Voi hitsit! Kommentteja on sadellut - olen melkeinpä sanaton. Olen niin onnellinen kommenteistanne!
Lindsey., hih, kiitoksia! : )
Tuhisija, jep, Bella sanoo suorat sanat! Joo, James on melko.. don't know. Kiitos!
Amanecer, jep, Edwardin puolustus oli suloista. Minäkin ajattelen Jamesin kirjojen/leffan Jamesiksi koko ajan :--D Kiitokset itsellesi!
SabSab, kiitokset!
Tessuu, kiitos!
Rassermus, hyvä että kelpaa! : )
tonkss, kiitokseni! Jep, mietin kauan mitä verbiä käyttäisin tuossa lopussa, ja päädyin sanaan "katkeaminen". Tarpeeksi inhottavaa, eikö vain? : )
Sini(tiainen), joo, Jamesin jutut ovat vähän karmivia... hän on jotenkin niin etäinen hahmo tässä.
Emirato, juu, jatkoa saapui. Kiitos kommentoimisesta sinulle(kin) : )
Ayos, joo, no ei tämä kovin pitkä luku ollut. Seuraava saattaa ollakin sitten hieman pitempi, who knows... ; ) Kiitokseni.
empö, kiitos! : )
masque, brilliant, uusi lukija! Hola vaan sinnekin : ) Joo, samankaltaisuus tuon mainitsemasi ficin kanssa on suuri. Kunpa olisin lukenut tuon Moving tojuujaaenosaakirjoittaa-ficin ensin ja sitten vasta huomannut tämän. En olis ehkä tätä ruvennut kääntämään, kun olisin huomannut samankaltaisuuden. Noo, kiitokset sinulle! : )
Annabelle, joo.. Edward on Bellan pelastaja, hah! : D Tanya on ok, ihan hauska lisä tässä. Joo, Edward on
todella Gary Stue. Oikeastaan niin kirjoissa kuin ficeissäkin, ja mikseipä myös leffassa. Iiih, hienoa, jos parennusta tosiaan on löytynyt! I'm so happy. Kiitokset itsellesi! ((:
Am Cullen, kiitokset sinulle! : )
Karkkiunelma, kiitos! Joo, Tanya ja Bella ovat hieman... niin..
``Milma, kiitokset!
Öttimönkijäinen_, käden kohtalosta enemmän seuraavassa luvussa ; ) Kiitokset sinulle. Oi, ja kiitos tuosta "olet paras"-jutusta, olen ihan punastunut täällä : D
Dunja, jälleen uusi lukija! Tervetuloa vaan. Joo, James on vähän iljettävä ja kyllä, tästä todellakin tulee mieleen Moving to 1600 Pensylvania Avenue -ficci mieleen ja ei, kirjoittajat eivät ole samat : ) Tiedä sitten, ovatko tämä ja tuo Moving to 1600 Pensylvania Avenue -ficci vain samankaltaisia, vai onko jompi kumpi kirjoittaja matkinut toista.
Emirato, voi sinua : D Jatkoa tulee nyt, ei tarvitse kitua enää.
Omgz, niin paljon kommentteja. Olen ihan punastuneena kehuistanne yms. Kiitos niin paljon! (btw, minusta tulee mieleen joku puheen pitäjä tai joku sellainen vaalityyppi, joka kiittelee kaikkia.. kiittelen teitä täällä henkilökohtaisesti jopa. välillä siis.)
Jatkoa tässä.
yhdestoista luku
Edward's presence, the best presence.
BPOVPäätäni jyskytti kuin mitäkin. Halusin iskeä sen seinää vasten.
Avasin hitaasti silmäni. Olin huoneessani ja oli hyvin pimeää. Miksi otsaani särki..? Voi pojat, ja miksi ranteeni oli peitetty kipsillä?
Sitten muistot tulvivat mieleeni. Arvelin, että Edward oli soittanut lääkärille. Istuuduin, mutta minua alkoi pyörryttää pahasti.. Uh, huono idea.
