Rääpäleiden kehityskerho, max k -11

[Sekoleptikko]

// Alaotsikko: Ilmestynyt 26, uusin "Onni on hetkellistä, mutta saa siitä nauttia" (31.1.)

Raapaleille oma ketju, jei. Idea ketjun nimeen Oostrialta, kiitos kulta<3

Title: Hermoilusta ja liemistä
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Word count: 200
Summary: ”Kiitos. Väitätkö  sinä, että minä en olisi täysijärkinen?”
A/N: Viikottaiseen raapalehaasteeseen, vko 26, aiheena Nymphadora Tonks. Dialogia tuplarääpäleenä.

”Tonks, mitä sinä hermoilit liemissä? Hyvinhän se koe meni loppujen lopuksi, vaikka kompastuitkin Weasleyn kattilaan kokeen alussa.”
”Mary, sinä lupasit, ettet muistuttaisi siitä. Sinä lupasit, se oli tarpeeksi noloa ilmankin, että Kalkaros otti kymmenen pistettä ’häiriköinnistä kokeen aikana’.”
”Okei, en muistuta enää. Mutta miksi sinä hermoilit niin hitonmoisesti, sehän oli sinulle helppo koe.”
”En minä tiedä miksi minä hermoilin. Ja mistä sinä tiedät että minä hermoilin?”
”Sinun tukkasi, Tonks. Se vaihteli väriään kokeen aikana punaisesta blondiin. Se on nytkin vaalea.”
”Ei hitto. Sen takia ne snobit tirskuivat takanani koko kokeen ajan. Onko se nyt normaali?”
”Sinun normaalisi, koska kukaan täysijärkinen ei haluaisi pinkkiä tukkaa. Ja nyt se näyttäisi olevan oikean sävyinen, voit avata silmät.”
”Kiitos. Väitätkö  sinä, että minä en olisi täysijärkinen?”
”Väitän, ihan totta. Tuon värinen tukka ja sinun vaatteesi koulun ulkopuolella. Ja se musiikki, mitä sinä kuuntelet…”
”Älä viitsi, nytkö minun musiikkimaussanikin on jo vikaa? Sinä olet paljon ilkeämpi mitä olen luullut, Mary. Miten sinä olet kehdannut huijata minua viisi vuotta esittämällä kilttiä tyttöä?”
”En minä ole huijannut. Ja älä ala dramaattiseksi, eikö se riitä jos minä olen?”
”Ehkä se riittää, en minä tiedä.”
”Mutta asiasta menninkäiseen, näitkö Weasleyn ilmeen kun sinä aloit pyydellä häneltä hullun lailla anteeksi?”

A/N2: Kiitos lukemisesta<3

[Sekoleptikko]

Title: Bittersweet
Writer: Minä, crazyleptic/pihkakersantti
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama, lievä angst ja kai se on pientä fluffiakin
Pairing: Harry Potter/Hermione Granger
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: ”Tältä se tuntuu”, Harry sanoi ääni karheana ja tiukensi otettaan tytöstä.
A/N:Tähän tuli inspis kuutosleffasta. Ja puolitoista tuntia myöhässä viikoittaiseen rääpäleisiin, aiheena Hermione Granger. Ja sataseenkin tämä menee, sanalla 71. Rikki.

Hermione tunsi Harryn kietovan kätensä hänen ympärilleen tiukasti, lohduttavasti. Hän painoi päänsä toisen rintaa vasten ja antoi kyyneleidensä valua pitkin poskiaan. Suolainen vesi imeytyi Harryn paitaan ja Hermione kuuli pojan sydämenlyönnit nyyhkytyksensä läpi.

”Tältä se tuntuu”, Harry sanoi ääni karheana ja tiukensi otettaan tytöstä. Hermione kiersi omat kätensä Harryn ympärille ja huomasi rutistavansa ystäväänsä. Harry painoi päänsä Hermionen hiuksiin ja hengitti syvään. Se tuntui yllättävän lohdulliselta olla vain siinä, Harryn sylissä, itkeä ja kuunnella hänen sydämenlyöntejään. Hiljalleen Hermione huomasi rauhoittuvansa ja kyynelten ehtyvän.

