Huomio! Ikäraja nousee! Uusi ikäraja K-13!T/N~Anteeksi, että kesti... *häpeää*
kahdeskymmenestoinen luku
Tänään on bileet, kaikki sileeks
Nukuin Bellan kanssa koko yön, hän näytti niin hauraalta.
Rehellisesti sanoen en ymmärtänyt, minkä takia hän oli peloissaan tai surullinen. Tarkoitan, että tietysti hän oli surullinen, koska valehteli äidilleen, mutta siinä oli jotain muutakin. Hänen surunsa sattui sydämeeni. En tiennyt, mitä sanoisin hänelle, en halunnut satuttaa häntä enempää.
Minulla oli hyvin kylmä herätessäni. Kun hapuilin käsilläni vetääkseni Bellan lähemmäs minua, huomasin järkytyksekseni, ettei hän ollut vieressäni. Avasin silmäni ja vilkaisin kelloa; se oli vasta puoli seitsemän. Nousin istumaan ja hieroin silmiäni kämmenilläni.
"Bella?" huhuilin, nousten ylös.
"Täällä!" hän huusi parvekkeelta.
Selvitin tieni parvekkeelle, jolla Bella seisoi. Hänellä oli päällään vihreät minishortsit ja valkoinen t-paita, jonka rintamuksessa oli vihreän lampaan kuva. Hymähdin hänelle, hän oli liian suloinen omaksi parhaakseen. Kiersin käsivarteni hänen ympärilleen hänen nojatessaan rintaani vasten. Kun hän sitä vähiten odotti, suutelin pistettä hänen korvansa alapuolella.
"Mitä teet täällä?" mutisin. Kuinka hän saattoi tuoksua niin hyvältä juuri herättyään? mietin hengittäessäni syvään hänen tuoksuaan.
"En saanut unta, minulla on koti-ikävä", hän kuiskasi hyvin hitaasti.
"Bella, en ole koskaan nähnyt sinun puhuvan äidillesi, onko kaikki kunnossa?" kysyin ohimennen. En halunnut painostaa, mutta jos hän oli surullinen, tahdoin totta kai tietää, miksi. Rakastin häntä niin paljon, että se oli velvollisuuteni!
Hän kääntyi ympäri ja katsoi minua noilla kauniilla, ruskeilla, surullisilla silmillään.
"Et olekaan, Edward. Aina, kun puhun hänelle, hän kyselee, olenko kiinnostunut jostain pojasta tai edistynyt sinun suhteesi..." Pysäytin hänet ennen kuin hän ehti jatkaa.
"Miksi hän on kiinnostunut meidän edistymisestämme?" kysyin; olin täysin pihalla. Bella punastui syvästi ja halasi minua hyvin tiukasti.
"No, se saattaa johtua siitä, että saatoin mainita hänelle aikaisemmin, että sinä olet mäntti", hän mutisi nopeasti, kikattaen hieman. En ollut loukkaantunut, käyttäydyin kyllä kuin nuija aikaisemmin.
"Anteeksi", hän kuiskasi pienesti.
"Hei, ethän sinä ollut yksin puhuessasi pahaa minusta, ehkä minä kerroin joillekin sinusta", totesin virnistäen. Hänen kasvonsa napsahtivat ylös ja hän haukkoi henkeä. Aloin nauraa ääneen.
"Bella, sinä olet niin naiivi", sanoin nauraen hänelle.
Hän siristi silmiään ja sylkäisi: "Vihaan sinua."
"Etkä vihaa", kiusasin halatessani häntä tiukasti, kun hän murjotti.
Yhtäkkiä ovelta kuului kovaääninen koputus ja odottamatta vastausta erittäin yliaktiivisen näköinen keiju tanssahteli sisään.
"Hyvää huomenta, tyypit, minulla on teille suuria uutisia!" Alice kimitti halaten Bellaa.
"Kiva nähdä sinuakin, Alice, mutta tajuatko, että kello on hädin tuskin seitsemän ja että nyt on perjantai?" Bella kysyi leikkisästi.
