Hinku vastata jälleen kaikille! Thanks for comments! : )
Sini(tiainen),
Tuhisija,
Annoy,
Rassermus,
SabSab,
Ayos,
essss,
masque,
Neavaan,
Jikke ,
Karkkiunelma,
Emirato,
Charlielle,
Amanecer,
empö, suuret kiitokset teille kaikille! Olen niin iloinen... arvaisiteppa vain! On ihanaa saada kommenttia ja kuulla, että hyvä on ollut.. Moni teistä pahoitteli Jamesia, ja joo, täytyy myöntää että hän on hieman epämiellyttävä. : (
Allu-Pallu, hyvä että suomennostyöni on sinunkin mielestä parantunut! Tervetuloa vaan takaisin lukemaan ficciä : )
banksu , kiitokset! Joo, jotkut sanat saattavat olla vähän... :--D Yritän parantaa entistä enemmän!
Nyt vähän jatkoa... ei kovin pitkä luku, mutta mielestäni ihan söpö.
kahdestoista luku
Aaw, they are so cute together.
Otin kitaran pois ja käännyin lähteäkseni. Sitten näin Edwardin, joka seisoi oviaukolla outo ilme silmissään.
Voi pojat, tiesin, että minun ei olisi pitänyt koskea hänen tavaroihinsa... Kaiken tämän jälkeen tuo oli kuitenkin yksityinen asia... Nyt poika, josta pidän, inhoaa minua.
“Olen pahoillani, Edward”, sanoin. Se oli ainoa asia jota pystyin ajattelemaan.Hänen silmänsä olivat vieläkin laajat. Voi pojat, hän todellakin on omistushaluinen tavaroistaan.
”Sinä... Sinä... tuo... Kuinka? Vau...”, hän sopersi vihdoinkin.
Mitä hittoa tuo tarkoitti?“Anteeksi kuinka?” kysyin vihdoin.
“Bella, miksi helvetissä et kertonut minulle että olet noin uskomaton laulaja? Voi,
mahtavaa, en edes tallentanut tuota”, hän sanoi edelleen
kauhistuneena. Punastuin syvästi. Hän ei siis ollutkaan vihainen.
”Et ole vihainen minulle?” kysyin varovasti.
”
Miksi olisin vihainen, kun olet noin satumaisen ihana laulaja?” hän kysyi saapuessaan huoneeseen ja tullessaan eteeni.
”Ei, höpsö, vaan kitarasi käytöstäsi.”
”Bella. Kuten minä sanoin aikaisemmin, tämä on sinunkin talosi ja ei haittaa, jos käytät kitaraani”, hän sanoi kättäni pidellen ja pusertaen sitä. Hän oli suloisin, söpöin ihminen koko planeetalla.
”Kiitos”, sanoin, katsoen noihin vihreisiin silmiin.
”Niin musikaalinen, huh, olet paljon parempi kuin minä aloittaessani urani... Vau, olen vaikuttunut”, hän sanoi hymyillen minulle.
”Voi pliis, ketä yrität narrata ja miksi sinulla kesti niin kauan?” kysyin vaihtaen puheenaihetta nopeasti. Vihasin sitä, kun ihmiset kehuivat minua.
”Oh, managerini pakotti minut kuuntelemaan jotain typerää musiikkia, hän on totaalinen friikki”, hän sanoi vapisten. ”Niin muuten, Emmett soitti ja sanoi, että heillä on hieman töitä, eli he eivät tule kotiin tänään, samoin tytöt. He sanoivat olevansa hyvin pahoillaan”, hän sanoi. Hän näytti siltä, että mietti kovasti, oliko sanonut kaiken. Hymyilin hänelle, hän oli niin hurmaava.
”Katselemmeko kuitenkin elokuvan?” kysyin, pitäen hänen kädestään tiukasti.
”Jep”, hän sanoi, kun menimme olohuoneeseen.
Katsoimme elokuvia tunteja, aika lensi niin nopeasti. Ennen kuin edes tiesimme, kello oli 23.30. Olimme tilanneet pizzan lounaaksi ja Edward kertoi minulle monia tarinoita Emmettistä ja siitä, kuinka hän joutui aina vaikeuksiin, kun he olivat pieniä.
