Kirjoittaja Aihe: Tanssijatar S  (Luettu 4273 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Tanssijatar S
« : 24.07.2009 14:54:38 »
(S, one-shot, angst, romance, Lily/James, yksipuolinen Lily/Severus)

Title: Tanssijatar
Author: Rowena
Pairing: Lily/James (yksipuolinen Severus/Lily)
Genre: Angst ripauksella romancea.
Rating: S
Summary: 18-vuotiaat Lily ja Sirius muodostavat kilpatanssiparin, jolta odotetaan suuria. Tärkeissä Vanukkalan osakilpailuissa kaikki kuitenkin kääntyy päälaelleen.
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
A/N: Kerran menin yksin kahvilaan aikomuksenani kirjoittaa kupposen äärellä. Tällainen lopputulos syntyi.
A/N2: Tämä keväällä 2006 kirjoitettu ficci on ollut esillä Finissä aiemminkin, mutta nyt olen tehnyt tähän vähän muutoksia, ja päätin julkaista tämän uudelleen. Tanssijatar osallistuu Sataseeni sanalla 071. Rikki.



Tanssijatar

Vanukkalan Welhoseuran takahuoneessa tuoksui takahuoneelta. Jännityksen nostattama hiki ja kymmenet eri hajuvedet ja ikkunoiden eteen vedettyjen paksujen verhojen erittämä pöly muodostivat tunkkaisen yhdistelmän. Joku noita jo yskikin silkkihansikkaansa suojissa.

Lily istui peilipöydän edessä, ja pyöritteli käsissään omaa hajuvesipulloaan. Hän tiesi, ettei hänen tanssiparinsa pitänyt sen tuoksusta, mutta silti Lily ei voinut olla suihkaisematta vaaleanpunaista nestettä ranteisiinsa. Hajuveden ostanut James oli katsomassa ystävänsä Remuksen kanssa huispauksen maailmanmestaruusottelua Helsingissä. James oli sanonut, että liljantuoksu tuottaisi onnea. Voi, kuinka Lilylla olikaan kihlattuaan ikävä.

Lily sulki silmänsä hetkeksi. Sitten hän laski hajuvesipullon pöydälle ja jäi tuijottamaan kuvajaistaan.

Punaisista hiuksista kasattu nuttura oli täydellinen. Musta puku punaisilla paljettikoristeilla oli täydellinen. Meikki oli täydellinen.

Ainoa ongelma oli se, että kaikki vain näytti täydelliseltä. Sisältä Lily tunsi olevansa hajalla. Vaikka hän oli yrittänyt koko päivän, hän ei ollut onnistunut virittäytymään siihen positiivisen jännityksen täyttämään odotukseen, jota hän yleensä tunsi ennen tanssikilpailuja. Eilispäivä oli ollut niin kamala. Mutta Lily ei saanut ajatella sitä nyt, kun kauden tärkeimpään kilpailuun oli aikaa tuskin tuntiakaan.

Huoneeseen tulvahti toivottu häivä kylmempää ilmaa, kun Lilyn tanssipari tuli sisälle. Hän luovi tiensä muiden kilpailijoiden, vaatetankojen ja peilipöytien ohi Lilyn luo.

”Et ikinä arvaa, kuka on yleisössä”, pöllämystynyt Sirius sanoi ehdittyään Lilyn peilipöydän viereen.

”No kuka?” Lily kysyi eikä voinut olla toivomatta, että James olisi sittenkin jonkin ihmeen kaupalla palannut jo nyt Helsingistä.

”Kalkaros!" Sirius huudahti ja väri pakeni Lilyn kasvoilta.

Ei. Ei.

”Severusko?” Narcissa Malfoy, Siriuksen serkku ja vakiotanssien ehdoton kuningatar, kysäisi Siriuksen selän takaa.

”Hänpä juuri. En tajua, mitä hän tekee täällä”, Sirius sanoi katsettaan kääntämättä.