"No ette te kuitenkaan nukkuneet ja joka tapauksessa, olet liian kohtelias. Joten eihän minulla ollut mitään pelättävää", hän sanoi olkapäitään kohauttaen. Pyöräytin silmiäni ja kiskoin Bellan takaisin makuuhuoneeseen.
"No, mitkä ovat suuret uutisesi?" kysyin sarkastisesti. "Oletko menossa naimisiin vai raskaana? Vai oletko, mikä vielä parempaa, aikeissa muuttaa Etelänavalle loppuelämäksesi? Koska se olisi loistavaa, säästäisit meidät postimaksuilta, eikö vain, Bella?" kysyin vetäessäni Bellan syliini hänen nauraessaan.
"Kasva jo, Edward. No mutta kuitenkin, tänä iltana meidän täytyy mennä Moonlight Clubille! Hyvä Luoja, olen niin innoissani! Kutsuin koko porukan, jolloin meitä pitäisi olla suunnilleen viisitoista", hän ilmoitti laskien sormillaan. Bella voihkaisi vierelläni.
"Minä en pidä mistään baareista, ne tekevät minut klaustrofobiseksi. Ja sen lisäksi olisi parempi vaikka työskennellä maatilalla kuin lähteä baariin", hän inisi piilottaessaan kasvonsa kaulakuoppaani.
Alice ja minä tuijotimme häntä; hän katsoi meitä ja pyöräytti silmiään. "Hyvä on, ehkä maatila ei ole parempi kuin baari, mutta tajusitte pointin."
"Oi, älä viitsi, meillä tulee olemaan hauskaa! Ai niin, minulla on sinulle täydelliset vaatteet! Tapaa minut vierashuoneessa neljältä, meillä on niin paljon tehtävää. Hauskaa päivänjatkoa!" Alice loilotti loikkiessaan kohti ovea, mutta pysähtyi ja kääntyi ympäri. "Te kaksi suunnittelitte postittavanne minut Etelänavalle?" hän kysyi mulkoillen meitä, epäuskoinen sävy äänessään. "Siellä ei ole edes ostoskeskuksia."
Bella ja minä taivuimme kaksinkerroin, nauraen. "Alice, sinä olet naurettava", Bella totesi päätään pudistaen.
"Miten vain", Alice sanoi ennen häipymistään.
"Emme mene, jos et halua. Voimme pitää omat bileemme täällä", kerroin hänelle, kohottaen kulmakarvojani. Hän kikatti ja huitoi käteni kauemmas.
Pukeuduimme ja selvitimme tiemme alakertaan. Kun Bella näki Esmen, hän pysähtyi, näyttäen pelästyneeltä ja häpeilevältä. En tajunnut, mikä hänellä oikein oli.
"Huomenta, lapset, tulkaa syömään aamiaista", Esme suorastaan lauloi keittiöstä.
"Bella, kulta, oletko kunnossa?" kysyin, silittäen hänen selkäänsä.
"Um, joo, olen okei", hän vastasi, kävellen portaat alas.
Loppupäivä sujui rauhallisesti, mutta Bella oli todella hermostunut vanhempieni lähettyvillä. Hän keksi tekosyitä, jotta hänen ei tarvinnut olla samassa huoneessa heidän kanssaan. Tiesin, että Esme huomasi, mutta hän ei sanonut mitään. Esme käyttäytyi nykyään todella oudosti, hän ei ollut oma itsensä ja se huolestutti minua.
"Eli mitkä ovat suunnitelmanne tälle illalle?" Esme tiedusteli tullessaan olohuoneeseen ja istuessaan Carlislen viereen.
"Menemme yökerhoon illalla!" Alice kertoi käsiään taputtaen.
"No, pitäkää hauskaa, mutta älkää juoko liikaa, jooko?" Esme huokaisi.
Bella oli käpertynyt kerälle kylkeeni, hän oli hyvin hiljainen tänään.
"Bella, oletko kunnossa?" kysyin jälleen, suukottaen hänen poskeaan. "Pyydän, kerro minulle, jos jokin vaivaa sinua."
