Ikäraja: K-7? BUAH. En tiedä. : D
Genre: draama, fluff, pienimuotoinen teiniangst. >8D Ehkä.
Yhteenveto: Mitä piilee kuuman ja kylmän ulkokuoren alla?
A/N: Tässä tämä kauan (?) odotettu (?) kuudes osa nyt sitten on!
Toivon, että tämä vähän syventää Tatun luonnetta ja taustaa^^ (Toivottavasti ette pidä sitä ihan hulluna, mutta kyllä koiralleen puhuminen on ihan normaalia. Kai. :"D) Tämä osa on myös kannanotto rasismia vastaan. En vihaa montaa asiaa enempää kun rasisteja. En nyt ala vaahdota asiasta, mutta... >BE
Sorii, tämä ei ehkä ole yhtä pitkä kuin edellinen, ja tämä on vain tällainen väliosa, johdanto seuraavaan osaan (jonka saatan laittaa jo huomenna tai viimeistään alkuviikosta^^), mutta se edellinen nyt olikin harvinaista herkkua minulta, jonka kirjoitukset ovat yleensä hikiseen kaksi sivua.
Anyway, kiitos kaikille kommentoineille, ja lisää kommenttia! Rakentavaa otetaan very mielellään vastaan, mutta tärkeintä on, että kommentoitte^^ <3 Käykää kimppuun. x3
VIsonyaa^^ sanoo (21:04):· moiee, mitä ukko?
lasujou_ sanoo (21:05):· kato marakatti 8D mitäs tässä, tulin yhen uuden frendin luota
sonyaa^^ sanoo (21:05):· AHHAA, kukas se tällanen uus tuttavuus on josta sonja-täti ei tiedä mitää? >:O
lasujou_ sanoo (21:06):· yks santtu vaan
tavattiin eilen sattumalta ja tutustuttiin, tosi mahtava tyyppi ^_^
sonyaa^^ sanoo (21:07):· NO IHQ
kuulostat niin innostuneelta että jos en tietäis mitä tällä santulla on housussaan, ni sanosin et oot ihastunu ;DDDD
lasujou_ sanoo (21:09):· haista paska :DDD sä tiedä mitään siitä mitä santun housuissa on.
sonyaa^^ sanoo (21:10):· no mutta! sä sit ilmeisesti tiedät
· ja te siis ootte vaan kavereita?
sonyaa^^ sanoo (21:11):· täytyy kyl sanoo että aika nopeeta toimintaa, lasu... jopa sulta. mut ei siinä mitää, kiva että oot löytäny viimeinkin tyypin joka sua ymmärtää. aina vaan automaattisesti oletin et se ois ollu tyttö, mutta kun niitä sun eukkojes kuvia on tuolla gallerian omassa kuvassa katellu ni täytyy kyllä myöntää ettei oo kovin syvällisiin kykeneväisen näkösiä.
sonyaa^^ sanoo (21:13):· niin siis, syvällisiin HENKISESTI. fyysises ei mitää ongelmaa
· lasu, ooksä elos??? :O
lasujou_ sanoo (21:13):· oon mä, sori
· seurasin vaan kiinnostuneena tuota sun monologista analyysia mun persoonallisuudesta ja naismausta
lasujou_ sanoo (21:14):· copypasteen kaiken jannalle, sille mun edelliselle vosulle
ni saat korkkarin ottaas XD
· nii ja sit juttelen santun kaa... 0:D
sonyaa^^ sanoo (21:14):· NO ILMANKOS SITÄ TEKSTIÄ EI TUU TAVALLISEEN TAHTIIN!!!!
· mitäs te? :”D
lasujou_ sanoo (21:16):· niin ja vastatakseni tähän sun upeaan teoriaan...
lasujou_ sanoo (21:17):· tiedän santun housujen sisällöstä sen, mitä painiessa saa selville xP ja jjuu, kavereita ollaan, oon hetero tähänki asti ollu T_^ ja joo, ainahan mä nopeesti toimin ;DDD oon lasu 5.678 sekuntia!! :DD mut sit tossa ymmärtämisjutussa oot kyl oikeessa... hämmentää vähän itteeniki... ja valitettavasti olet oikeessa myös mun naismaun suhteen.
lasujou_ sanoo (21:19):· kaikkee normia, nyt sen isoveljestä ja -siskosta^^
sonyaa^^ sanoo (21:19):· PAINIESSA! mitä vittua, tatu?? Ô__Ô
lasujou_ sanoo (21:20):· rupes uhittelee prkl
· ootsä tulossa viikonloppuna tännepäin? Ois vissiin vähän kerrottavaa (;
sonyaa^^ sanoo (21:19):· NO AIVAN HITON VARMASTI OLEN TULOSSA! MIES, TÄMÄ ON SUURTA!! ;O
sonyaa^^ sanoo (21:19):· hauskoja orgioita, meen kattoo tv ;DDD
· jätkä on umpihomo... <3
Sonjan viimeinen kommentti sai Tatun hämmentymään – ainakin seitsemännen kerran sillä viikolla. Turhauttavinta/mielenkiintoisinta/
hämmentävintä oli, että kaikki tuo suuri epätietoisuus ja oudot ajatukset olivat suurinpiirtein poikkeuksetta liittyneet Santeri Nybergiin.