”Bella”, musikaalinen ääni sanoi. Sitten huomasin Edwardin sohvalla puutuneena. Pyydän, älä kerro minulle, että hän jäi tänne minun takiani.
Hän tuli välittömästi vierelleni ja istui viereeni.
”Mitä tapahtui?” kysyin käheällä äänellä.
”Sinä liukastuit ja löit pääsi aika pahasti tiskiin, saaden syvän haavan, joten sinulla on nyt kahdeksan tikkiä ja sinä myös mursit ranteesi. Vain minä olin kotona, joten soitin lääkärin paikalle”, hän huokaisi, väläyttäen minulle surullisen hymyn.
Minä totaalisesti vihasin tikkejä... Niitä oli melko kivuliasta saada pois.
”Kiitti, Edward”, sanoin, sulkien silmäni... niitä poltti niin pahasti.
”Mikä on olosi?” Edward kysyi, hieroen tervettä kättäni. Minä vain halusin halata häntä. Hän oli niin, niin suloinen!
”Olen kunnossa... päätäni vain särkee”, sanoin, avaten silmäni. Hänen ilmeensä oli niin tuskainen.
”Haluatko jotain? Mitä tahansa?” hän kysyi epätoivoisesti, mutta pudistin päätäni kieltäytymiseksi.
”Sinä jäit tänne vuokseni”, enemmänkin totesin kuin kysyin. Hän vain hymyili.
”Jep, halusin vain varmistaa, ettet kaadu kun olet liikkumassa huoneessasi”, hän sanoi virnuillen minulle. Oh, todellinen Edward on palannut.
”Et aio ikinä unohtaa tätä, vai aiotko?” kysyin jo valmiiksi tietäen hänen vastauksen.
”Noup”, hän sanoi, virnuillen edelleen suuresti. ”Ai niin, ja lääkäri sanoi, että sinun täytyy ottaa näitä kun heräät”, hän sanoi, ojentaen minulle joitakin pillereitä ja lasin vettä.
”Kiitos, Edward... kaikesta”, sanoin rehellisesti. Tarkoitan... hän jäi minun luokseni koko yöksi... Tämä oli enemmän kuin olisin pyytänyt.
”Voi, ei tässä mitään”, hän sanoi, kun pidin lasia yöpöydällä. Hän piti edelleen kädestäni kiinni... En ole ikinä pitänyt pojan koskemista kovin mukavana, mutta Edwardin kanssa se tuntui hyvältä, oikealta.
Me istuimme siinä, tuijottaen toisiamme... sitten jokin napsautti minua.
”Hei, mitä kello on?” kysyin, sillä huoneessa oli aika pimeää.
”Se on yksi yöllä, Bella”, hän vastasi, katsoen rannekelloaan.
”Edward, mene huoneeseesi ja nuku hieman... minä pärjään kyllä”, minä vetosin, sillä hän todellakin näytti uupuneelta.
”Älä ole typerä, Bella, minulla on kaikki täydellisesti”, hän sanoi, pudistaen päätään pettyneenä.
”Edward, sinä se olet typerä ja sinun täytyy kuitenkin mennä kouluun”, sanoin itsepintaisesti.
”Hyvä on, mutta jään kotiin kanssasi huomenna... Ai niin, äläkä protestoi, sillä en kuuntele sinua”, hän sanoi, kun aukaisin suuni protestoidakseni. No, tavallaan hän oli oikeassa... en halunnut olla yksin.
”Hyvä on”, sanoin, kun katsoin hänen menoaan huoneensa sijasta sohvalle. ”Hei! Et todellakaan nuku siinä sohvalla!” sanoin hieman hämmentyneenä.
”Tiedän, että haluat päästä eroon minusta, mutta en jätä sinua... ja sitä paitsi sohva on mukavan tuntuinen”, hän sanoi, lysähtäen sohvalle.
Oloni oli niin syyllinen... Ensiksi: pilasin hänen nukkumisensa ja pakotin hänet nukkumaan sohvalla, ja minä taas nukuin kuninkaan tyylisellä sängyllä.