Hän nousi istumaan suorempaan pyyhkiäkseen kyyneleet pois. Harry piti hänestä edelleen kiinni ja katsoi häntä rauhoittavasti silmiin. He istuivat ehkä minuutin tai kymmenen niin ja koko sen ajan he vain tuijottivat toisiaan silmiin. Seuraava, mitä Hermione käsitti, oli se kuinka hän nojautui lähemmäs Harryä ja Harry lähemmäs häntä. Hän raotti suutaan kun Harryn huulet kohtasivat hänen omansa ja hetkeksi hän heitti Ronin ja Lavenderin, koulun ja arjen, aivan kaiken mielestään ja keskittyi vain suudelmaan. Se tuntui epätoivoiselta, loputtoman kaipaavalta ja epätodelliselta, vaikka se oli samalla niin käsin kosketeltavaa. Toisen selkä, kädet, hiukset ja suu, jossa maistui katkeransuloisuus.

He irroittautuivat toisistaan hiljaa ja varovasti, aivan kuin peläten särkevänsä toisiian vielä enemmän. Sillä sitä he molemmat olivat, rikki.

[Sekoleptikko]

Title: Maailman epäreiluudesta
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Pairing: Ron Weasley/Hermione Granger
Genre: Drama & fluff
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: ”Tämä on niin epäreilua, tässä ei ole mitään järkeä!”
A/N: Iski vaan inspis ja piti purkaa se. Mulla tosin on tunne, että tää jotenkin tökkii. Sataseen sanalla 61. Talvi.

”Tämä on niin epäreilua, tässä ei ole mitään järkeä!”

Hermione kuunteli Ronin valitusta ja antoi hymyn kohota kasvoilleen. Kun hän vilkaisi Harryä, hän huomasi tämänkin kasvoilla samanlaisen hymyn. Oli kirpeä marraskuinen aamupäivä ja he kävelivät kohti Hagridin mökkiä. Siitä asti, kun he olivat astuneet eteishalliin ja Kuhnusarvio oli muistuttanut Ronia liemien esseestä, jonka piti olla ehdottomasti valmis huomenna, Ron oli valittanut heille samalla kun käveli.

Hän ei tietystikään ole edes aloittanut sitä, Hermione ajatteli ja huokaisi, mutta hymy pysyi hänen kasvoillaan. Oli niin huvittavaa nähdä Ron taivastelemassa ja levittelemässä käsiään maailman epäoikeudenmukaisuudelle. Oli kummallista ajatella, että heidän suurin murheensa todellakin olivat läksyt ja koulutehtävät, kun vain muutama kuukausi takaperin se oli ollut Voldemort ja hirnyrkit. Tietysti Hermione myös murehti tulevaisuutta ja työpaikan saantia, mutta tiesi, ettei siinä tulisi varsinaisia ongelmia.

Hänen ajatuksensa keskeytyivät Harryn naurunpurskahdukseen, kun Ron liukastui ja kaatui nenälleen hankeen. Hän ja Harry auttoivat sadattelevan punapään tarpeeksi naurettuaan pystyyn ja Hermione suikkasi suukon pojan poskelle edelleen kikatellen.

”Älä viitsi, kyllä minä autan sinua sen esseen kanssa. Mutta sinä kirjoitat sen itse, onko selvä?” Hermione lisäsi tiukasti Ronin ilmeen muuttuessa liian toiveikkaaksi. Ron nyökkäsi ottaen alistuneen ilmeen kasvoilleen. Hermione nauroi ja tarttui poikaa kädestä samalla kun he jatkoivat kävelyä.

[Sekoleptikko]

Title: Vastapalvelus
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Pairing: Percy Weasley/Oliver Wood
Genre: Fluff
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: Percy oli ottanut muutaman askeleen lähemmäs häntä tyhjässä makuusalissa ja kuiskannut, niin hiljaa kuin mahdollista:
”Pysy siinä.”
A/N: Halusin kirjottaa viikottaiseen jotain. Ja kymppiinki halusin, mutta tajusin jälkeenpäin, että ei tää sovi mihinkään. Mutta kokeilenpa välillä tätäkin paritusta : )

...mikä tarkoittaa sitä, että mikäli alruuna- ja ukonhattujauhetta sekoittaa väärässä suhteessa toisiinsa, syntyy reaktio, joka aiheuttaa sen, että…

Oliver luki keskittyneesti muistiinpanoja Percyn olan yli samalla kun punapää kirjoitti lisää tekstiä. Oliver oli ollut yrttitiedosta ulalla viimeiset kolme kuukautta, eli juuri sen ratkaisevimman ajan, mikäli hän halusi läpäistä Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävän-tutkinnon. Hän oli valittanut siitä ääneen yhtenä iltana, sekaisin huispaus-tuskailujensa kanssa, ja Percy oli onnistunut poimimaan juuri kouluun liittyvät valitukset.

