Kirjoittanut:*emmu*
Päähenkilö: Harry
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Ginny ja hieman Hermione/Ron
Genre:romance,angst
Yhteenveto:Harry kärsii muistojen jättämistä jäljistä ja lähtee etsimään rauhaa ystäviensä luota...
A/N: en oikein tiedä pitääkö Genre paikkaansa ainakaan tuon angstin kohdalta, mutta en keksinyt oikein sopivampaa....
Harry sipaisee hikisen suortuvan otsaltaan ja yrittää hengittää hiljaa. Hän istuu kyyryssä piilossaan sydän pysähtyneenä. Ympäriltä kuuluu laahustavia
askelia. Suoja, turva ja piilopaikka, ainoa toivo repäistään pois ja Harry tuijottaa käärmemäisiin kasvoihin. Voldemort nauraa kolkosti. Ääni kimpoaa marmori seinistä ja saa Harryn kiljumaan, kimeästi. Se muuttuu sihinäksi. Harry kiemurtelee lattialla, limaisena, kivusta sokaistuneena. Sydäntä puserretaan kasaan, revitään kappaleiksi ja puukotetaan.Peitto tippui lattialle Harryn syöksyessä seisomaan taikasauva ojossa. Ginny tuhisi unissaan, hiljaa ja herttaisesti. Harry asteli ovelle, avasi sen nopeasti sydän jyskyttäen. Hän hiipi portaat hiljaa alas. Harry meni keittiöön. Hiljaista. Olohuoneeseen. Hiljaista. Kaikkialla- hiljaista. Huokaisten hän laski taikasauvan, kipusi takaisin yläkertaan, sänkyyn ja jäi tuijottamaan kattoon.
Ginny oli loisto tuulella ja paistoi sen kunniaksi vohveleita aamiaiseksi. Harry söi kaksi ja vetäytyi sitten olohuoneeseen lukemaan sanomalehteä. Hän ei ollut loisto tuulella. Hän oli taas nähnyt painajaisia Voldemortista ja tiesi sen vallan hyvin olevan turhaa.
Voldemort on kuollut. Sinä itse tapoit hänet. Harry intti itselleen joksen painajaisen jälkeen tuntematta siltikään oloaan helpottuneeksi.
Kaduilla, kaupoissa, missä tahansa hän pälyili ympärilleen puristaen taikasauvaa lujasti. Harry tuntui räjähtävänsä pelkoihin, oli kaikkialla pelokas ja varuillaan.
Ginny ihmetteli sitä usein, muttei koskaan ymmärtänyt täysin, siksi Harry sanoikin masennuksen johtuvan töistä. Hän hymyili aina rohkaisevasti päälle ja Ginny uskoi koko valheen.
Harry käänsi sivua lukematta sanaakaan koko lehdestä. Lopulta hän luovutti, laski lehden penkille ja lähti töihin.
Huispaus joukkueen valmentaja tienasi aika paljon, joten Harry saattoi pitää lomia melkein koska vain, mutta hän paiski mieluummin töitä, jolloin ajatukset eivät harhailleet. Työ päivä sujui melko hyvin lukuun ottamatta uutta tulokasta, joka ei erottanut sieppiä tavallisesta kivestä, mutta hänet oli pakko pitää jahtaajana, sillä hän oli pomon poika.
Kotiin tultuaan Harry oli väsynyt, sillä hän oli tehnyt yli töitä saadakseen ajateltavaa. Kello löi seitsemää Harryn ilmiintyessä koti pihaan. Hän katsahti taivaalle ja tunsi kuinka veri hänen elimistössään jähmettyi. Pimeän piirto. Se leijaili haaleana hänen kotinsa yläpuolella. Haukottuaan henkään ja katsottuuan tarkemmin taivaalle Harry tajusi, ettei mitään pimeän piirtoa ollut. Oli vain tummat pilvet, jotka puhkesivat vesi pisaroihin. Märkänä Harry astui sisälle taloon, istui ruokapöytään ja napsi suolapähkinöitä kiposta mietteissään.