”Edward, tule nukkumaan sänkyyn kanssani”, minä möläytin ilman ajattelua... mutta mitä hittoa, olimme tehneet sen aiemmin
(T/N: ”olimme tehneet sen aiemmin” -kohta hämäsi minua, joten sanon: Bellan ajatus tarkoittaa siis nukkumista, ei mitään muuta...), tosin iltapäivällä.
Hän katsoi minua silmät laajana. Mutta minä vain kohautin olkapäitäni ja siirryin lähemmäs reunaa niin, että sängyssä oli enemmän tilaa hänelle.
”Oletko aivan varma, Bella?” hän kysyi varovasti.
”Voi Edward, tule nyt vain tänne”, sanoin pienesti naurahtaen.
Hän tuli sängylle ja asettui makaamaan viereeni... Osa minusta halusi hänen laittavan kätensä ympärilleni ja toinen osa sanoi, että minun pitäisi pitää etäisyyttä. Sitten Edwardin ääni vei minut ajatuksistani pois.
”Bella?” hän kysyi, kun hän kääntyi ympäri niin, että hän oli kasvokkain kanssani.
”Hmm...”, matkin hänen käyttäytymistään ja nyt kasvomme olivat vain tuuman päässä toisistaan.
”Sinä sitten todellakin löit Tanyaa tänään”, hän sanoi äänessään huvittuneisuutta.
”Herra Cullen, teetkö pilkkaa tytöstä joka on joutunut kestämään niin paljon yhtenä päivänä?” kysyin leikisti vihaisena. Hän naurahti.
“En, minä vain olen huvittunut ja ylpeä sinusta... Se mitä Tanya sanoi, oli sopimatonta.. Olen hyvin, hyvin ylpeä, että nousit häntä vastaan”, hän sanoi vakavana. Tiesin, että hän tarkoitti sitä. Koko päivän ihmiset ovat ylistäneet minua.. mutta Edward... hän ei vain ylistänyt minua... En tiedä, mutta sana ”ylpeä” teki oloni kunnioitettavaksi ja kunniakkaaksi.
Ilman miettimistä minä nojasin hänen puoleensa ja suutelin häntä poskelle. Se ei ollut vain sellainen pikku suukko jonka hän oli antanut minulle aiemmin, sillä huuleni viipyivät hänen poskellaan hetken. Vetäydyin takaisin ja näin hänen silmänsä suljettuina ja iso virne kasvoillaan.
Olin varma, että minullakin oli virne. Hymyillen ajauduin uneen.
Heräsin tanssivat auringonsäteet kasvoillani. Avasin silmäni nähdäkseni, että kasvoni olivat haudatut Edwardin rintakehään ja että hänen kätensä oli kietoutunut lantioni ympärille. Vartalomme olivat painettuina toisiaan vasten. Liikutin kasvojani hitaasti ja näin, että hän oli jo valmiiksi hereillä ja että hänen vihreät silmänsä hehkuivat minun silmiäni katsoessa.
Hei, jos hän kerta oli hereillä, miksi hän ei liikuttanut käsiään...? Pitikö hän siitä? Rehellisesti sanoen en ollut koskaan tuntenut oloani yhtä mukavaksi koko elämäni aikana. Toinen käteni oli vasten hänen rintakehäänsä ja murtunut käteni oli turvallisesti minun puolellani.
Asentomme tajuamisen jälkeen aloin punastella ankarasti... Edward vain naurahti ja silitteli poskeani kädellään.
”Näytät niin söpöltä punastuessasi”, hän mumisi korvaani. Peitin kasvoni jälleen hänen rintakehäänsä. Mitä helvettiä olet tekemässä, Bella? Luulin, että hän olisi työntänyt minua pois, mutta hän vain piteli minusta lujemmin kiinni.
”Mitenkäs vammasi voivat?” hän kysyi jonkin ajan kuluttua.
Siirsin kättäni ja istuuduin Edwardin auttaessa minua.
