Hei. Angstauksesi jälkeen (KKK:n topikissa siis, kun sanoit, että ficcisi ovat huonompia kuin monien muiden) päätin tulla lukemaan jonkin (kun en muistanut, mitä sinulta olisin lukenut) ja osuin uudestaan tähän topikkiin. Luin sen jo aiemmin, mutta olin silloin saamaton vätys, enkä onnistunut väsäämään kommenttia. Nyt aion kuitenkin sen tehdä, ja kunnolla sittenkin. Minusta nimittäin tämä teksti on kommentin (ja kommentteja) ansainnut, ja koska kukaan muu ei ole tarttunut toimeen, se tehtävä jäänee minulle. Olkoon siis aika ensimmäiselle Nevillan hehtaarit ry:n kommentille. (Huijui, en ole tehnyt syväanalyyseja aikoihin.)
Miljöö & aikarakenneMiljöö on tekstissä hyvin onnistunut. Olet kuvaillut kesää koruttomasti, mutta kuitenkin kouriintuntuvasti. Minusta oli tosin aluksi vähän vaikeaa kuvitella Tylypahkassa opiskelujaan päättäneitä juhlimaan minnekään, koska yleensäkin olen aika kangistunut kirjojen antamaan kuvaan kilteistä oppilaista, jotka nyt eivät ryyppää tai muutenkaan harrasta mitään siveetöntä. Kun kuitenkin pääsin mielikuvistani irti ja yritin, pystyin hyvinkin kuvittelemaan tilanteen.
Tykkäsin yksityiskohdista. Siitä, miten ilma tuntuu viileältä, kun lähtee sisältä ulos, ja siitä, miten merta kuvattiin kirkkaaksi. Siirtymä oli erityisen hyvin kuvattu, sitä pystyi itsekin näkemään rannan ympärillään. Ylipäätään kontrasti sisätilojen ihmispaljouden ja sen läpi kompuroimisen ja hiljaisen rannan välillä on kauniisti rakennettu, samoin kuin kylmässä meressä uimisen ja viltin alle käpertymisen. Hienoja (joskin toki aiemminkin käytettyjä) vastapareja.
Tykkään myös siitä, että ficci sijoittuu koulun päättymisen aikoihin. Takauma on mukava, syventää sopivasti varsinkin Billin hahmoa kun menneisyyteenkin luodaan viittauksia. Tykkäsin myös tuosta nykyhetken rauhallisuudesta verrattuna viimeisten kouluviikkojen armottomaan puurtamiseen, se tuntui realistiselta. (Ja varsin samaistuttavalta, kun juuri lukiosta valmistuin.
)
Aikarakenne on ehkä vähän tasapaksu, mutta aina ei niin erikoista tarvitse ollakaan. Yksi takauma riittää tekemään ficistä monikerroksisemman, samoin kuin nuo menneisyyden muistelut ja toisaalta viittaus tulevaisuuteen lopussa. Miljöö ja aikarakenne ovat siis oikein toimivia.
HahmotTässä ficissä on oikeastaan vain kaksi tärkeää hahmoa, mutta näin lyhyelle tekstille se on aivan tarpeeksi. Billin lukija tunteekin entuudestaan, tosin vähän hämärästi. Minusta olet saanut hänestä luotua suloisen ja huolehtivaisen hahmon, mutta kuitenkin realistisen. Ihmispaljous alkaa ahdistaa ja Bill pakenee ulos - aivan kuten kuka tahansa voisi tehdä. Myös tuo hienoinen hajamielisyys koulun päätösjuhlassa äidin kehuessa on aika söpöä - viimeisenä koulupäivänä on tosiaan paljon mietittävää.
Sarahkin on onnistunut. Erityisesti tykkään aloituslauseesta. Suudelma ei maistu kesälle ja valoisille öille, vaan tuliviskille ja oksennukselle. Eihän se makuyhdistelmänä toki ole erityisen hurmaava, mutta realistinen, ja särmä on aina tervetullutta tällaisissa romanttisissa teksteissä. Myös mereen hyppääminen tuntui hauskalta idealta, sellaiselta hetken huumassa saadulta päähänpistolta. Sarahin ajatuksia et kuvaa juurikaan - keskityt enemmänkin Billin näkökulmaan - joten hänestä täytyy muodostaa mielipide lähinnä tekojen ja tuon yhden dialoginpoikasen perusteella. Dialogia olisi kenties voinut olla hiukan enemmän. Kolmannen persoonan teksteissä lukija näet muodostaa yleensä käsityksensä hahmoista juuri sen kautta, ja siksi Sarah ja Bill jäivät molemmat aavistuksen etäisiksi, vaikka söpöjä ja mielenkiintoisia hahmoja ovat kumpainenkin.