"Olen vain väsynyt, en saanut juuri nukutuksi viime yönä", hän totesi, vääntäen kasvoilleen väkinäisen hymyn. "Älä huoli, olen ihan okei", hän lupasi ennen kuin palasi aikaisempaan asentoonsa.
"Miksemme menisi yläkertaan? Voisit levätä", ehdotin hieroessani hänen käsivarsiaan.
"Sopii minulle", hän myöntyi hymyillen.
Menimme molemmat huoneeseeni ja makoilimme sängyllä. Olimme hereillä, muttemme puhuneet paljoa. Bella lepuutti päätään rintakehälläni minun sulkiessani hänet syliini.
"Kerro minulle jostakin", pyysin tökkäistessäni häntä hellästi. Hän katsahti minuun hymyillen.
"Mistä haluat kuulla?"
"Mitä vain, kaiken, kerro minulle elämästäsi ennen Amerikkaa", ehdotin, johdatellen hänet alkuun.
"Ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Menin kouluun, tulin kotiin, tein läksyni ja nukuin", hän totesi nauraen arkipäiväiselle rutiinilleen, minun liittyessäni mukaan.
"Hämmästytät minua; kerro ystävistäsi."
"Minulla on mahtava paras ystävä, Amy. Hän on hengenpelastajani, olemme erottamattomat. Hän on kuten minä, hah, hän punastuu ja on ujo, muttei siedä paskanjauhantaa. Hän voi olla hyvin vaarallinen, jos ärsytät häntä. Ai niin, siitä muistinkin, hän pyysi minua kertomaan, että jos ikinä loukkaat minua, hän tule tänne asti leikkaamaan pallisi irti", Bella kertoi nauraen lujaa.
"No sitten minun todellakin täytyy pysyä poissa hänen mustalta listaltaan", sanoin, hieman säikähtäen uhkausta.
"Hmm, entä oliko sinulla ikinä poikaystävää?" kysyin, yrittäen kuulostaa välinpitämättömältä. Epäonnistuin täydellisesti.
"Ei kovinkaan montaa, vain muutama siellä ja täällä. Luoja, se yksi, jota tapailin seitsemännellä luokalla ei edes osannut suudella kunnolla, joten jätin hänet. Yhdeksännellä luokalla oli yksi mahtava tyyppi, olemme yhä väleissä, tiedäthän, kaiken varalta..." hän mietiskeli. Tuijotin häntä kasvot punaisina.
"Onko jokin vialla, Edward?" hän kysyi viattomasti. Olin liian järkyttynyt vastatakseni, mutta hetken päästä Bella alkoi nauraa niin lujasti, että kaatui ja putosi sängyltä. Nousin nopeasti nähdäkseni, oliko hän kunnossa, mutta yllätyksekseni hän nauroi yhä katketakseen.
"Sinun ilmeesi... voi luoja... hahahaha... oli miljoonan dollarin arvoinen... voi luoja, alan kohta kirkua", hän solkkasi, pyörien yhä lattialla vatsaansa puristaen.
Katsoin häntä epäuskoisena, oliko se ollut vitsi vai oliko hän ollut tosissaan? Kahdenkymmenen minuutin jälkeen hän rauhoittui ja kikatti hiljaa tullessaan luokseni ja ottaessaan kasvoni käsiinsä.
"Edward, minä vain pelleilin, heh, se oli korvaamatonta. Mutta totta puhuakseni, en ole ikinä tapaillut ketään ennen sinua", hän sanoi suudellen huuliani. Tunsin jo vihani sulavan pois.
"Olet ilkeä, et pelaa reilusti", syytin murjottaen.
"No, sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, kulta", hän sanoi hymyillen leveästi.
"On vai?" kysyin ennen kuin syöksyin hänen päälleen kutittaakseni häntä kunnes hän anoi armoa.
Käytimme koko iltapäivän toistemme kiusoitteluun ja puhumiseen. Bella sai minut tuntemaan itseni kokonaiseksi; hän oli minulle kuin ilma, jota hengitin. En tiennyt mitä tekisin ilman häntä. Mutta en myöskään tiennyt kuinka kauan kuplamme saattoi kestää, olimme kuin eläisimme unelmaamme. Ja min pelkäsin, että jos kevät tulee, voiko talvi olla kaukana?
