Title: Valentine's Day
Author: mikami-sama (eli minä)
Genre: Romance
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11
Summary: Mitä tapahtuikaan ystävänpäivänä..?
Disclaimers: En omista tarinan henkilöitä tai tapahtumapaikkoja, vaan varastin ne ilkeästi J.K.Rowlingilta tähän kehnoon yritelmääni.
Warnings: -
A/N: Ensimmäinen Harry Potter-ficcini. Kummaa kyllä se on H/D:tä vaikka aluksi vierastin tuota paritusta... Nojaa, näin siis. Ja betalukijoilleni olin näyttänyt tarinan raakaversion ja ainakin he pitivät. Eh... itse olen hieman eri mieltä...
-----
Valentine's Day
“Kerrohan vielä kerran miksi oikein pyysit minut tänne?” Harry kehotti.
“Muuten vaan”, Malfoy virnisti.
Harry huokaisi syvään. Häntä nolotti muutenkin mennä Matami Puddifootin teehuoneeseen sen viimevuotisen katastrofin jälkeen (kovaääninen riita silloisen tyttöystävän, Cho Changin, kanssa) ja nyt nuoren miehen kanssa kaksin ystävänpäivänä! Eikä edes kunnon syytä viitsitä kertoa…
“Hei, voidaanko lähteä täältä..?” Harry kysyi.
“Jäädään vielä vähäksi aikaa. Jooko?” blondi pyysi painaen samalla kätensä mustahiuksisen käden päälle. Toinen punastuu.
“Eh… Draco. Sinun kätesi…”
“Niin mitä siitä?”
“Se on… tai siis… ei mitään.”
“Mutta jos haluat, voin toki siirtää sitä.”
Malfoy virnuili ilkikurisesti kun hänen kätensä kävi nopeasti Harryn jalkovälissä.
“Draco…!!”
“Niin?”
Pojan virnistys vain leveni.
“Mi-mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi?!”
“Enpä mitään…”
“Ei kun nyt kerrot!”
Harry huusi korviaan myöten punaisena. Onneksi muut kahvilassa olevat eivät tuntuneet välittävän mitä nyt tarjoilija mulkaisi hieman oudoksuen.
“No kerrotaan sitten…”
Nyt Malfoynkin kasvoilla käväisi pieni puna. Harrya alkoi epäilyttää mitä tuleman piti.
“Minä rakastan sinua, Harry Potter.”
Toisen silmät levisivät. Rakastaa? Mitä ihmettä? Niin kauanhan he olivat olleet vihollisia.
“Aha…” hän vain sai sanotuksi.
“Lähdetäänkö sitten?” Malfoy kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen ja nousi ylös.
Harry seurasi toisen esimerkkiä.
Pojat lähtivät kävelemään Tylypahkaan päin. Sää oli muuttunut melko nopeasti kirpeästä aurinkoisesta pakkaskelistä tuuliseksi, lumipyryiseksi ja erittäin kylmäksi.
Harryn hampaat kalisivat poikien tarpoessa lumipyryssä. Toinen kietoi kätensä varovasti hänen ympärilleen,
“K-k-k-kiitos…” rillipää sai kalistua.
“Eipä mitään”, toinen vastasi. “Olisit laittanut enemmän vaatetta päälle.”
“E-en t-t-t-tajunnut…”
Kaksikko jatkoi uuvuttavaa matkaansa. Heillä meni yli tunti päästä Tylypahkan lämpimään aulaan.
“No, oliko kivaa tänään? Olla siellä minun kanssani…” Malfoy kysyi hieman ujosti, kun he olivat perillä.
“Oli… ihan…” Harry vastasi ja lähti oleskeluhuoneeseensa.
***
Nukkumaanmenoaika oli kuulutettu jo pitkän aikaa sitten, mutta rohkelikon poikien makuusalissa yksi oli vielä valveilla.
Harry ei saanut unta miettiessään aiemmin kahvilassa tapahtunutta. Rakastiko Draco Malfoy häntä todella..? Ei voinut… Ei. Ei se mitenkään olisi mahdollista. Mutta jos sittenkin..?
Harry huomasi ajattelevansa toiveikkaasti.
Ja mitkä olivat hänen tunteensa vanhaa arkkivihollistaan kohtaan? Harry ei osannut sanoa.
Hän päätti lähteä yölliselle kävelyreissulle pohtimaan asioita kunnolla. Puki ensin totta kai isältään perityn näkymättömyysviitan päälleen.
Hän kierteli ympäriinsä ja jotenkin vaistomaisesti lähti kävelemään alas tyrmiin, missä sijaitsi luihuisten
oleskeluhuone.
Mutta ennen kuin poika pääsi edes toiseen kerrokseen, hän törmäsi johonkin. Tai vielä pahempaa: johonkuhun. Ajatuksissaan kulkeva brunette ei ollut tullut huomanneeksi, että edessä oli jotain ja hän sulki silmänsä vaistomaisena reaktiona pelkoonsa.
-Mitä hemmettiä?! kuului tuttu ääni.
Dracon ääni…
Harry avasi silmänsä ja riisui viitan varovaisesti pois päältään.
“Hyvää… yötä”, Harry sanoi.
“Öitä, öitä”, Malfoy vastasi naurahtaen. “Etkö sinäkään saa unta?”
“En. Ei väsytä…”
“Ei minuakaan… kuule. Minä luulen että meidän pitää puhua.”
“Sama täällä… Mennäänkö vaikka… valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen?”
“Sopii”, toinen vastasi virnistäen.
Kaksikko käveli lähekkäin Harryn viitan alla. Matka oli taas melko vaitonainen. Kumpikaan ei uskaltanut puhua.
Viimein Harry rikkoi hiljaisuuden.
“Perillä.”
Pojat astuivat ovesta sisään.
“Tämäkö se on?” Malfoy kysyi ihastellen paikan kauneutta ja värikkyyttä.
“Tämä juuri”, toinen vastasi. “Mutta muista ettet saisi oikeastaan olla täällä.”
“Ja sinäkö saisit, vai? Et ole yhtään enempää valvojaoppilas kuin minäkään.”
“En niin, mutta tämän käyttö kuuluu huispauskapteenin etuoikeuksiin. Mutta älä huoli, en kantele.”
“No hyvä…”
He riisuivat vaatteensa yrittäen peittää itsensä mahdollisimman hyvin, valuttivat kylpyammeen täyteen vettä ja hyvänhajuisia tuoksuja ja kiipesivät sinne itse.
“Vesi on kuumaa…” Harry totesi.
“Niin… niin kuin sinäkin…” Toinen päästi vahingossa suustaan.
“Mitä..?”
“E-ei mitään…”
Molemmat katsoivat eri suuntiin punastellen edelleen. Taas kerran pitkä ja kiusallinen hiljaisuus.
“Niin pitikö meidän puhua..?” Malfoy sanoí rikkoen hiljaisuuden.
“Ah, piti varmaan…” toinen vastasi. “Aloita sinä…”
“No… mitä mieltä sinä olet tästä…?”
“Sinusta vai?”
“No… vaikka niin.”
“Minä… pidän kovasti.”
Harry ei pystynyt kuin katsomaan ujona kirkkaanpinkkiä vaahtoa.
“Niinkö..?”
“Mm…”
“Sehän on hienoa.”
Malfoy virnisti leveästi vetäessään toisen pitkään ja intohimoiseen suudelmaan, johon sai innokkaan vastauksen.
“Tiedätkö mitä?” Harry kysyi suudelman loputtua.
“No?”
“Tämä oli kyllä elämäni paras ystävänpäivä.”
FIN.