Yhden toiveikkaan koiranpentuilmeen ja kauniin pyynnön jälkeen Percy oli suostunut kirjoittamaan hänelle muistiinpanot, joiden avulla Oliver pikaoppisi pääasiat ja vähän muutakin. Silloin Oliverista oli tuntunut, että hän voisi tehdä mitä tahansa toisen puolesta. Niinpä hän olikin hetken huumassa kysynyt Percyltä, mitä hän voisi tehdä toisen puolesta, se saisi olla aivan mitä tahansa.

Hän muisti, kuinka toinen oli punastunut ja luonut katseensa äkkiä jalkoihinsa, aivan kuin hänen kengännauhoissaan olisi jotain mielenkiintoista. Hetkellisen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen Percy oli ottanut muutaman askeleen lähemmäs häntä tyhjässä makuusalissa ja kuiskannut, niin hiljaa kuin mahdollista:

”Pysy siinä.” Tämän sanottuaan Percy oli suoristanut ryhtinsä, asettanut kätensä hellästi Oliverin hartioille ja painanut lämpimän ja pehmeän suudelman hänen huulilleen. Percyn pian vetäydyttyä ujona taemmas, Oliver vain tuijotti hetken hämmentyneenä eteensä ennen kuin virnisti.

”Minun pitää pyytää sinulta useammin palveluksia.”

[Sekoleptikko]

Title: Ilkeä, epäreilu ja rakastunut
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Pairing: Roger Davies/Padma Patil
Genre: Drama
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: ”Entä jos emme olisikaan enää koskaan nähneet? Miten sinä olisit jatkanut elämääsi?”
A/N: Tämä on spurttiin (sanana sumu), viikoittaiseen (Roger Davies) ja ff100:an (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 30. Kuolema. Eli kolme kärpästä yhdellä. Tähän tuli idea vain yhtäkkiä ja sitten loppuje  lopuksi tämä olikin todella kiva kirjoittaa. Tykkään kirjoittaa pohdiskelevaa draamaa, ja ehkäpä tätä paritusta on luvassa lisääkin. : )

”Se oli todella pelottavaa. Luulin etten enää ikinä näkisi sinua”, Roger kuiskasi varovasti korvaani. Hänen hengityksensä kutitteli niskani viertä saaden minut värähtämään. Hän ei ollut vielä kertaakaan maininnut taistelua keskustelumme aikana.

”Entä jos emme olisikaan enää koskaan nähneet? Miten sinä olisit jatkanut elämääsi?” Kysyn, vaikka luulen, että en saisi. Olen ilkeä, epäreilu ja rakastunut niin syvästi häneen. Tiedän, että Roger vastaa kysymykseeni kun on ensin vilkaissut minua tarkistaakseen, kysyinkö sen tosissani.

”Padma, en minä voisi elää ilman sinua. Minun elämäni olisi jatkunut kuin sumussa jos sinulle olisi tapahtunut jotain. Minä en olisi nähnyt enää mitään.” Kuuntelen Rogeria ja puristan hänen kättään tiukemmin. Minulta oli todella itsekästä rynnätä taisteluun hänen kielloistaan huolimatta ja olla muutaman sentin päässä kuolemasta.

”Anteeksi, se ei toistu”, kuiskaan hänelle takaisin nojaten Rogerin hartiaan. Hänen olkapäänsä on lämmin ja minulle tulee turvallinen olo, kun hän kiertää toisen kätensä ympärilleni.

Sen muutaman sekunnin ajan, kun hän ei pidä kiinni kädestäni, minä käsitän, mitä hän tarkoitti sumulla. Se tuntuisi musertavalta, lamauttavalta ja sokeuttavalta, jos tietäisin, etten enää koskaan voisi olla hänen lähellään ja kuunnella hänen lempeitä kuiskauksiaan. Puristamme toistemme käsiä entistä tiukemmin niiden taas kohdatessa. Toivon, että meidän ei koskaan tarvitsisi päästää irti, vaikka samalla tiedän sen olevan mahdotonta.