Lopun päätös valvomisesta tosin syvensi Billiä kivasti. Hän vaikuttaa mietteliäältä ja pohdiskelevalta - kaikkiaan sain Billistä enemmän irti kuin Sarahista. Ei OFC:si silti huonokaan hahmo ole, kiva ja suloinen varmasti, hiukan etäinen vain. Makuasia kai sekin, ja näin lyhyeen tekstiin ei varmasti olisi helppoa luoda erityisen syviä hahmokuvia.
Molly on onnistunut. Hän tuntuu tuossa rehevyydessään ja ylpeydessään erittäin uskottavalta. Toisaalta lukija tuntee Mollyn kirjoista entuudestaan paremmin kuin Billin, joten häntä ei ole tarpeenkaan kuvailla kovin paljoa. Hyvä ratkaisu kuitenkin ottaa hänet tarinaan hetkiseksi mukaan, koska se taas liitti Billiä perheeseensä ja sitä kautta tutumpaan kontekstiin.
JuoniTeksti nyt ei ole suurestikaan juonellinen kokonaisuus, ennemminkin pohtivaa tunnelmointia. Tykkään kuitenkin ajankohdasta (kuten jo aiemminkin sanoin) ja kokonaisuudesta. Se lähtee liikkeelle sävähdyttävästi (juuri tuo suudelman kuvaus), kulkee rauhallisesti eteenpäin todenmakuista iltaa kuvaillen ja päättyy vähän haikeaan lopetukseen. Runko on siis erinomainen. Sitä olisi ehkä voinut lihottaa vielä jollakin tuoreella kielikuvalla tai dialogipätkällä, mutta toimii tuollaisenaankin.
Lopetus jättää suuhun hyvän maun. Siinä on sopivasti avoimuutta lukijan ajatuksia jäytämään, mikä on aina hyvä merkki. Itse jäin pohtimaan Billin tulevaisuutta - jos canoniin on luottaminen, hän ei näet päätynyt yhteen Sarahin kanssa kuitenkaan. Sekin oli taas yksi mielenkiintoinen näkökulma. Nykyhetkestä piti ottaa kaikki irti, ja tulevaisuus ei tosiaan mene aina suunnitelmien mukaisesti. Tekstin alla kulkee siis useita tasoja ja se jättää lukijalle tarpeeksi ajatteluvaraa. Jeij.
TunnelmaTunnelma on suosikkini tässä ficissä. Se on rauhallinen ja eloisa samaan aikaan. Ficissä on koulun päättymisen riemua, ihastumista, onnellisuutta ja kesäyön taianomaisuutta, mutta toisaalta haikeutta, epävarmuutta tulevasta, uhmaa vanhenemista vastaan ja nuoruuden rosoja. Ihana ja maukas yhdistelmä, sitä en oikein osaa edes kritisoida.
Tunnelmapalana hyvin onnistunut teksti.
LoppukoontiTekstin vahvuus on tunnelmassa. Kielen suhteen sinun kannattaa uskaltautua kokeilemaan enemmän. Harjoittele kuvailua ja dialogia, etsi uusia sanoja ja tuoreita kielikuvia. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja sinussa on ainesta paljon parempaan, vaikka tämä teksti oli oikein nautittavaa luettavaa tällaisenaankin.
Hahmot jäivät vähän etäisiksi, mutta olivat kumpikin kuitenkin onnistuneita - syvyyttä tulee sitten kirjoittamisen ja ajan myötä.
Kiitos hienosta lukukokemuksesta, tykkäsin tästä kovin. Haasteeseenkin se oli oiva osallistuminen - on aina mukavaa lukea sellaisista Weasleyn perheen jäsenistä, jotka eivät ole aivan niin tunnettuja kuin kaksoset tai Ron.
P.S. Osaat kirjoittaa aivan tarpeeksi hyvin, älä siitä huoli.
Ja jos joskus kaipaat betaa, minua saa aina nyhjäistä hihasta. En pure ja kerron kyllä rehellisesti, jos en sillä hetkellä ehdi.
P.P.S. Oot kiva.