”Minä tajuan”, Lily sanoi hiljaa. Hän oli nyt yhtä valkoinen kuin Narcissan puku. Pyörryttikin hiukan. Varovasti Lily käänsi katseensa pariinsa. Sirius näytti ensin hämmästyneeltä, mutta pian hänen huulensa vääntyivät vihaiseen irvistykseen.

”Ei kai taas?” Sirius tiuskaisi ja Narcissa otti pari sipsutusaskelta kohti Lilya. Uteliaisuus oli arvon rouva Malfoyn suurin, mutta ei todellakaan ainoa pahe.

”Kyllä.”

”Milloin?”

”Eilen.”

”Eilen?”

”Mitä tapahtui?” Narcissa kysyi ja suoristautui asentoon, joka suorastaan tihkui uteliaisuutta. Hänen äänensäkin oli kohonnut niin korkeaksi, että siitä tuskin erotti tuttua venyttelevän laiskaa sointia.

”Et voi olla noin utelias”, Sirius murahti edelleenkään serkkuunsa katsomatta.

”Voinhan, en ole nähnyt Severusta aikoihin. Mitä hänelle kuuluu?” Narcissa kysyi tekosuloisesti.

”Mistä minä tietäisin?”

”Olet tylsä, Sirius.”

”Narcissa! Huispaa Mungoon sieltä häiritsemästä kultahaiskujani!” Lilyn ja Siriuksen valmentaja Poppy Pomfrey karjahti ovelta.

”Kultahaiskuja?” Narcissa puuskahti ja väänsi notkean vartensa puolustusasentoon. Hän oli toki tottunut Poppyn tuliseen luonteeseen. Lilyn laskujen mukaan nuo kaksi temperamenttista noitaa riitelivät jokaisissa kisoissa, joissa olivat yhdessä.

”Sinä estät Lilya ja Siriusta keskittymästä”, Poppy murisi tarpoessaan Lilyn peilipöydän luo. Hänen lannehuivinsa korukolikot kilisivät askelten tahtiin. ”Älä kuvittele, etten muista temppujasi Blackpoolissa!”

”Äsh, se paikka oli täynnä jästejä, oli pakko järjestää hieman viihdykettä”, Narcissa huitaisi hansikoidulla kädellään halveksivasti ilmaa.

”Minä sinulle viihdykkeet näytän! Ansaitsisit kilpailukiellon! Häivy nyt äkkiä häiritsemästä kultahaiskujani!”

”Älä sinä minulle ääntäsi korota”, Narcissa sihahti, ennen kuin purjehti tanssiparinsa luo.

”Mikä ylpeilevä votakka!” Poppy puuskahti niin kovaan ääneen, että Narcissa varmasti kuuli sen.

”Älä stressaa, Poppy, ei Narcissa häirinnyt meitä mitenkään”, Sirius sanoi.

”Lilyhan on aivan kalpea!”

”Ei se Narcissasta johdu. Ihan totta, Poppy, kaikki on hyvin”, Lily sanoi hymyillen. Tanssijatar toki osasi taikoa kasvoilleen tekohymyn.

”Parasta olisi, minä haluan teidän voittavan! Onko teillä aavistustakaan siitä, paljonko kello on? Lämmittelemään ja pian!”

XXX

Jännitys kipristeli punaisten tanssikenkien suojissa olevia varpaita. Lily veti syvään henkeä. Lavan ja odotushuoneen välisessä tilassa ilma ei sentään ollut hien ja hajusteiden saastuttamaa.

Enää muutama minuutti esitykseen.

Lily tunsi olonsa oudon rauhoittuneeksi. Ajatus Severuksesta katsomossa ahdisti, mutta Lily yritti parhaansa mukaan torjua sen mielestään.

Sirius ja Lily olivat ainoana parina verhojen tanssilattialta rajaamassa tilassa. Salissa Barty Kyyry puhui siitä, miten hyvä yhteishenki tanssijoilla oli aina Vanukkalan osakilpailuissa.
 
”Yhteishenki? Täällähän on yhtä leppoisa tunnelma kuin Grindewaldin oikeudenkäynnissä”, Sirius kuiskasi Lilyn selän takaa.

”Jep, Narcissa varsinkin edistää yhteishenkeä pelkällä läsnäolollaan.”