”Ne voivat paremmin, mutta olen melko nälkäinen”, sanoin huultani purren.
Hän hymyili minulle. ”Tietysti sinä olet, syömisestäsi on monta tuntia... Siistiydy sinä ja minä menen tekemään sinulle aamiaista”, hän sanoi, nousten ylös.
”Hei, eikö Martha tee sen?” kysyin hämmästyneenä. Martha oli Culleneiden kokki.
”Nääh, hän on lomalla”, hän vastasi.
”Oh... no, sitten voin auttaa”, sanoin ja nousin myös ylös.
”Bella, älä edes ajattele sitä”, hän sanoi ankarasti. Huokaisin ja suuntasin kylpyhuoneeseen.
Me söimme aamiaisemme puhuen satunnaisista asioista, katsoimme elokuvia ja juttelimme tunteja. Edward oli suloisin persoona jonka olin ikinä tavannut! Ja nyt tiesin, että minä todellakin pidin hänestä.
Valitettavasti hän sai soiton ja sanoi, että hänen pitäisi tehdä vähän töitä. Olin surullinen, mutta hän oli tehnyt niin paljon eteeni.
”Palaan muutamassa tunnissa”, hän sanoi ja suukotti minua poskelle ennen lähtöään. Minulla oli rauhaton tunnetila ja oloni oli lamaantunut.
Vau, olin todella mukkelis makkelis häntä kohtaan.
Katsoin televisiota vähintään kolme tuntia, mutta ei ollut vieläkään merkkiä Edwardista. Päätin kävellä ympäri taloa hetken aikaa.
Olin juuri suuntaamassa terassille kun iskin silmäni erääseen... ”MUSIIKKIHUONE” luki ovessa.
Tiesin että minulla ei ollut lupaa mennä sinne, mutta menin silti. Siellä oli sellaisia instrumentteja joita en ollut nähnyt koko elämäni aikana. Se oli uskomatonta. Otin kitaran joka makasi lähellä minua.
En ollut soittanut viikoihin, joten päätin, että viisi minuuttia eivät satuttaisi ketään. Säädin sen ja aloin laulamaan laulua, soittaen samalla kitaraa. Valitsin lempeän laulun, sillä minulla oli pientä päänsärkyä jo valmiiksi.
I've been awake for a while now
You've got me feelin' like a child now
'Cause every time I see your bubbly face
I get the tinglees in a silly place
It starts in my toes
And I crinkle my nose
Wherever it goes I always know
That you make me smile
Please stay for a while now
Just take your time
Wherever you go
The rain is fallin' on my window pane
But we are hidin' in a safer place
Under the covers stayin' safe and warm
You give me feelings that I adore
They start in my toes
Make me crinkle my nose
Wherever it goes
I always know
That you make me smile
Please stay for a while now
Just take your time
Wherever you go
What am I gonna say
When you make me feel this way?
I just, mmm
It starts in my toes
Makes me crinkle my nose
Wherever it goes
I always know
That you make me smile
Please stay for a while now
Just take your time
Wherever you go
I've been asleep for a while now
You tucked me in just like a child now
'Cause every time you hold me in your arms
I'm comfortable enough to feel your warmth
It starts in my soul
And I lose all control
When you kiss my nose
The feelin' shows
'Cause you make me smile
Baby just take your time now
Holdin' me tight
Wherever, wherever, where ever you go
Wherever, wherever, where ever you go (Bubbly by Colbie Caillat)
Otin kitaran pois ja käännyin lähteäkseni. Sitten näin Edwardin, joka seisoi oviaukolla outo ilme silmissään.
Voi pojat, tiesin, että minun ei olisi pitänyt koskea hänen tavaroihinsa... Kaiken tämän jälkeen tuo oli kuitenkin yksityinen asia...Nyt poika, josta pidän, inhoaa minua.
”Olen pahoillani, Edward”, sanoin. Se oli ainoa asia jota pystyin ajattelemaan.
So.. mitäs piditte?