En tiedä milloin nukahdin, koska nyt tunsin jonkun huolehtivan minusta. Minä tiesin sen olevan Edward, hänen ihanan tuoksunsa ansiosta.
Hän kiskoi minua lempeästi sängylle. Ennen kuin hän kääntyi, minä tartuin hänen käteensä.
”Pyydän, jää luokseni, Edward”, kuiskasin. Silmäni olivat edelleen kiinni.
“Totta kai jään, niin kauaksi aikaa kuin haluat”, hän vastasi, mutta minusta tuntui, että hän tarkoitti sitä enemmän mitä sanoi. Luoja, minä varmaan vain unelmoin.
Hän pujahti sänkyyni ja kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Painauduin hänen rintakehäänsä vasten. Voisin todellakin tottua tähän.
”Nuku hyvin, Bella”, hän mumisi, suudellen päätäni pehmeästi. Äkkiä en tiennyt miksi, mutta en ollut enää väsynyt. Edwardin kanssa oli kivaa, mutta kaipasin kotiani, kaipasin vanhempiani.
”Edward?” kysyin, toivoen ettei hän nukkunut.
”Hmm?” hän mumisi hiuksiani vasten.
”En halua nukkua”, sanoin, kuulostaen kymmenen vanhalta. Tunsin hänen tärisevän, ilmeisesti hän nauroi.
”Mitä sitten haluat tehdä? Kotiläksyjä?” hän kysyi edelleen naureskellen.
Halusin nauraa, mutta jostain syystä minun teki mieli itkeä. Ajattelen järkevästi, olin muutamassa päivässä kokenut niin paljon.
Pidin täällä olosta, mutta oloni tuntui yksinäiseltä, epätäydelliseltä. Olin loukkaantunut ja mikä tärkeitä, Tanya tekisi varmasti jotain huomenna.
”Ajattelet varmaan, että Tanya voisi tappaa minut”, sanoin. Kasvoni olivat edelleen haudatut hänen rintakehäänsä.
”Bella, älä ole höpsö, plus aion olla silloin paikalla, eikö niin? Sinun ei tarvitse olla huolestunut”, hän sanoi, pitäen minusta vielä tiukemmin.
Hymyilin, mutta tiesin tämän olevan unta. Tai siis, ei tällaista voi tapahtua. Minä ja Edward aikaa viettämässä yhdessä – se on jotain, mikä tulee aina muistuttamaan fantasiaa.
Mutta ainakin voin olla hänen ystävänsä, ei väliä kuinka vaikeaa se voisi olla, mutta halusin hänen olevan elämässäni kaikilla tavoilla mitä voi. Häntä ajatellessa minä ajauduin uneen.
Pystyin kuulemaan hänen muminansa. Oh, tämän täytyy olla pelkkää unelmointia...
”
Vau, he näyttävät niin suloisilta”, ääni sanoi. Se kuulosti Rosalien ääneltä.
”
Minusta minun pitäisi ottaa kuva”, toinen ääni sanoi.
Sitten oli monia klikkauksia ja välähdyksiä ja tiesin, että minä en nähnyt unta enkä unelmoinut
enkä nähnyt painajaista. Minusta tuntui, että olin jäänyt kiinni.
Hyvin vastahakoisesti avasin silmäni ja näin Emmettin, joka oli tuijottamassa minua virnuillen, hänen kasvonsa vain tuuman päässä omistani.
”AAAAAAAA!” huusin kimeällä äänellä, mikä sai Edwardin hyppäämään ja tippumaan sängyltä.
Emmett aloitti hysteerisen nauramisen.
”Voi Luoja, Edward, olen niin pahoillani. Oletko okei?” kysyin, katsoen alas häneen. Hän oli vieläkin shokissa.
”Luulisin”, hän sanoi epävarmasti.
Hän nousi ylös ja mulkoili heitä. ”Mitä luulette tekevänne tässä huoneessa?” hän kysyi vihaisesti.
”Nooo, me voisimme kysyä samaa asiaa”, Emmett sanoi nauraen.
”Kasvakaa, jätkät. Tule Bella, minä autan sinua valmistautumaan”, Alice sanoi, hymyillen ilkikurisesti.
Voi pojat, tämä ei tiedä hyvää.
Mitäs piditte tästä? : )
