli epätodennäköistä, sillä asuimme niin eri puolella maata. Loimme toisiimme vielä yhden pitkän hymyilevän ja haikean katseen ja lähdimme eri teille. Myöhemmin tajusin, etten ollut kysynyt edes nimeäsi.