Sirius naurahti, ja nosti kätensä Lilyn olkapäille. Näppärät sormet ryhtyivät hieromaan kipeytyneitä hartioita. Lily nojautui tanssiparinsa rintaa vasten. Hieronta oli juuri sitä, mitä Lily kaipasi. Jamesin lisäksi, siis.

Niin, James. Hän palaisi kotiin kahden päivän kuluttua. Lily odotti kihlattuaan malttamattomana, mutta samalla epäluuloisena. James oli ollut niin poissaoleva siitä lähtien, kun Lily oli vastannut hänen kosintaansa kieltävästi.

Lily rakasti Jamesia, mutta ei voinut mennä hänen kanssaan naimisiin. Ei ainakaan vielä. Lily tiesi olevansa perfektionisti, ihminen, joka halusi kaiken olevan täydellistä eikä tehnyt mitään hetken mielijohteesta.

Hän olisi voinut katua koko loppuikänsä, jos olisi kahlinnut elämänsä Jamesiin juuri Tylypahkasta valmistuneena.

”Älä niin kovaa, Sirius.”

”Anteeksi.”

Lisäksi suhdetta mutkisti tanssi. Lily halusi keskittyä siihen koko sydämestään, ilman, että hänen täytyisi ajatella miehensä tai lastensa hyvinvointia. Hän halusi menestyä tanssin, ei perheen piirissä.

Kunpa James vain ymmärtäisi.

”Tuliko Kalkaros taas luoksesi?” Sirius kysyi yllättäen. Hänen hengityksensä kutitti niin mukavasti Lilyn korvaa, ettei Lily heti edes tajunnut kysymystä.

”Tuli.”

Se oli alkanut kuukausi sitten. Lily oli törmännyt Severukseen Viistokujalla. Ahdistuneen näköinen Severus oli ruvennut puhumaan huolistaan kuin vanhalle ystävälle. Ja Lilyn vanha ystävä Severushan toki olikin.Pari päivää myöhemmin Severus oli tullut Lilyn luo. Seuraavana päivänä myös. Ja sitä seuraavana.

Lopulta Lilyn oli ollut pakko sanoa, että Severus häiritsi häntä.

Silloin alkoivat vaikeudet. Severus rupesi käyttäytymään uhkaavasti. Väkivaltaisesti. Lily ei halunnut kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Sirius ei juuri silloin olisi tullut hakemaan häntä tanssiharjoituksiin.

Pari viikkoa Severus oli älynnyt pysyä näkymättömissä, mutta eilen hän oli taas seissyt oven takana.

”Mitä tapahtui?” Sirius kysyi.

”En uskaltanut päästää häntä sisälle. Hän hakkasi hetken vihaisena ovea, mutta lähti sitten matkoihinsa. Illalla pöllö toi minulle uhkauskirjeen.”

”Mitä siinä sanottiin?” Siriuksen äänestä kuulsi pidätelty viha.

”Paasattiin Tiedät-kyllä-kenestä. Että hän tekee minusta selvää, jos en jätä Jamesia.”

”Kalkaros on menettänyt viimeisetkin –”

”Ja numerolla neljä kilpailee Lily Evans ja Sirius Musta!”

”Nyt jo?” Lily kiljahti. Sirius pyöräytti hänet nopeasti olkapäistä ympäri ja veti verhon syrjään. Molempien tanssijoiden kasvoja koristi herttainen hymy. Vuosien harjoittelun tulos.

Kaunis sisääntulo, painautuminen vasten Siriusta, tangon kiusoitteleva rytmi.
Promenadit ja taivutukset veivät Lilyn mennessään niin tyystin, että Severus ja ongelmat Jamesin kanssa pyyhkiytyivät hänen mielestään.

Hurmostila päättyi lattiaan.
Lily tajusi lojuvansa Siriuksen jalkojen juuressa.
Jostain oli tullut punainen valo.
Aika kävi tyhjää.
Sirius oli kyykistynyt.
Musiikkia ei enää kuulunut.
Kipu, kipu, kipu.
Tuska.
Jalka kuin tulessa.
Tietoisuus sai väistyä tajuttomuuden tieltä.
Hyvästit tanssilattialle.