”Perhanan perhana, Sonja, ei tuollaisia ääneen identiteettikriisiselle teinipojalle...” hän kirosi mielessään. Tuo ajatus oli kyllä välähtänyt hänenkin ajatuksissaan, ja aina vain vähemmän häiritsevänä. Mutta mikä se sellainenkin juttu muka olisi olevinaan, että kaikkien aikojen naistenmies olikin homo?! ”En mä oo homo”, Tatu mutisi tuskastuneesti sulkiessaan tietokoneen, mutta huokaisi heti perään raskaasti, sillä mielikuva aurinkoisesti hymyilevästä Santerista välähti hänen päässään kiistävästi.
”Enkä etenkään
ole ihastunut Santtuun”, hän jatkoi painokkaasti päänsä perällä ilkkuvalle äänelle. Hänellä ei kyllä ollut mitään homoja vastaan... Mutta Santeri ja hän olivat kumpikin heteropoikia, ja aivan vain kaveriaikeissa toistensa suhteen! ...Niinhän?
Myöhemmin illalla Tatulle juolahti mieleen, ettei Santeri itse asiassa koskaan ollut niin väittänyt. Hän ei koskaan ollut puhunut tyttöystävästä, ihastuksesta, eksistä... Ainoa naisihminen, jonka hän oli maininnut sukulaistensa lisäksi, oli Elin, mutta ei heillä mitään ollut. Kaikkihan nyt olivat nähneet Elinin ja Tommin ystävänpäivädiskossa – tiukan halauksen, joka näytti tismalleen siltä, ettei kumpikaan olisi halunnut päästää irti, Elinin huumaantuneen hymyn ja Tommin vaaleanpunaisina hohkaavat kasvot. Ja Eliaksen kireän ilmeen, mistä syystä jutusta ei oltu nostettu julkista kohua, mutta pinnan alla oltiin yhä varmoja, että noista kahdesta tulisi vielä hyvä pari.
Tatu kuitenkin päätti kysyä Santerilta tämän naisasioista seuraavassa tapaamisessa. He olivat jutelleet vielä yli kaksi tuntia mesessä, ja huolimatta kasvavasta epäilyksestään ja epävarmuudestaan hän oli hyvällä tuulella, niin kuin aina Santerin vaikutuksesta. He olivat sopineet menevänsä sunnuntaina – koska lauantaina Sonja tulisi käymään – yhdessä koirien kanssa lenkille. Tatun koira Hirotaro (vaikkakin hän sanoi sitä Hamtaroksi tai Häröksi) oli Tatulle hyvin tärkeä, ja sekin oli erittäin kiintynyt Tatuun. He kävivät yhdessä lenkillä, ja usein Tatu puheli Hirotarolle huolistaan ja ajatuksistaan. Se ei koskaan tuominnut, väittänyt vastaan tai sanonut, ettei kiinnosta, mutta mikä parasta, se ei koskaan kertonut eteenpäin kenellekään.
Luottamus oli Tatulle sekä vaikein että tärkein arvo ihmissuhteissa. Hänet oli petetty kolme kertaa niin pahasti, että hän oli joutunut rakentamaan koko perusluottamuksensa ihmisiin uudestaan, ja joka kerta hatarammalle pohjalle. Ensin hänen korealaiset vanhempansa olivat halunneet antaa hänet pois, eivätkä olleet pitäneet mitään yhteyttä koko hänen kuusitoistavuotisen elämänsä aikana. Hänet oli adoptoitu Suomeen jo vauvana, joten Tatu ei tietenkään heti ollut osannut olla katkera, mutta kasvettuaan hän oli huomannut olevansa erilainen ja syytti siitä pienenä alkuperäisiä vanhempiaan.
Juuri kun Tatu oli oppinut, että nyt hänellä on välittävät vanhemmat, jotka hyväksyivät hänet erinäköisenä ja sopeutumisvaikeuksista huolimatta, hänen adoptioisälleen oli riittänyt. Kun viisivuotias Tatu oli mennyt päiväkotiin, muut lapset olivat alkaneet pilkata häntä hänen aasialaisesta ulkomuodostaan. Asiaa yritettiin selvittää, mutta viisivuotiaat eivät ymmärtäneet, ettei Tatun ulkomuoto ollut vika vaan lahja, kuten hän oli vanhemmiten saanut todeta. Itsensä uneen itkevä ekaluokkalainen poika, stressaava työ ja perhe uraputken tukkeena olivat saaneet Juhani Huittisen luovuttamaan paria vuotta myöhemmin. Hän oli saanut firmansa Etelä-Korean haarakonttorista töitä ja jättänyt perheensä heti, kun avioeropapereihin oli lyöty tuomarin leima. Uuden työpaikan sijaintimaa oli ollut kuin suolakiteitä Tatun jo valmiiksi kirvelevissä haavoissa.