Seitsemältä olimme lähtövalmiita ja Bella näytti niin tyrmäävältä, että halusin ryöstää hänet itselleni ja suudella hänet tajuttomaksi. Hänellä oli vihreä paita, jossa oli todella syvä kaula-aukko ja pillifarkut, jotka roikkuivat matalalla hänen vyötäröllään, jättäen kaistaleen kalpeaa ihoa näkyviin. Halusin hyväillä sitä. Miksi hän oli niin julma?
BPOV
Oli vähättelyä sanoa, että tunsin oloni epämukavaksi vaatteissa, jotka minulla oli päälläni, mutta niiden tekemä vaikutus Edwardiin oli typerien vaatteiden pitämisen arvoinen. Hänen silmänsä melkein pullahtivat ulos kuopistaan. Arvelin, että Alicen ja Rosalien kanssa eläminen teki minusta vähemmän ujon ja hiljaisen, minulla oli nyt jo hieman itseluottamustakin. Kasauduimme kunnioitusta herättäviin autoihimme ja menimme klubille. Edward piti kätensä koko ajan ympärilläni ja kuiskaili korvaani kuinka tyrmäävältä näytin. Minusta todella tuntuu, että hänen silmänsä valehtelivat hänelle.
Klubi oli täynnä humalaisia teini-ikäisiä, jotka heittäytyivät toisiaan kohti.
"Vau, kaikki ovat jo täällä", Alice ajatteli ääneen. "Minähän sanoin, että olemme myöhässä", hän tuhahti siirtyen Jasperin viereen.
"Hei, tyypit", James tervehti etsiydyttyään luoksemme.
"Hei, James", tervehdin hymyillen ja halasin häntä. Hän oli loistotyyppi, ainoa, jonka kanssa tunsin oloni mukavaksi Culleneiden lisäksi.
"Terve, veli. Esme tahtoo tavata sinut, hän on jankuttanut minulle siitä lähtien, kun viimeksi tuli takaisin", Edward tiedotti, kun hakeuduimme loosiin, jossa muut jo istuivat.
"Ai, sano hänelle, että tulen parin päivän sisällä käymään ja syömään hänen lasagneaan. Nam, hän on maailman paras kokki", James vastasi taputtaen vatsaansa.
"Onko mikään ruokaa tärkeämpää teille miehille?" kysyin epäuskoisena. Vastauksena kaikki pojat tuijottivat minua kuin vähä-älyistä.
"Ei kai sitten", huokaisin.
"Tahdotko jotain?" Edward kysyi, kun tarjoilija tuli ottamaan tilauksemme.
"En, minun on hyvä näin", totesin. Juuri silloin puhelimeni piippasi ilmoittaakseen uudesta viestistä. Avasin sen nopeasti, huomaten sen olevan Renéeltä.
Hei, kulta,
Kuinka olet voinut, rakas? Siitä on niin kauan kun viimeksi puhuin sinulle, toivottavasti kaikki on hyvin! Minulla on melko tylsää nykyään. Isäsi on aloittanut uuden yrityksen ja hänestä on tullut yhtiökumppanit Billy Blackin kanssa. Hän on mukava mies ja isästäsi ja hänestä on tullut hyvät ystävät. Hänellä on poika, Jacob, hyvin komea nuori mies, täytyy sanoa. Hän on vuoden vanhempi kuin sinä, mutta pidät hänestä varmasti! Okei, anteeksi, tiedän, ettet halua seurustella, olen vain äiti ja sitä rataa. Vastaa tähän viestiin, jooko, Bella, minulla on sinua niin ikävä! Ja kerro minulle, milloin lomasi ovat, jotta voit suunnitella, milloin käyt täällä.