XXX

Hyörinä, vilinä, vilske.
Kauppaan, kadulle, autoon.
Äiti osti tyttärelleen tikkarin.
Sää oli sateisen harmaa.


Lily istui Mungon oleskeluhuoneessa katselemassa ikkunasta jästikadulle. Kehnosta säästä huolimatta jästit näyttivät olevan iloisia. Lily oli heille katkera. Vaikka mistä he olisivat voineet tietää, että taikamaailman lempimältä tanssijattarelta oli toissapäivänä katkaistu siivet?

”Kirous oli epätavallisen raju. Ei tuolla jalalla luultavasti koskaan kävellä ilman ontumista, tanssimisesta puhumattakaan. Nilkka ei kanna nopeissa liikkeissä.”

Voi kunpa parantaja olisi erehtynyt. Mutta ei ollut. Lily ei enää osannut tanssia, vain itkeä.

”Rauhoitu, Lily.”

James istui Lilyn vieressä. Hän silitti punaisia hiuksia, jotka olivat yhä tahmaiset kisoja varten laitetusta lakasta.

”En minä voi”, Lily nyyhkäisi ja varoi katsomasta Jamesiin. Hän olisi tahtonut olla yksin.
Parantajien taukohuoneesta kuului helinää. Joku oli kai pudottanut lasin.

”Kerro, jos voin tehdä hyväksesi jotain.”

Häivy, James.

”Ei ole mitään sellaista.”

”Lily-rakas”, Jamesin ääni oli epätoivoinen. Lilya se ei hetkauttanut.

Kihlaparin välille laskeutui hiljaisuus. Taukohuoneesta kuului parantajien iloista jutustelua. Kiukku nosti laiskasti päätään Lilyn sisällä. Eikö parantajien olisi kuulunut surkutella ja tuntea myötätuntoa? Vai mistä heille maksettiin?

”Oletko varma, että se oli Kalkaros?” James yritti epätoivoisesti pitää keskustelua yllä.

”Olen. Kuka muu olisi halunnut kirota minut?”

”Mikset ole kertonut, että Kalkaros on häirinnyt sinua?”

”Ajattelin, ettei sinua kiinnostaisi.”

”Totta kai minua kiinnostaa!” James huudahti melkeinpä vihaisena. Lilyn sisällä oleva tyhjyys laajeni entisestään. Rupea nyt vielä raivoamaan.

”Sinä lähdit Helsinkiin mieluummin kuin tulit katsomaan minun kisojani.”

”Voi anteeksi, että minulla on muutakin elämää kuin vain sinä!” James murahti ja riuhtaisi kätensä irti Lilyn hiuksista.

Hiljaisuus kesti pitkään. Taukohuoneessa naurettiin.

”Minulla ei ole enää mitään elämää”, Lily katkaisi vihdoin sanattomuuden.

”Tietenkin on”, James sanoi jo rauhoittuneena.

”Ei ole. Elin vain tanssille.”

”Satutat minua, kun sanot noin.”

”Tiedän.”

”Olet hullu, Lily.”

Vihdoin Lily suostui kohtaamaan Jamesin katseen. Hän ei voinut olla hätkähtämättä sitä tuskaa, joka miehen kasvoilta loisti. Ehkä Lily tosiaan oli hullu vihoitellessaan Jamesille, joka ei ollut tehnyt mitään pahaa.

Anteeksi-sana ei suostunut tulemaan ulos, joten Lily tyytyi vain etsimään Jamesin käden omaansa.

Kipu vihloi nilkkaa, ja taukohuoneessa laitettiin radio päälle.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 03:08:25 kirjoittanut Beyond »

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Tanssijatar
« Vastaus #1 : 24.07.2009 19:36:49 »
Vau! Tämäpä oli omaperäinen, kerrassaan mahtavaa!