[Sekoleptikko]

Title: Sateesta, vahingonilosta ja yrttitiedosta
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Remus kääntyi häntä kohti kummastuneena, aivan kuin Sirius olisi unohtanut jotain todella tärkeää.
A/N: Hih, ihka ensimmäinen kelmificcini<3 Spurttiin sanalla Vesi.

”Siellä sataa…”

Sirius käänsi kasvonsa kohti toista poikaa. Remuksen katse oli suunnattu ikkunasta ulos ja hän näytti vain tuijottavan pohdiskelevasti sateista ja harmaata pihamaata. He olivat matkalla aamiaiselle ja olivat juuri ohittamassa suurta ikkunaa, josta näkyi suurin piirtein koko linnan alue, aina porteille asti.

”Niin sataa. Ei kyllä käy kateeksi niitä, joilla on yrttitietoa heti aamusta, varsinkin jos on tuplatunti. Mieti nyt, kun ensin joutuisi rämpimään tuonne suohon ja sitten vielä seisoskelemaan ulkona kylmässä sateessa ties kuinka kauan”, Sirius naurahti vahingoniloisesti. Remus kääntyi häntä kohti kummastuneena, aivan kuin Sirius olisi unohtanut jotain todella tärkeää.

”Meillä on kaksi ensimmäistä tuntia yrttitietoa.”

[Sekoleptikko]

Title: Huutoa, paiskontaa ja turhautumista
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Angst
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Huutoa tyhjässä huoneessa säesti metalliin paiskattu taikasauva.
A/N: Joo, eli spurttiin sanalla teräs. Ensimmäinen ficcini Dracosta, rikon rajojani tänään.

"Ei helvetti!"

Huutoa tyhjässä huoneessa säesti metalliin paiskattu taikasauva. Draco perääntyi muutaman askeleen kaapilta ja lysähti lattialle. Hän oli korjannut tuota pirun kaappia jo viikkoja, mutta ei ollut vieläkään onnistunut lähettämään mitään onnistuneesti Borgin & Burgensille. Kuinka se saattoi olla näin hankalaa, hänellä oli kaikki mahdolline tieto ja tuki asian suhteen?

Draco kumartui noukkimaan sauvansa maasta ja tarkisti, ettei siihen ollut tullut lommoa voimallisen käsittelyn seurauksena. Onneksi ei ollut, se olisikin ollut kiva lisä tähän päivään. Mikään ei ollut sujunut, hänellä oli jo kaksi jälki-istuntoa odottamassa illalle. Hän karjaisi vielä kerran turhautumuksesta, vaikka tiesi, että teräskaappi ei siitä miksikään muuttuisi.

[Sekoleptikko]

Title: Kaunis, näsäviisas ja haaveiltu
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Pairing: James/Lily
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän vastasi Siriukselle täysin pokkana, mutta ei onnistunut pettämään parasta ystäväänsä.
A/N: Spurttiin sanalla Kukka. Mietin aluksi, että kirjottaisin jotain syvällisempää liljasta, mutta koneaika loppui kesken. Ja nyt wordkin takkuaa, joten tähän on tyytyminen nyt. : )

"James, mitä helkuttia sinä teet?"

James hypähti säikähdyksestä ja melkein parkaisi, kun Sirius kopautti häntä olkapäähän. Hän oli vilkuillut kirjahyllyn kulman takaa erästä erittäin kaunista rohkelikkotyttöä, jonka nimen oli huokaissut monta kertaa edellisenä iltana. Tytön hiukset olivat kauniin punaiset ja hänen silmänsä olivat hätkähdyttävän vihreät. Ja hän oli aika hiton näsäviisas ja tietäväinen, eli juuri sopiva Jamesille.

"En minä mitään tee, miten niin?" Hän vastasi Siriukselle täysin pokkana, mutta ei onnistunut pettämään parasta ystäväänsä. Sirius vain virnisti ennen kuin paineli tytön luokse.

"Hei, Evans! James tuijotteli sinua äsken aika kiinnostuneesti ja olisitpa kuullut, miten hän voihki nimeäsi eilen illalla!"

[Sekoleptikko]

Title: Valitusta, pohjanoteerauksia ja välähdys
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän tiesi heti, että Mundungus oli kaikkoontunut niiden noidankattiloiden perään, joista oli aiemmin selostanut.
A/N: Viikoittaiseen Arabella Figgillä ja spurttiin sanalla Pohja.