Rakkaudella,
Äiti Huokaisin surullisesti luettuani tämän. Kuinka kerron hänelle, että olen jo löytänyt sielunkumppanini. En halunnut ketään Jacob-tyyppiä, jota en edes tuntenut! Minusta tuntui todella pahalta valehdella hänelle, mutta mitä muutakaan voin? Hän on aina ollut läsnä minulle ja rakastanut minua. Ja minä olin pettänyt hänen luottamuksensa, tämä ongelma tappaisi minut vielä. Katsahdin ympärilleni, nähden Tanyan ja hänen seuraajiensa mulkoilevan minua baarituoleiltaan. Heillä oli samanlaiset huorahtavat vaatteet kuin aina. Mutta en voisi vähempää välittää, olin täällä nauttiakseni olostani ja hitto sen minä aioin myös tehdä.
"Haluatko tanssia?" Edward kysyi hymyillen minulle suloisesti, vetäen minut ulos ajatuksistani. Minä rakastin nähdä hänen hymyilevän, se sai sydämeni väpättämään.
"Totta kai."
Hän johdatti minut tanssilattialle, jossa soi yllättävän pehmeä musiikki ja jolla kaikki tutut olivat tanssimassa ja nauttimassa itsestään. Kiersin käsivarteni Edwardin kaulaan hänen vetäessään minua lähemmäs.
Tanssimme muutaman minuutin ja yritin kovasti olla huomaamatta, kuinka lihaksikas hän oli ja kuinka hyvältä tuoksui. Kun viimein päätin katsoa hänen kasvojaan, hän hymyili ja hänen silmänsä olivat... suljetut. Nousin varpailleni ja suutelin, hän vastasi välittömästi, suudellen minua. Tiesin, että rakastin Edwardia enemmän kuin itse elämää. Niin hölmöltä kuin se kuulostikin, minä todella tahdoin viettää loppuelämäni hänen kanssaan. Muutaman kappaleen jälkeen musiikki vaihtui nopeaksi jumputukseksi, joka uhkasi särkeä kaiuttimet. Edward oli väsynyt ja meni hakemaan juotavaa loosista, liittyen muiden poikien seuraan, kun tanssin Alicen ja Rosen kanssa. En pitänyt siitä, että he olisivat kännissä, mutta en viitsinyt mennä heidän luokseen.
"Alice, tarvitsen vähän vettä, tulen kohta takaisin", sanoin taistellessani tieni ihmisjoukon läpi baaritiskille. Istuin jakkaralle ohimoitani hieroen. Luoja, eivätkö pienemmät desibelit riittäisi?
"Mitä voin tuoda sinulle, söpöläinen?" tyyppi tiskin toisella puolella kysyi silmää iskien. Yritin olla kakomatta; olin yhtäkkiä hyvin tietoinen vaatteistani.
"Vain vettä, kiitos", sanoin tiukasti hänen virnuillessaan ojentaessaan minulle vesilasin.
Otin lasin ja olin juuri juomassa siitä, kun hyvin ärsyttävä ääni särähti korvaani.
"Katsokaa, kuka täällä on!" Tanya kailotti istuessaan viereiselle jakkaralle.
"Mitä sinä haluat, Tanya?" kysyin tylsistyneenä. Hän ei huomioinut minua, vaan tilasi lisää vettä.
"Mikset ole poikaystäväsi kanssa?" hän ilkkui.
"Olenko minä sinulle niin tärkeä, ettet voi edes jättää minua rauhaan?" kysyin ärsyyntyneenä.
"Hei, Bella, näytät hurmaavalta tänään", Lauren totesi ilmestyessään viereeni.
"Oletko sairas tai jotain?" ihmettelin hämmentyneenä. "Miksi ystävällinen tervehdys, mehän vihaamme toisiamme", huomautin.
"Miten vain", hän totesi, nousten yhtäkkiä pystyyn, häipyen jonnekin. Käännyin takaisin Tanyaa kohti, nähden hänet leikkimässä lasillani, täysin sinuina sen tavan kanssa, jolla Lauren oli tervehtinyt minua. Huokaisin raskaasti ja nappasin lasin hänen kädestään, juoden siitä kulauksen. Hän hymyili suloisesti, ennen kuin häipyi. Mikä kaikilla oikein oli? ajattelin ihmeissäni.
