// Alaotsikko: Sirius/Regulus, Sirius/Remus
Nimi: Kun katsot häntä en osaa hymyillä
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11, sisältää kiroilua!
Paritus: Sirius/Regulus, Sirius/Remus (...tavallaan)
Genre: Pohdiskelevaa
Varoitukset: Insesti
Tiivistelmä: Remus luultavasti osaa ääntää oikein nimet ja hänen kätensä ovat pehmeät.
Osallistuu kysymyshaasteeseen kysymyksellä millainen poikaystävä Remus olisi. Lisäksi kolme ikärajaa -haasteeseen hahmolla Regulus, ikärajaan K-13. Ja FanFic100:n aiheella Sirius/Regulus sanalla jos.
Reguluksen näkökulma.
-
Kun katselen Remus Lupinia nyt, en voi olla miettimättä millainen poikaystävä hän olisi. Kädet ovat hennot, erottuvat linnunluut ja pitkät sormet. Hän hymyilee aina surumielisesti eikä huuda koskaan.
Minä huudan usein. Minä olen nuori ja minä olen raivoissani. Aivan helvetin raivoissani.
Sirius tekee kaikkea tyhmää, se kuuluu hänen luonteeseensa tai ehkä se on vain kirjoitettu geeneihin. Minä punehtuisin, minä huutaisin. Hän vain katsoisi Siriusta surullisilla silmillään ja olisi kovin, kovin pahoillaan.
En tiedä kumpi on kauheampaa.
Minä tarkkailen Remusta usein. Hänen notkahtanutta ryhtiään, siistiä käsialaansa ja sitä miten hän leikkaa ruoan siisteiksi paloiksi ennen kuin syö sen. Mietin, millainen poikaystävä Remus Lupin olisi – hän silittäisi selkää, pitäisi sylissä, hymyilisi ja olisi se vitun seinämä johon tarvitsee välillä nojata.
Minusta ei varmaan edes olisi poikaystäväksi. Minä hymyilen vain ivallisesti, juoksen pakoon jos joku uhkaa välittää minusta juhlin liikaa jos huvittaa.
Minä olisin kelvoton poikaystävä. Mustasukkainen, riidanhaluinen, nuori ja ylimielinen. Ihan hirveä. Tietystihän minä rakastaisin, jos suhde olisi oikeanlainen – Siriusta minä rakastaisin. Jumalauta jos joku yrittäisi satuttaa.
Tietysti, jos joku erehtyisi satuttamaan, minä en osaisi tehdä mitään. Vetäisin turpaan kerran tai kaksi, ja sitten avuttomana nojaisin selkäni seinään ja katselisin kuinka Siriukseen sattuu. Remus osaisi sanoa oikeat sanat, olen varma että hän osaisi.
Katselen heitä. Eivätkö kosketukset kestäkin hivenen turhan pitkään, eivätkö he vietäkin tavallista enemmän aikaa toistensa kanssa, naura turhan herkästi toistensa jutuille.
Mietin, onko Remus Lupin Siriuksen poikaystävä. Se olisi tavallaan hyvin absurdia. Tavallaan se olisi valtavan luontevaa.
Lomilla, kun olemme samassa paikassa, minä tarkkailen. Onko Siriuksen kaulassa mustelmia (minähän tiedän hänen kaikki mahdolliset naisensa, ja niiden puutteen), näyttääkö hän rakastuneelta (yleensä ei), puhuuko hän Remuksesta tavallista enemmän (useimmiten hän ei puhu mitään; joskus me istumme pitkiäkin iltoja kaksin kynttilänvalossa ja vaihdamme muutaman satunnaisen sanan, enimmäkseen tuijotamme seiniä, juomme viiniä ja nautimme keveydestä).
Kun minä ja Remus satumme samaan aikaan kirjastoon, mietin vilkuileeko hän minua tavanomaista enemmän ja jos, niin mihin se viittaa. Mietin kuiskaako hän tuhmuuksia Siriuksen korvaan ja liu'uttaako salaa kätensä tämän vaatteiden alle. Mietin, puhuuko Sirius koskaan minusta.
Tuskin ainakaan sängyssä.
Mietin millaista Siriuksen kanssa olisi seurustella, meitä kaksin suuressa asunnossa hymyilemässä toisillemme ja hajoamassa toisiimme. Mietin Siriusta ja Remusta yhdessä, he nauraisivat paljon ja täydentäisivät toistensa lauseet ja menisivät yhdessä töihin, niin pirun samanlaisia he ovat. He tiskaisivat kolhuiset kahvikuppinsa vuoroviikoin ja vetäisivät vuoteet salaa yhteen, heillä olisi yhteinen ystäväpiiri ja takanaan vuosien tiivis yhteiselo.
Minun ja Siriuksen siteet ovat särkyneet.
Lasia ja asfalttia, piru vie, ei hän minun veljeni enää ole, siinä mielessä kuin veljet ovat. Minulla on oikeus ajatella mitä vain.
Remus Lupin olisi varmasti täydellinen poikaystävä.
// Sca laski ikärajaa