Mitä merkitsi se, että hän näki näkyjä Voldemortista ja kuolonsyöjistä? ahdistus hänen sisällään oli kuristaa hänet, joten hän heitti kädessään puristamia suolapähkinöitä ison kasan suuhunsa ja yski ne heti perään ulos. Ginny riensi nopeasti alakertaan, osoitti taikasauvallaan Harryn kurkkua ja sanoi kireästi:
"Ulostus"
Harry yskäisi loput suolpähkinän palaset lattialle ja tunsi voivansa taas hengittää. Ginny ojensi hiljaisuuden vallitessa vesilasin miehelleen. Harry joi veden hitaasti katsoen varuillaan Ginnya.
"Yritikö sinä tukehduttaa itsesi? Noin paljon suolapähkinöitä kerralla, hyvä mies" Ginny kivahti ja takavarikoi pähkinä kipon. "Sitäpaitsi, luulin, ettet pidä niistä"
Harry kohautti olkiaan. " Mieli muuttuu"
Ginny istuutui miehensä syliin ja kuiskasi:
"Nyt kerrot mistä tossua puristaa."
"Työt" Haarry valehteli nopeasti.
Ginny huokaisi.
"Harry miten niin töissä menee huonosti? Työnantajasi soitti ja sanoi, että sinä teet niin hyvin töitä, että voimme saada loman!"
"Niin, tuota, se johtuu stressistä. Töitä on niin paljon. Pomon poika on niin surkea jahtaaja, että..." Harry yritti uudestaan.
"Ei, se ei johdu töistä, Harry. Älä valehtele minulle" Ginny tiukkasi.
Harry oli hiljaa ja tuijotti eteensä.
"Harry..."
"Ongelmani on... minua ahdistaa ja vaivaa... kun minä en ole nähnyt Hermionea ja Ronia pitkään aikaan" Harry sanoi ja kirosi pelkurimaisuuttaan. Hän oli
melkein kertonut totuuden. Ehkä totuuden kertominen helpottaisi, mutta hän ei halunnut jakaa ahdistusta Ginnyn kanssa. Hän ei kestäisi sitä.
Ginny oli hetken hiljaa.
"Voithan sinä matkustaa vähäksi aikaa heidän luokseen" Ginny ehdotti vastahakoisena.
Niin, tosiaan, sehän voisi helpottaa. Heille hän voisi kertoa. Hermione ja Ron olivat kokeneet sen kaiken hänen kanssaan.
"Loistava ajatus!" Harry ilahtui ja muiskautti suukon iloisesti vaimolleen.
Ginny vaikutti surulliselta, mutta hymyili rohkaisevasti.
"Koska ajatelit lähteä?" hän kysyi.
"En oikei tiedä. Voisin ottaa viikon tai pari lomaa töistä ja lähteä parin päivän sisällä." Harry nousi seisomaan ja etsi pergamenttia ja sulkakynää.
"Ensin täytyy tietenkin kysyä Ronilta ja Hermionelta" hän lisäsi ja alkoi kirjoittaa.
Ron ja Hermione,
Voisinko tulla käymään, mahdollisimman pian?
Tulisin junalla ja ilmiintyisin aselmalta teille. Ginny ei tule mukaan.
nähdään,
HarryHarry antoi postipöllön ottaa kirjeen ja kääntyi sitten Ginnyn puoleen. Hän seisoi ikkunan edessä surumielinen ilme kasvoillaan.
"Älä näytä tuolta!" Harry naurahti ja harppoi Ginnyn luo.
Hän painoi hymyyn kaartuneet huulensa naisen huulille.
*******************************************************
Tämmöinen... enpä sitä paljoa etukäteen miettinyt, mutta isnipiraatio iski pikku hiljaa. Rakentavaa kommentia kiitos.
jatkuu...