Adoptioisälleen hän ei koskaan ollut antanut anteeksi, eivätkä he olleet pitäneet mitään yhteyttä, mutta biologiset vanhempansa hän haluaisi tavata. Siksi yhdeksi hänen haaveistaan oli noussut Korean-matka, joka hänellä oli myöhemmin tulevaisuudessa aikomus toteuttaakin. Maria, hänen äitinsä, tuki poikansa unelmaa, vaikka vanhempien löytäminen Korean 48 miljoonan ihmisen joukosta saattaisi olla hienoinen haaste. Mariakin kun tiesi heistä vain sen, että he olivat jostain länsirannikon köyhästä maanviljelijäkylästä, ja että he olivat joutuneet antamaan poikansa pois, koska eivät olleet olleet naimisissa, ja äiti oli jo luvattu toisen miehen vaimoksi. Maria ei koskaan ollut maininnut Tatulle vanhoilliskorealaisesta (nykyään siis jo käytöstä poistuneesta) tavasta, jonka mukaan häpeää suvulleen tuottanut henkilö saattoi uhrata itsensä perheen maineen pelastamiseksi...
Kun Tatu oli viimein päässyt yli isästään ja hyväksynyt erilaisuutensa, luopunut kaunastaan biologisia vanhempiaan kohtaan ja saanut ystäviä, kaikki meni jonkin aikaa hyvin. Hän tutustui Peteen, ja he joutuivat yhdessä lasten silmin todella hurjiin seikkailuihin. Yhdessä he kokivat merirosvoelämän vaarat, päiväkausien telttailut lähimetsässä ja jopa ensimmäiset kännit. Sitten tuli Sami, ja heistä kolmesta tuli erottamattomat. Ja kahdeksannella luokalla Tatu tapasi Millan.
Milla oli Tatun silmissä täydellinen: kaunis, fiksu, hauska, kiltti – ja palvoi Tatua. He tutustuivat, Millakin ihastui Tatuun, ja he alkoivat seurustella. Tatu uskaltautui luottamaan Millaan, ja jonkun aikaa kaikki meni hyvin. Hän käsitteli kipeitä kokemuksiaan Millan tuella, koki kaikkea uutta ja jännittävää tämän kanssa; sai ensisuudelmansa, teki ensimmäisen fritsunsa, harrasti ensimmäisen kerran seksiä... Sitten Millakin petti hänet muuttamalla pois.
Tatu oli lyöty. Hän ei kyennyt uskomaan enää, että voisi joskus vielä luottaa johonkuhun. Perhe oli pettänyt, naiset olivat pettäneet ja ystävätkin tuntuivat muuttuvan vuosien kuluessa omituisiksi pintaliitäjiksi, jotka eivät välittäneet enää mistään samoista asioista kuin Tatu. Tatulle ei jäänyt paljoa muuta mahdollisuutta kuin muuttua mukana. Äiti tapasi ystävättärensä juhlissa uuden miehen, sai Nellan tämän kanssa, kun Tatu oli yhdeksän ja erosi hänestä, kun Tatu oli yksitoista. Se ei koskaan ollut kovinkaan kipeä kokemus, koska Tatu ei koskaan kiintynyt Reinoon, uuteen isäpuoleensa. Hän oli ankara mies, jolle Nella ja Maria olivat kaikki kaikessa, Tatu puolestaan kuin koira, joka ei koskaan suostunut noutamaan hänen tohveleitaan.
Sonjan ja Hamtaron lisäksi ainoa olento tässä maailmassa, jolle Tatu pystyi edes kuvittelemaan kykenevänsä avautumaan, oli nyt Santeri. He olivat tunteneet vasta noin viikon, mutta Santusta hehkui sellaista tietynlaista varmuutta, vakautta ja rauhallisuutta, ja sen lisäksi hän tuntui olevan pitkäjänteinen, päättäväinen, oikeudenmukainen ja uskollinen. Hän vaikutti hyvin pysyvältä ihmiseltä, ja pysyvät ihmiset kykenevät vakaviin seurustelusuhteisiin. Vakaat ihmiset eivät lähde hetken mielijohteesta Koreaan eivätkä itsepäiset anna lastaan pois, vaikka kuka uhkaisi. Rauhallinen ihminen ei hankkiudu vaikeuksiin eikä pitkäjänteinen hermostu helposti. Oikeudenmukainen ei anna vääryyttä tapahtua eikä uskollinen hylkää rakkaitaan missään tilanteessa. Jos se ensivaikutelma, jonka Tatu oli Santerista saanut, piti paikkaansa, Santeri oli jotain, mitä Tatu halusi, tarvitsi, kaipasi ja jonka hän myös saisi, kun kerran halusi – olihan hän sentään Tatu ”saan kenet tahdon” Huittinen.
A/N2: Khihih, Tatu on identiteettikriisinen teinipoika. >:-)