”Oi voi, miksi nyt, miksi juuri nyt?” Arabella mutisi kun yritti mahdollisimman nopeasti kävellä kohti sitä suuntaa, josta arveli poikien pian saapuvan. Hän oli ollut tulossa kaupasta, kun oli kuullut tutunlaisen räksähdyksen pihaltaan. Hän tiesi heti, että Mundungus oli kaikkoontunut niiden noidankattiloiden perään, joista oli aiemmin selostanut.

Voi, kun hänellä vain olisi mahdollisuudet taikoa edes hieman, niin hän laittaisi sen miehen kärsimään! Kuinka niin vastuuntunnoton mies saattoi kuulua kiltaan, kuinka sellainen ihminen saatettiin päästää näin vastuulliseen tehtävään? Tämä tuntui jopa Arabellasta pohjanoteeraukselta, varsinkin Mundunguksen häipyminen juuri nyt. Hän hätkähti ja nopeutti askeleitaan entisestään tuntiessaan jotain kylmää ja nähdessään sinisen välähdyksen.

[Sekoleptikko]

Title: Kikatusta, kuiskaus ja hiljaisia kirjeitä
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Pairing: Viktor Krum/Hermione Granger
Rating: Sallittu
Word count: 100 x2
Summary: Kiitos edellisestä kirjeestäsi, sitä oli ihana lukea. Kiva, että sinulla menee hyvin, tai oikeastaan loistavasti, töiden suhteen.
A/N: Spurttiin sanoilla Käytävä ja Hiljaisuus. Ilmeisesti käytän spurttia tekosyynä kirjoittaa kaikista uusista, joista olen pitkään halunnut kirjoittaa : D En nyt tiedä, lasketaanko tätä sarjaksi, mutta ovat nuo nyt sen verran erillisiä kuitenkin.

Hermione kikatti. Hänen naurunsa tuntui tukkivan ja täyttävän koko käytävän, hänen heleä naurunsa. Se oli hauskankuuloista ja sai väkisinkin hymyn nousemaan myös Viktorin huulille. Hän jatkoi juttuaan siitä, miten he olivat viime vuonna piinanneet koulunsa sijaisopettajaa ja Hermione kikatti lisää. Se nauru täyttivät Viktorin korvat ja maailman, kun hän veti tytön syliinsä ja tämä painoi päänsä hänen hartialleen.

Kohta nauru kuitenkin taukoaa hetkeksi, ja Viktor kuulee, kuinka Hermione vetää henkeä. Sitten samainen suu, jolla äsken vedettiin henkeä, puhaltelee varovasti hänen korvaansa. ”Pysytäänkö tässä vielä hetki?”

Viktor huomaa, kuinka kaikki tuntuu äkkiä kauniimmalta, kun hän kuulee ujon kysymyksen. "Pysytaan pitka hetki.”


~*~*~*~*~*~


Kiitos edellisestä kirjeestäsi, sitä oli ihana lukea. Kiva, että sinulla menee hyvin, tai oikeastaan loistavasti, töiden suhteen. Minäkin toivoisin, toivon todella paljon, että näkisimme mahdollisimman pian, mutta tiedäthän sinä. Minulla on opiskeluni kesken ja sinua tarvitaan siellä huispaamassa.

Viktor lopetti lukemisen ja laski pergamentin pöydälle. Hermionen kirjeet olivat edelleen yhtä pitkiä kuin silloinkin, kun he olivat aloittaneet kirjeenvaihdon, mutta jokin tuntui muuttuneen. Enää ei kirjeiden läpi tuntunut tulvivan kaikki muistot kolmivelhoturnajaisista, Hermionen tuoksu, ääni, pehmeä hellyys eikä varsinkaan nauru. Nyt oli vain loputtoman hiljaisia ja väkisin väännetyn oloisia kirjeitä, jotka joku tuntui kirjoittavan kohteliaisuudesta. Se oli Viktorista sietämätöntä.

[Sekoleptikko]

Title: Numerologian kiinnostavuudesta
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff/draama, dialogi
Pairing: Parvati Patil/Hermione Granger
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: ”Kuinka niin? Minusta numerologia on erittäin kiinnostavaa, enhän minä sitä muuten olisi valinnut.”
A/N: Femme kymppiin, viikoittaiseen raapaleeseen Numeroloogialla ja sataseen (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 79. Milloin?

