Otsikko: Vuosi elämästäni
Kirjoittaja: Elfalas
Genre: omituisia raapaleita
Paritus: Lucius/Narcissa
Ikäraja: Sanotaan kokonaisuutena sen S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
A/N: Päiväkirjahaaste ja FF100.
Oikeastaan nämä on neljä erillistä raapaletta, mutta koska aihepiiriltään ja ajallisesti liittyvät toisiinsa, isken samaan topiciin. Nuori Narcissa kertoilee elämästään omaan pikkunokkelaan tyyliinsä. En tiedä, paljonko pointtia näissä on, mutta sainpahan testata Narcissan kertojanääntä toistamiseen.
-
FF100: Syksy
Lopun alkua
1. syyskuuta
Tylypahkan pikajunassa
Taas kerran matkalla. Vielä kerran, paremmin sanottuna: minä tiedän kertomattakin, että tämän jälkeen ei ole paluuta. Käteni kieltäytyy kirjoittamasta, kun silmänurkissa hämärtyy.
Tähän saakka tie on ollut selkeä ja saneltu. Liian pian olen omilla jaloillani ensi kerran. Jos siristän silmiäni, saatan erottaa kuinka pimeys nostaa päätään taivaanrannassa.
Sirius ja Regulus riitelevät viereisessä osastossa. Ihan kaikkea en jää kaipaamaan.
Tänä vuonna ennustan tapahtuviksi seuraavat asiat.
Yksi: Jättiläiskalmari sieppaa kolme uhkarohkeaa rohkelikkoa, maistelee ja sylkee pois.
Kaksi: Rabastan Lestrangen kuuluisat hiukset kärsivät raa'an murhayrityksen.
Kolme: Sirius Musta saa nenilleen.
Neljä: Narcissa Musta menettää järkensä.
Narcissa Musta menettää järkensä.
-
FF100: Talvi
Pimeä nousee
8. joulukuuta
Loitsukäytävässä
Lunta on nyt jo liikaa. Kyllähän minä sen tiesin. Tänä aamuna meidän oli pakko kutsua kotitonttu sulattamaan pääovi auki, että pääsimme kasvihuoneille. Muutama päivä lisää, niin ikkunat tukkeutuvat, ja sitten me emme voi kuin istua kädet ristissä.
Eilen muodonmuutosten tunnilla mörkö hyökkäsi McGarmiwan päälle, tuosta vain, äkkiarvaamatta, se oli jotain mustaa muodotonta ja niin valtavaa että se tukahdutti alleen koko huoneen niin kuin suunnaton kalmolaskos. Me vain katsoimme. Eikä edes Dumbledore saanut sitä aisoihin. Edes Dumbledore ei voinut hillitä sitä.
Lisäys koskien Sirius Mustaa: tämä on se päiväkirja, johon minä kirjoitan omia ajatuksiani. Leikekirja on kirjoituspöydän laatikossa.
-
FF100: Kevät
Rauniot
23. toukokuuta
Sairaalasiivessä
Ne yrittivät ottaa minulta kynäni. Sanoivat, että minun pitää rauhoittua, nukkua vähän. Veivät kaiken pois. Kaksi päivää minä kirjoitin kämmeneeni hiilenkappaleella; kun se loppui, minun oli pakko jatkaa omalla verelläni. Siinä vaiheessa ne tulivat järkiinsä ja antoivat minulle kirjoitustarpeeni. Melkein menetin itseni hallinnan. Melkein. Nyt päiväkirja on päänalusenani aamusta iltaan.
Mitä ne luulevat? Minä raadan sormeni verille, valvon yöt ja vaivun kasaan kesken loitsujen loppukokeen. Enkö minä sillä ole ansainnut pientä hetkeä kirjojeni parissa?
Ulkona vaalenee jatkuvasti; sen huomaa kun makaa aloillaan päivästä toiseen. Narsissipenkka ikkunan alla muuttuu unisenvihreästä pistävänkeltaiseksi.
Lienee paras sulkea verhot. Minun pitää levätä.
-
FF100: Kesä
Valo
16. kesäkuuta
Ulkona
Tylypahkasta kesään. Pesästä taivaalle. Istun portailla, kirjoitan, seuraan lähtijöiden virtaa. Minä tiedän, että olen tehnyt sen. Olen ravistellut lumet harteiltani ja seison pystyssä. Haistan, että pimeä tekee tuloaan keskellä kirkkainta kesäpäivää, mutta tiedän ettei se kosketa minua. Enää.
Kokeiden tuloksiin on riemastuttavan pitkä aika, mutta silti me seitsemäsluokkalaiset keräännymme päät painuksissa portille ja yritämme imeä itseemme nämä viimeiset hetket.
Tänä iltana minä olen taas kotona. Tänä iltana Lucius Malfoy illastaa meillä, ja minä tiedän, että hän aikoo esittää kosinnan. Tämän päivän takia minä suostun. Minusta tulee toinen, hehkuvampi ja läpinäkyvämpi Narcissa.
Ja viimeisen kerran, Sirius, lakkaa lukemasta päiväkirjaani.
-
Narcissa Mustan päiväkirjasta vuosilta 1972-1973.