En ole koskaan lukenut vastaavanlaista, olet siis saanut luotua melko erikoislaatuisen ficin. Tanssi-idea oli mielestäni oikein hyvin keksitty ja mielenkiintoista lukea. Hahmotkin oli kuvattu hieman laajemmissa kategorioissa, kuin yleensä, rrityisesti Kalkaros. Kaikkihan me tiedämme, että hänessä oli se pimeäkin puoli, mutta kovinkaan moni ei ole tälla tavalla siitä kirjoittanut. Myös Narcissasta oli mukava lukea, hän oli niin oma itsensä.

Tämä oli kuitenkin kovin traaginen, kamalaa, ettei Lily enää koskaan voinut tanssia. Tuli itselleenkin masentunut olo.

Pidin tästä kovasti, kiitos lukukokemuksesta! 
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Sha

  • Severus Kärmys
  • ***
  • Viestejä: 381
  • de D'Nash
Vs: Tanssijatar
« Vastaus #2 : 25.07.2009 20:20:44 »
Tuntuu, että olen joskus aiemmin lukenut tämän, mutta luin nyt uudestaan, kun en muistanut millainen tämä oli. Kivaa, että joku kirjoittaa kilpatanssistakin jotakin (vaikkei siitä nyt kovin paljoa tässä ollut) :)

Tuli ihan ahdistunut olo tuosta lopusta, kun olen usein itsekin miettinyt miten kamalaa olisi joutua lopettamaan tanssiminen kokonaan.

Voi ääh kun on nyt taas sanat hukassa. Noh mutta jos vain sanon, että pidin tästä tekstistä, kiitoksia :D
Kädet kiertyy käsiin, huulet hakee suudelmaa.

"Lakkaa hymyilemästä ja liity seuraamme, Severus!"

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Tanssijatar
« Vastaus #3 : 12.08.2009 12:34:22 »
Kiitoksia kommenteista kaikille!

Pyhimys, Rowenakin kiittää! Sirius vastaa kieltämättä minunkin mielikuvaani tangotanssijasta x). Hyvä, että Jamesin poissa oleminen toi hiukan vaihtelua tähän paritukseen.

Belsissa, vaikka olen vannoutunut Lily/Severus -shipperi, oli ihan terapeuttista julkaista välillä tällainenkin ficci, jossa Kalkaroksen pimeä puoli korostuu. Ihanaa, että muidenkin hahmojen hiukan omin luvin laajennetut kategoriat miellyttivät. (Ihana ava muuten sinulla!) Kiitos ajastasi!

Sha, kilpatanssista voisi tosiaan kirjoittaa enemmänkin ja kuvailevammin, se tarjoaa niin herkullisen ympäristön ficeille. Ehkä joskus! Itselläni ainoat kokemukset aiheesta ovat tosin vain sivullisen silmillä katsottuna, mutta kuitenkin. Toivokaamme, ettei sinulle koskaan käy niin kuin Lilylle :). Kiitos, että luit ja kommentoit!

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Vs: Tanssijatar
« Vastaus #4 : 21.12.2009 22:20:29 »
Tätä olen ennenkin kommentoinut, mutta toki vähänkin muokattu versio ansaitsee uuden kommentin.

Tykkään:
-  Tanssimisesta
-  Siriuksesta tanssiparina
-  Helsingistä
-  Poppy Pomfeystä
-  Narcissasta
-  Erilaisesta Severus-näkökulmasta, vaikka en tahtoisi ajatella sitä noin. Mutta voihan jossain noin olla.
-  Lilyn ja Jamesin keskustelusta
- Ja  tuo yksi lause yhä edelleen saa mut ajattelemaan Sofieta ja Vavaa
« Viimeksi muokattu: 21.12.2009 23:21:12 kirjoittanut Marlene McKinnon »

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 025
Vs: Tanssijatar
« Vastaus #5 : 21.02.2010 15:46:20 »
Kiitos taas kommentista <3!

Juu, minäkään en halua ajatella Severusta tällaisena kuin tämä ficci antaa ymmärtää, mutta vaihtelu virkistää. Siriuksesta ja Lilysta kilpatanssiparina voisin kirjoittaa vastaisuudessakin.

Puss!