”Ei se nyt noin mielenkiintoista voi olla.”
”Kuinka niin? Minusta numerologia on erittäin kiinnostavaa, enhän minä sitä muuten olisi valinnut.”
”No et tietenkään. Mutta, Hermione, oikeasti. Sinä vain tuijotat noita ihme numeroitasi etkä välitä enää minusta yhtään.”
”Parvati, älä liioittele. Tietysti minä välitän sinusta, paljonkin.”
”Silloin kun sinulle ja sulkakynällesi sattuu sopimaan.”
”Älä nyt taas liioittele. Ei minun elämäni pelkästään koulun ympärillä pyöri. Ja jos saan tämän nyt valmiiksi, minulla on sinulle aikaa loppuviikosta.”
”Mutta kun minä teen sen silloin.”
”Koska et nyt viitsi tehdä.”
”Viitsisin, jos siihen olisi parempi perustelu kuin tälle.”
”Et kyllä hemmetissä laita nyt kättäsi sinne!”

[Sekoleptikko]

Title: Muistikuviin kadonnut
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama, deathfic(?)
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary:
A/N: Spurttiin sanalla Tempo ja yhtyeen tuotantoon (Happoradio) biisillä Pikkuveli, albumilta Pienet ja keskisuuret elämät. Okei, ehkä tää nojaa tosi löyhästi tähän biisiin, mutta samat mielikuvat nämä minulle muodostavat : ) Lyriikat

Linnan ulkopuolella oli niin pimeää, että Oliver suorastaan kompastui kolhiintuneeseen ja nuoreen pojan surkeaan, elottomalta vaikuttavaan kehon. Oliver pyyhkiä nokea ja pölyä tämän kasvoilta ja mietti, tunsiko hän pojan. Hänellä oli hämärä mielikuva muutaman vuoden takaa pienikokoisesta pojasta, joka roikkui kaikkialla Harryn perässä ja räpsi hullun lailla kuvia, muun muassa huispausharjoituksien aikana. Tämä oli ärsyttänyt silloin Oliveria suuresti, mutta juuri nyt hän ei voinut tuntea muuta kuin sääliä tuota nuorempaa poikaa kohtaan. Kuinka hän oli joutunut taisteluun ja näinkin kauas linnasta?

Oliver etsi pojan ranteen ja tunnusteli pulssia, mutta ei löytänyt sitä. Pojan sydämen tempo oli kadonnut kauas vanhoihin muistikuviin.

[Sekoleptikko]

Title: Laskettelun vaarat
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän oli saanut Ronin lupaamaan, että tämä lähtisi hänen kanssaan laskettelemaan
A/N: Spurttiin sanalla Lasku, eipä nyt muuta. Pari päivää myöhässä, mutta kirjoitin kuitenkin : )))

”Ei, Hermione, ei. Et sinä voi olla tosissasi, minähän kuolen!”

”Höpö höpö, etkä kuole. Tämä on sitä paitsi aivan matala rinne, tästä ei saa edes kovia vauhteja”, Hermione yritti parhaansa mukaan rauhoitella ja vakuutella Ronia. Hän oli saanut Ronin lupaamaan, että tämä lähtisi hänen kanssaan laskettelemaan ja nyt, kun he viimein seisoivat lastenrinteen huipulla, Ron oli alkanut (jälleen kerran) epäröidä. Jotenkin Roniin ei uponnut, että laskettelussa ei ollut mitään vaarallista, kunhan vain oli varustautunut hyvin.

”Ron, sinä ihan totta selviät ja huomaat, miten hauskaa laskettelu on, kunhan olet laskenut muutaman kerran. Ja se on hyvä aloittaa täältä, joten alahan mennä.”

[Sekoleptikko]

Title: Ikuisuudesta tänne
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Olin nähnyt varmaan satoja, ellen tuhansia, kertoja kyseisen kellon
A/N: Spurttiin sanalla Ikuisuus. Tykkään tuosta lintu kellosta ja se kiinnostaa hirveästi, niin kirjoitin nyt anonyymin näkökulmasta : )

Tuijotin lumoutuneena kellon sisään. Olin nähnyt varmaan satoja, ellen tuhansia, kertoja kyseisen kellon ja sen, kuinka kolibri sen sisässä kuoriutui, kasvoi aikuiseksi ja munautui aina uudestaan ja uudestaan. Ja silti, joka kerta kun kävelin sen ohi, minun oli aivan pakko uhrata sille muutama minuutti erittäin tiukasta aikataulustani. Kerran oli jättänyt linnun seuraamisen väliin, mutta se oli ollut sitä aikaa, jota en halunnut muistella.