Olin yhä janoinen. Pyysin toisen juoman baarimikon tuijottaessa minua imelästi. Join vain vettä, mutta tunsin oloni hyvin kummalliseksi. Tuntui, että kaikki seisoivat kymmenien metrien päässä. Saatoin kuulla mutinaa ja kuiskauksia, mutten tuntenut ruumistani. Laskin pääni tiskille pysäyttääkseni pyörinnän päässäni.
Minuutit kuluivat, mutta ne tuntuivat tunneilta. Hengitykseni kiihtyi ja minua alkoi huimata. Musiikki jyskytti korvissani yhdessä sydämeni kanssa. Tanssijat ympärilläni tuntuivat liikkuvan hidastettuina, kuin oman hengityksensä tahdissa. Kasvojani kuumotti ja vatsanpohjaani poltti. Kosketin alavatsaani; käteni olivat aivan yhtä kuumat kuin muu ruumiini. Nostin käteni otsalleni ja hengitin syvään, yrittäen olla pyörtymättä.
"Oletko kunnossa?" sama baarimikko kysyi. Nyökkäsin, pidellen heittelehtivää päätäni. Nousin ponnistellen ylös ja aloin kulkea kohti loosia, mutta näin sen olevan tyhjä. Minua pelotti, työnnyin vain väkijoukkoon. Kuulin saman tyypin huutavan perääni, mutten vaivautunut katsomaan taakseni. Ainoa tavoitteeni oli löytää Edward ja muut.
Tunsin yhtäkkiä jonkun takanani ja käännyin ympäri, nähden baarimikon katsovan minua himokkaasti. Hän tarttui ranteeseeni ja johdatti minut jonnekin. Yritin kiskaista käteni irti, mutta olin liian heikko. En tuntenut jalkojani, minusta tuntui, kuin sulaisin. Hän veti minut kapean käytävän läpi vessoihin.
Hän nojautui ylleni; tajusin vasta nyt, että olin peruuttanut selkäni seinää vasten. Tyyppi oli asettanut käsivartensa seinää vasten molemmille puolille päätäni. Kyyristyin nähdessäni suonien pullottavan hänen lihaksikkaissa käsissään. Aloin vapista, tuntien oloni hyvin pelästyneeksi. "Päästä minut, ole kiltti", anelin kyyneleitä silmissäni.
Hän vain virnisti ja runnoi huulensa väkivaltaisesti omiani vasten. Tunsin hänen käsiensä vaeltavan vartalollani. Yritin päästä pois hänen luotaan, mutta hän oli vahvempi ja piti minut helposti käsivarsiensa välissä. Tietäen, etten ikinä pystyisi juoksemaan, tein ainoan asian, jota saatoin ajatella. Aloin kiljua niin lujaa kuin kykenin. Tiesin, ettei siitä olisi apua, kukaan ei kuulisi minua musiikin ja muiden mielenkiinnonkohteiden yli. Halusin kuolla, halusin Edwardin ja ennen kaikkea halusin pois tämän iljettävän miehen luota. Hänen henkensä haisi kammottavalta. Yritin todella kovasti työntää hänen päänsä taaksepäin, mutta vastineeksi hän läimäisi kasvojani lujaa.
"Turpa kiinni tai kadut sitä", hän uhkasi minua raivoissaan. Hengitykseni alkoi täristä; halusin huutaa, mutta kurkkuni oli kuiva ja käheä. Jotenkin sain kirkaistua uudelleen, mutta turhaan.
Mies laittoi nopeasti kätensä suuni eteen ja se oli siinä. Tiesin, etten voinut enää tehdä mitään. Tunsin kyynelten tulevan... Hän alkoi suudella ja imeä kaulaani minun itkiessäni hillittömästi.
Hetken päästä hän alkoi avata paitaani huolimatta heikosta vastustelustani. Hän suuteli minua uudestaan, tunkien kieltään kurkkuuni; hänen kätensä olivat kaikkialla kehollani.
Itkin nyt epätoivoisena. Suljin vain silmäni, odottaen, että väistämätön pääsisi tapahtumaan...
T/N~Se oli siinä, vihdoinkin. Vielä kerran anteeksi, että tässä kesti näin kauan.