Katsoin ihmetellen ja aivot täynnä kysymyksiä lintua. Mietin, miltä tuntuisi elää elämänsä uudestaan ja uudestaan vain syntyäkseen taas uudestaan ja uudestaan. Miltä tuntuisi olla tuollaisessa kellossa koko pitkä ikuisuus, eikä siihen voisi vaikuttaa?

Lähdin nopeasti kohti toimistoani.

[Sekoleptikko]

Title: Syysaamuna
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff/draama
Pairing: Oliver Wood/Percy Weasley
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hänen teki kovasti mieli avata ikkuna, mutta ei tehnyt sitä, koska ei halunnut pahentaa Percyn flunssaa.
A/N: Spurttiin sanalla Maa ja fanfic kymppiin (Percy/Oliver) sanalla 1. Auringonnousu.

Oliver katseli makuuhuoneen pienestä ikkunasta ulos ajatuksissaan. Aurinko oli nousemassa ja viimeöinen pakkanen oli huurruttanut nurmikkoa, puiden lehtiä ja ikkunalaseja. Hänen teki kovasti mieli avata ikkuna, mutta ei tehnyt sitä, koska ei halunnut pahentaa Percyn flunssaa. Hän vilkaisi punapäähän, joka nukkui sikeästi hänen vieressään. Hänen kuumeensa näytti laskeneen eikä hän ollut yskinyt nyt niin pahasti kuin toissapäivänä, joten Oliver nousi hiljaa ja livahti pois makuuhuoneesta.

Hän käveli olohuoneesta parvekkeen ovelle, avasi sen ja laski jalkansa kylmälle kivelle. Hän veti syvään henkeä ja tarttui parvekkeen kaiteeseen kurkottaen itseään alas. Hän piti syysaamuista ja siitä, kuinka maa näytti paljon kauniimmalta kuin normaalisti.

[Sekoleptikko]

Title: Fyysinen ja henkinen taivas
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hermione piti korkeista ja avarista paikoista, mutta ei missään nimessä vaihtaisi tukevaa, puista katsomoa luudanvarteen.
A/N: Spurttiin sanalla Taivas. Olen huomannut viime aikoina, että Hermionesta on aika hemmetin kiva kirjoittaa o/

Hermione kapusi portaita ja välikerroksia yksi toisensa jälkeen, kunnes oli viimein Rohkelikon katsomon korkeimmassa tornissa. Sielläkin hän kapusi korkeimmalle penkkiriville ja kaivoi kaapunsa sisästä paahtoleivän odotellessaan huispausjoukkuetta saapuvaksi kentälle. Lähiaikoina ei ollut mitään erityisen hankalaa tai tärkeää tulossa missään aineessa, joten hän oli seurannut parin viikon ajan Harryn ja Ronin harjoituksia mielenkiinnolla. Joka aamu hän kiipesi katsomon ylimmälle riville katsomaan, kun pojat liisivät pitkin kenttää luudillaan pallojen perässä.

Hermione piti korkeista ja avarista paikoista, mutta ei missään nimessä vaihtaisi tukevaa, puista katsomoa luudanvarteen. Tämän lähemmäksi hän ei fyysistä taivasta halunnut. Henkiseen taivaaseen hän pääsi vain katsomalla yhtä tiettyä punapäistä pelaajaa.

[Sekoleptikko]

Title: Kotoa pois
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama, angst
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän oli vain muutama sekunti sitten paiskannut oven paniikissa kiinni ja rynnännyt ulos, pois äitinsä ulottuvilta.
A/N: Spurttiin sanalla Veistos.

Andromeda kuuli, kuinka äiti paiskoi kirouksia ja jotain epäilemättä arvokasta ja posliinista oveen. Hän oli vain muutama sekunti sitten paiskannut sen paniikissa kiinni ja rynnännyt ulos, pois äitinsä ulottuvilta. Hän jatkoi juoksemista pientä laukkua tiukasti puristaen. Se laukku sisälsi kaiken hänen omaisuutensa (taioilla kutistettuna, tietysti) eikä hän aikonut palata hakemaan jotain unohtunutta. Ei tuon hullun naisen taloon, joka lähetti tyttärensä perään marmorisia veistoksia, jotta tämä ei naisi ”kuraveristä, arvotonta rottaa”.

Andromeda tunsi kyyneltulvan poskillaan yltyvän. Vielä muutama askel ja hän olisi tontin ja suojataikojen ulkopuolella, kykenevänä ilmiintymään ja päättämään itsestään. Hän käännähti kannoillaan, nosti sauvansa ja hyvästeli perheensä yhdellä katseella.

[Sekoleptikko]

Title: Elämä jatkuu
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Ron esitti kysymyksen hiljaisella äänellä. Hermione ja Harry käänsivät katseensa ystäväänsä.
A/N: Spurttiin sanalla Aikakausi.

”Se on siis viimein ohi, niinkö?”

Ron esitti kysymyksen hiljaisella äänellä. Hermione ja Harry käänsivät katseensa ystäväänsä. He istuivat järven rannalla ja katsoivat, kuinka aurinko kipusi taivaalle ja paljasti yöllisen taistelun jäljet.

”Niin, nyt se on ohi. Lopullisesti”, Harry vahvisti varmalla äänellä, josta kuulsi uupumus ja hieno tyytyväisyys. Hän oli kertonut juurta jaksain ystävilleen, mitä metsässä ja sen jälkeen oli tapahtunut ja mitä hän oli kokenut. Oli ollut yllättävän helpottavaa purkaa se kaikki puhumalla ihmisille, joihin hän saattoi luottaa sataprosenttisesti. ”Mutta meillä on vielä paljon tehtävää.”

Hermione ja Ron kääntyivät vuorostaan Harrya kohti ja nyökkäsivät. He auttaisivat häntä jälleen, varmasti.

[Sekoleptikko]

Title: Puuterilla korjaamaton
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Ja paskat, Marietta ajatteli kun astui peilin eteen ovenraosta.
A/N: Spurttiin sanalla Kosmetiikka ja viikoittaiseen raapalehaasteeseen (Marietta Egdecombe).

Marietta tuijotti peilin kautta muita tyttöjä. He rupattelivat kaikesta samalla kun lisäsivät uutta kerrosta ripsiväriä ja puuteria kasvoilleen. Heillä ei ollut mitään oikeita ongelmia kasvoissaan, heillä kaikilla oli täydellinen iho, pitkät, kaarevat ripset eikä pienintäkään pelkoa näppylöistä. Eivätkä he antaneet sen hetkauttaa itseään, vaikka jollakin heistä olisi, senhän voisi parilla taialla ja puuterilla hävittää. Aivan varmasti, sitten maailma olisi jälleen täydellinen ja viaton jutustelu voisi jatkua.

Ja paskat, Marietta ajatteli kun astui peilin eteen ovenraosta. Vaikka varsinkaan Cho ei tarkoittanut pahaa, he kaikki hiljenivät ja käänsivät katseensa pois. Hänen otsassaan pysyisi se saamarin muodostelma vielä pitkään, eikä sitä puuterilla korjattaisi.

[Sekoleptikko]

Title: Kylmä ja pohjaton suru
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Angst
Pairing: Cedric Diggory/Cho Chan
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Ja minusta tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää miltä minusta tuntuu.
A/N: Spurttiin sanalla Jää. Kerrankin en ajatellut tuota sanaa kun kirjoitin. : D Miksi angstista Chota oli näin kiva kirjoittaa?

Minä kuulen edelleen hänen äänensä päässäni. Ja hänen naurunsa, sen äänen, josta en tuntenut koskaan voivani saada tarpeeksi. Ja se on surullista, koska minä tiedän, että Cedric ei enää koskaan tule palaamaan minun luokseni, kuiskaamaan korvaani ”Cho, arvaa kuka” ja nauramaan pehmeästi päälle.

Ja minusta tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää miltä minusta tuntuu. Kukaan ei voi käsittää, sitä pohjatonta surua ja tyhjää tunnetta, kun tiedän, etten voi enää koskaan nähdä häntä oikeasti tai hän ei enää koskaan kosketa minua. Minä luulin, että Harry käsittäisi, mutta minä jouduinkin pettymään.

Kukaan ei käsitä pohjatonta ja kylmää suruani. Se siinä sattuu eniten.